maanantai 6. syyskuuta 2021

Unkariin opiskelemaan ihmisoikeuksia

Meidän tutkintoon kuuluu pakollisena osana yhden lukukauden mittainen vaihto-opiskelu, johon olisin toki muutenkin osallistunut. Tarkoitus oli mennä Indonesiaan, mutta koronan takia piti jäädä Eurooppaan. Päätin sitten, että ainakin voin parantaa jotain puhumaani kieltä. Skandinaviassa on jo vietetty tarpeeksi aikaa ja ranskankielisiin maihin pitäisi hankkia DALF C1-todistus, jota en jaksanut alkaa säätää koronan keskellä. Näiden jälkeen ainoa jo B-tasoilla puhumani kieli on unkari. Budapestissä on jo vietetty yksi vuosi, joten päätin ottaa suunnan kohti lounaisunkarilaista Pécsiä. Melkeimpä kaikki muut "joutuivat" tänne, kun eivät päässeet omiin suosikkeihinsa ja joutuivat valitsemaan jämälistalta kohteen.

Pécsin katedraalissa on neljä tornia, joista yhteen pääsee kiipeämään

En halunnut menettää niitä vähäisiä sellotaitojani, jotka tässä puolentoista vuoden aikana olen haalinut. Tämä siis tarkoitti sitä, että sello tulee mukaan. Jostain syystä lentoyhtiöt ovat muuttaneet sääntöjään ja oman paikan ostaminen sellolle ei onnistunut. Ruumaankaan en viitsinyt laittaa paria tonnia rikottavaksi, joten päätin taittaa matkan Groningenista Pécsiin maitse. Matkalla pysähdyin Hannoverin lähellä Gifhornissa saksalaisen kaverin luona ja yhdessä matkattiin Wieniin, jossa kaveri viettää oman Erasmus-vaihtonsa. Budapestissä vietin pari yötä entisen hostperheen luona, ja viimein lauantaina pääsin perille Pécsiin.

Gifhorn


Viimeinkin olen päässyt viettämään kunnollista kesää näin syyskuussa, sillä Hollannissa oli yksi kylmimmistä kesistä vuosikymmeniin. Täällä taas luvataan 25-30 astetta niin pitkälle kuin säätiedotus näkee. Lämpimän sään lisäksi olin hieman yllättynyt siitä, kuinka eteläiseltä Unkari muutenkin tuntuu. Poskipusut toki olivat vielä muistoissa, mutta muu oli sitten joko unohtunut tai korostuu nyt Hollantiin verratessa. Esimerkiksi matkalaukkujen kanssa apua sai enemmän kuin tarvitsi, kun taas Hollannissa mitään apua ei saa ellei sitä pyydä. Samaten kommunikointi ja ajaminen on hieman reippaampaa kuin mihin pohjoisessa on tottunut.

Yliopistolla oli iloiseksi yllätykseksi hyvin monta kiinnostavaa kurssia - jopa niin monta, että pakollisen 30 opintopisteen sijaan meinaan suorittaa 38 opintopistettä. Ja siihen päälle 9 pistettä unkaria ja 10 pistettä Åbo Akademin avoimessa yliopistossa. Hups. Opiskelu täällä tosin on kuulemani mukaan hyvin paljon helpompaa kuin Hollannissa, ja se on helppo uskoa: juuri sain yhden 6 pisteen kurssin vaatimukset, joka on vain 8-10 sivun mittainen esittely Suomen lakijärjestelmästä.

Tällaiset olisi tarkoitus ottaa

Kuten tuosta näkyy, aika monta kurssia liittyy omaan kiinnostukseeni eli ihmisoikeuksiin. Koulu ei ole vielä alkanut, mutta kiinnostaa kyllä nähdä, että miten tämä homma toimii maassa, jossa vähemmistöjen oikeuksia poljetaan kovaa vauhtia. Ehkä yliopistolla ollaan hallituksen toimia vastaa, enkä niihin keksitään jotain selityksiä (mitä?) tai teoria esitetään ihan oikein ja todellisuus jätetään huomioimatta. Kielen lisäksi Unkarin erikoinen poliittinen tilanne oli yksi syy miksi halusin tänne vaihtoon - kuinka paljon ihmisoikeuksista voi oppia, jos aina vain opiskelee maissa, joissa niiden kanssa ei ole sen suurempia ongelmia?

sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Toinen vuosi oikista takana - koko vuosi etänä

Torstaina oli tämän vuoden viimeinen koe, josta tosin vielä odottelen tulosta (eli huonolla tuurilla on vielä yksi uusinta edessä). Uskallan nyt kuitenkin jo sanoa toisen vuoden olevan takana. Viime elokuussa muistelin ensimmäistä vuotta, joten tästä tulee nyt toisen vuoden katsaus sekä koulussa että vapaa-ajalla. Kuvituksena kaikkea tältä vuodelta. 

Viime vuoden postauksessa oli sama paikka kesältä :D

Koko vuosi on tosiaan ollut etänä. Koulun kannalta oikeastaan se on ollut ihan mukavaa, sillä luennot voi katsoa omalla ajalla ja kokeissa saa käyttää kaikkia materiaaleja. Vähän pelottaa, että miten pärjään enää tavallisessa kokeessa. Toisaalta myös mietityttää, kuinka hyvä mittari sellainen perinteinen koe on: nykymaailmassa kaikki tieto on helposti saatavilla ja ulkoa muistamisen sijaan parempi taito olisikin varmaan tuon tiedon nopea löytäminen ja käyttäminen.


Koeviikkojen meininkiä
Groningen

Samaten tällainen 9-10 aikaan herääminen joka päivä kyllä sopii mun rytmiin. Elämänlaatu on parantunut huomattavasti, kun ei koko aikaa laske päiviä (aamuja) viikonloppuun tai lomiin. Ero arkipäivien ja viikonloppujen välillä on oikeastaan hävinnyt kokonaan - koulutöitä tai kavereiden tapaamisia tulee tehtyä ihan yhtälailla kaikkina viikonpäivinä. Yliopistossa nyt tietty ilman koronoitakin on tilanne tämänkaltainen - pakollisia aikataulutettuja luentoja on vain muutama viikossa ja itsenäinen opiskelu taas ei oikeastaan ikinä loppuisi.

Vegaaninen vappu suomalaisen kaverin kanssa

Korona ei onneksi vaikuttanut opiskelutahtiin mitenkään, joten tänäkin vuonna on ollut 60 opintopisteen lasti (joista siis vielä 5 pisteen kurssin tulosta odotellaan). Jaksoja on neljä, ja tässä kaikki tänä vuonna käydyt kurssit, joista ei tosiaan saa itse siis valita yhtäkään:

1. jakso: EU-oikeus (10 op), Esineoikeus (5 op)
2. jakso: Kansainvälinen oikeus (10 op), Laki, valta ja politiikka (5 op)
3. jakso: Hallinto-oikeus ja markkinoiden sääntely (10 op), Tutkimusseminaari (yht. 10 op, jatkui myös neljännessä jaksossa)
4. jakso: Markkinoiden sääntely (5 op), Kansainvälinen yritysjuridiikka (5 op), Tutkimusseminaarin jatkoa

Rakas pyöräni

Olipahan työmaa saada nuo kaikki käännettyä suomeksi :D Kuten tuosta huomaa, on tämä kevät ollut aikamoista talous/bisnestouhua, mikä ei itseäni välttämättä innostanut. Tuossa tutkimusseminaarissa (research seminar) kirjoitettiin kuusi esseetä aiheista, joita meidät arvioineet luennoitsijat myös itse tutkivat. Itse asiassa yhtä esseetä kirjoittaessani tuli yhdessä lähteistä vastaan sen esseen arvioineen professorin nimi, ja muutaman sivun selostus siitä, kuinka kirjoittaja oli eri mieltä tämän professorin näkökulmasta aiheeseen. Tietenkin olin jo valinnut sen näkökulman, jota tässäkin kirjassa puolusteltiin :')

Urk, jossa pysähdyttiin tulpaanireissulla. Yksi Hollannin konservatiivisimmista kaupungeista

Itselleni mieluisimmat kurssit olivat varmaankin nuo syksyn EU-oikeus ja kansainvälinen oikeus. Laki, valta ja politiikka sekä Markkinoiden sääntely olivat siitä vähän erikoisia, että ne olivat politiikan tutkimusta ja taloustiedettä, eivätkä oikeustiedettä. Tämä siis tarkoitti ihan erilaista näkökulmaa ja uutta sanastoa. Miten ihmeessä voi muka argumentoida viittaamatta yhteenkään lakipykälään? Argumentit tuntuivat tulevan jostain ihan tyhjästä :D Sanaston kannalta taas fiilis oli sama kuin oikiksen alussa - ymmärtää kyllä yksittäiset sanat, mutta ei silti mitään hajua koko lauseen merkityksestä.


Oon jo pari vuotta yrittänyt luovuttaa verta. Viimeinkin! Melkein jäi tälläkin kertaa ihottuman takia

Koulun ulkopuolella sitten jatkoin VSA:ssa Tapahtumakomitean (Events Committee) puheenjohtajana, eli olin ns. päävastuullinen kaikista tapahtumista. Tähänkin korona vaikutti luonnollisesti hyvin paljon, sillä lähes jokainen tapahtuma oli netissä. Syksyllä meinasin jopa jättää koko touhun, sillä oli VSA:n hallituksen kanssa vähän erimielisyyksiä erilaisista asioista, mutta päätin kuitenkin jatkaa. Netissäkin onnistui järjestää aika paljon: meillä oli mm. peli-iltoja, pub quizzejä, vierailevia luennoitsijoita, leffailtoja, keskusteluilta (kirjapiirityylisesti), etäbrunssi, pikatreffit, joogailua ja muuta.

Syksyllä olin myös Amnesty Internationalin syksykomiteassa, jossa järjestettiin tapahtuma Puolan aborttitilanteeseen liittyen sekä tehtiin pari infopostausta Instagramiin ihmisoikeusrikkomuksista. 

Maastricht

Aloitin myös GIED:in (Global and Intercultural Engagement Diploma), joka on 30 opintopisteen mittainen ohjelma. Siihen kuuluu viisi eri osa-aluetta, joiden tarkoitus on oppia interkulturaalista kanssakäymistä. Ison osan näistä osa-alueista teen muutenkin, joten ihan kauheasti lisätyötä tästä eri kerry. Yksi näistä on vaihto, jonka piti alunperin suuntautua Indonesiaan. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että olen menossa takaisin Unkariin syksyksi, tosin Pécsiin Budapestin sijaan tällä kertaa. Tavoitteena on oppia kunnolla unkaria (B2/C1-tasolle). Tällä hetkellä oon tosiaan jossakin B1-tasolla, eli osaan joo puhua ja selviän arkielämästä, mutten kuitenkaan ilman kauheita vaikeuksia. Tämän lisäksi tietenkin Unkarin tilanne on erittäin "mielenkiintoinen" mun opiskelujen näkökulmasta. 

B1-tasolla on myös hollanti, sillä pidin melkein vuoden tauon kursseista odotellessani niiden muuttumista taas lähiopetukseksi. Niinpä niin. Keväällä nyt suoritin viimeiset ilmaiset kurssit, ja viikon päästä maanantaina alkaa kolmen viikon pikakurssi. Hollannissa on myös tavoitteena C1-taso ensi vuoden aikana.

Rotterdamin kuutiotalot

Näiden lisäksi aikaa on kulunut myös sellon soittamiseen. Matkustamaan ei tietenkään ole päässyt kuin ihan muutaman kerran Hollannin sisällä. Täälläkin alkaa pikkuhiljaa rokotteet vaikuttamaan ja rajoituksia puretaan. Vaikka toki korona onkin vaikuttanut moneen asiaan, on se kuitenkin onneksi ollut ihan maltillisissa mitoissa omalla kohdalla. 

Pääsiäisleipää

Joulun aikaa Groningenin Grote Marktilla 

Joulun aikaa Eindhovenissa. Kävin siellä tekemässä englannin IELTS-kokeen vaihtoa varten


tiistai 20. huhtikuuta 2021

Sellon aloittaminen aikuisena

Jossakin postauksessa olenkin tainnut mainita, että aloitin viime vuonna 21-vuotiaana sellon soittamisen. Ehdin soittaa helmikuussa kuukauden, mutta sitten koronan, kokeiden, katkenneen sellon kielen sun muun takia taukoa oli syyskuuhun asti. Tämä siis tarkoittaa, että tässä vaiheessa oon käynyt tunneilla noin kahdeksan-yhdeksän kuukauden ajan.

Musikaalinen tausta

Vaikka sello olikin aivan uusi tuttavuus, kävin lapsena pianotunneilla kai noin kahdeksan vuotta. Tuolloin en tehnyt soittoläksyjä ollenkaan tarpeeksi, joten mun tasolle pääsee kyllä paljon pienemmässäkin ajassa :D Mutta osaan soittaa Für Elisen, mikä on tarpeeksi vaikutuksen tekemiseen ei-muusikoihin. Musiikkiopistolla olen suorittanut 2/3 tutkinnon, ja jos olisin lähtenyt Suomesta puoli vuotta myöhemmin, olisin myös varmaan yrittänyt suorittaa 3/3:n. Onpahan joku tavoite, jos ikinä Suomeen palaan. 

En ikinä käynyt teoriatunneilla, korvaa en treenannut mitenkään erityisesti, en jaksanut opetella metronomin käyttöä yms. Kuvailisin sitä soittoa lähinnä siten, että opettelin vieraan kielen fraaseja ulkoa ymmärtämättä niiden kielioppia tai yksittäisiä sanoja sen enempää. Kaiken huipuksi sitä pianoa ei viritetty ikinä, joten korva tottui epävireiseen soittamiseen.

Miksi sello?

Alunperin meinasin jatkaa pianon soittoa uudella asenteella, ja katselinkin jo joitakin sähköpianoja. Tämän innostuksen syynä oli TwoSet Violinin videot. Nämä ovat siis kaksi ammattiviulistia, jotka tekevät huumorivideoita klassiseen musiikkiin liittyen.

Selloa halusin soittaa jo 12-13 vuotiaana. Seiskaluokalle mennessä piti englannin tunnilla täydentää lauseita itsensä esittelymielessä, ja "I would like to learn to..." päättyi mulla "play the cello and speak Italian." Ehkä sitten italiaakin joskus :D Nämä sellohaaveet sitten kuitenkin jäivät tauolle lähes kymmeneksi vuodeksi, kunnes näin viime vuonna Facebookissa mainoksen sellotunneista. Jännitti vähän, mutta yolo ja näin, joten laitoin viestiä parin päivän mietinnän jälkeen. 


Miten on mennyt?

Pianotunneilta on jäänyt käteen ainakin sormien hallinta ja nuottien lukeminen. Sellonuoteissa käytetään lähinnä f- eli bassoavainta, joka on myös usein käytössä pianon vasemmalla kädellä. Osaan soittaa sellolla vain parikymmentä säveltä, joten niiden löytäminen nuottiviivastolta alkoi sujua parissa viikossa melko vaivatta. Olin kyllä pianollakin aika hyvä nuotinlukija, ja sitten toisaalta korvakuulolta en osaa soittaa melkein mitään. Tässä jälkimmäisessä tosin huomasin jonkinlaisen pienen kehityksen ihan vähän aikaa sitten!

Aluksi käytin tarroja merkkaamaan vasemman käden sormien paikkaa, mutta syksyllä uusi opettaja halusi poistaa ne aika pian. Vireessä soittaminen on vieläkin hakusessa, mutta sitä pitääkin aina parannella ja harjoitella niin kauan kuin selloa meinaa soittaa. Jousisoittimissa on siis ääretön määrä mahdollisia säveliä, ja niistä oikeaa virettä ei ole merkitty esim. otenauhoin tai muuten. Lihasmuistilla ja korvakuulolla siis mennään, ja tällä hetkellä kumpikaan ei ole vielä hallussa; vaikka kuulisinkin jonkun sävelen olevan epävireessä, en välttämättä osaa korjata sitä oikeaan suuntaan varsinkaan keskellä kappaletta.

Oikean käden jousi ei ole yhtään sen helpompi. Joulukuussa huomattiin, että mun peukalo on ollut ihan väärässä paikassa, ja sen korjaaminen ei ollut helppoa. Joululomalla tuntui, että jousi ei enää pysy kädessä tai vähintääkin käsi menee johonkin ihan väärään muotoon muutaman sekunnin sisällä. Nyt tämä homma alkaa olla hoidossa, mutta muuten onkin sitten vielä pitkä matka edessä. Jousella siis hallitaan äänenvoimakkuutta, rytmiä, soittotyyliä yms, ja sen täytyy olla monella eri tavalla juuri oikeassa kulmassa, oikea paine ja oikea nopeus. Pienikin virhe aiheuttaa sitä kuuluisaa "viulun" vingutusta ja muita ei-toivottuja ääniä.

Itse tykkään tästä haasteesta, mutta helpompiakin soittimia on olemassa.

Välillä on ikävä näitä apuja (kuva helmikuulta 2020)


Paljon maksaa aikaa ja rahaa?

Paljon ja paljon. Klassinen musiikki on kallista, ja harjoitteluun kuluu aikaa. Soittimet on käsintehtyjä ja opettajat on harjoitelleet lapsesta lähtien sekä usein suorittaneet yliopistotutkinnon omasta soittimestaan. Vuokraan sellon paikalliselta viulunrakentajalta, ja kaikkine kuluineen (soittotunnit, vuokra, vakuutus) tähän harrastukseen kuluu ehkä 150e kuussa. Onneksi saan sellon vuokrattua, sillä hyvät aloittelijasellot ovat arvoltaan parin tonnin luokkaa.

Soittotunneilla (60 min) käyn kerran viikossa, mutta matkoineen (5,5 km suuntaansa) koko operaatioon menee noin 3,5 tuntia. Kävelen yleensä toisen suunnan säästääkseni rahaa ja tulen bussilla toisen säästääkseni hartioita. Hollantilaiset tietenkin pyöräilevät vaikka kontrabasso selässä, mutta itselleni yksi pyöräilykerta oli ihan tarpeeksi pelottavaa - sello osui aina välillä tarakalle ja varsinkin epätasaisilla alueilla pelkäsin koko ajan sen saavan jonkun iskun.

Kotona sitten soitan joka päivä noin 45 minuuttia, mutta yleensä viikossa jää 1-2 päivää välistä.

Soittaminen lapsena vs aikuisena

Pianoa tosiaan aloin soittamaan 8-vuotiaana. Voin puhua vain omasta kokemuksesta, mutta itselleni lapsena soittaminen oli vain semmoista päämäärätöntä pimputtelua. Tein mitä opettaja sanoi, mutta en asettanut itselleni minkäänlaisia haasteita tai muutenkaan miettinyt mitään sen kummemmin. Tykkäsin kyllä pianon soittamisesta, mutta itsestäni ei vain löytynyt tarpeeksi tavoitteellista motivaatiota.

Aikuisena taas se löytyy. Valinta alkaa soittaa oli jotenkin tietoisempi ja lähti aivan täysin omasta itsestäni, rahaa kuluu ja aika on rajallisempaa. Mulla on myös jonkinlaista musiikkitaustaa, mikä helpottaa myös uuden oppimista. Vaikka nyt alussa edistynkin nopeammin kuin olisin lapsena, myös se raja tulee jossain vaiheessa vastaan: ei musta ammattisellistiä voi enää tulla. Se tosin ei tietty ole varsinaisesti tavoitteenakaan, sillä en istu oikiksen luennoilla ihan vaan huvikseni. 

Ja kai tähän loppuun on sitten pakko laittaa todisteita nykyisestä tasosta. En jaksanut opetella näitä skotlantilaisia kappaleita ihan esiintymiskuntoon, joten niissä kuuluu näitä ei-toivottuja ääniä ja rytmi sekä vire ovat tietenkin vähän hakusessa. Onpahan realistista, sillä suunnilleen tältä mä kuulostan tällä hetkellä. Ja vaatetuskin on realistinen, sillä kotoa opiskellessa ei jaksa pukeutua kunnolla :D



torstai 7. tammikuuta 2021

Huoneen esittely

Tällaisen postauksen meinasin tehdä jo vanhasta kämpästä, mutta se sitten aina jäi. Nämäkin kuvat (paitsi tietty kaksi joulukuvaa) on otettu jo pari kuukautta sitten, mutta viimein Youtuben asuntojenesittelyvideot inspiroi muakin tarpeeksi.

Kokoa tällä huoneella on noin 13 neliömetriä ja jaan kolmikerroksisen asunnon kolmen muun kanssa. Tää on siis tavallaan omakotitalo, mutta hollantilaisittain tietenkin kaikki on vieri vieressä, joten kai tää on sitten oikeastaan rivitalo. Asun vähän kauempana keskustasta, jonne menee parikymmentä minuuttia pyörällä tai bussilla. Naapurit on lähinnä lapsiperheitä tai vanhempia pariskuntia.

Löysin sekä tämän että edellisenkin kämpän Facebookista. Molemmilla kerroilla etin myös Kamernetistä, mutta en saanut juurikaan vastauksia siellä. Edellisen vuokranantajan kanssa tuli vähän kränää, joten halusin sieltä pois mahdollisimman pian (varsinkin kun Hollannissa vuokranantajat marssii sisään ihan millon huvittaa), ja otin tämän huoneen sen kummempia miettimättä. Tähän kyllä vaikutti myös se, että melkein ikinä ei löydä näin halpaa vuokraa (220e kuussa), mikä toki houkutteli.

Huonekaluista valmiina huoneessa oli vuodesohva, Ikean hyllykkö, valkoinen hyllykkö, vaaterekki ja tuoli. Peili oli myös seinällä. Parvisängyn ostin vartavasten tähän huoneeseen, ja oikeastaan kaikki muu on vanhoista kämpistä tuttua.

Sanon myös, että lähes kaikki kasvit kärsi aika paljon ollessaan yksin kaksi kuukautta koronan aikaan, ja osa vielä toipuu tästä :D Lampaantaljat on myös molemmat feikkejä ja kierrätysmateriaaleista tehtyjä.

Kaikki mahtuisi kyllä myös tavallisella sängyllä, mutta ahdasta olisi

Sohvalta otettu kuva. Peilin edessä hengailee sello, ja hyllyn takaa pilkottaa maailman surkein kosketinsoitin (joka myös löytyi tästä huoneesta)

Edellisessä kämpässä oli ihan naurettavat keittiöt, jotka jaettiin 15 muun henkilön kanssa, joten päädyin tällaiseen omaan ratkaisuun. Tässä kämpässä keittiö on ihan kunnollinen, mutta päätin pitää nämä omat kun ne kerran oli jo olemassa. Tuo alin on siis uuni, ja tämä malli on täällä ihan tavallinen. Monesti löytyy myös laitteita, joissa mikro ja uuni on samassa. Ne ei toimi ihan kauhean hyvin, mutta tää mun on ihan tarpeeksi hyvä.




Kirjahylly-vaatekaappi


Verhot lainassa äitiltä. Kaktukset on myös entisen asukkaan peruja

Eiliseen asti löytyi myös mm. tällainen pikkukuusi ja takana pilkottava joulutähti

Ruotsissa löytyy joulun aikaan valoja joka ikkunalta. Täällä koristellaan enemmän pensaita kuin ikkunoita


Ostin lähes kaiken käytettynä, ja nopeasti laskin kaikkeen huonekalut, keittiölaitteet, matot ja kasvit mukaanlukien menneen noin 300 euroa. Nämä myös on melkein kaikki löydetty Facebookin ryhmistä.

Jaetuista tiloista en viitti jakaa kuvia, mutta kylppäri on yllättävän hieno kylpyammeineen kaikkineen. Lähes jokainen vieras ihan huomattavasti hämmästyy, kun näkee sen hienouden ensimmäistä kertaa :D Alakerran keittiötä tosiaan käytän aika harvoin muuhun kuin astioiden pesuun (meillä on tiskikone!), mutta sekin on ihan hyvä. Pyykinpesukone löytyy myös keittiöstä, mikä toki suomalaisille on ihan outo ajatus, mutta kaikkeen tottuu. Näiden ja kapeiden portaikkojen lisäksi jaetaan pikkuhuone, jota käytetään varastona. Pyörille on myös oma ulkovarasto.

Oon ennenkin sanonut, että oikeastaan tykkään tästä sijainnista, sillä kaupat ja luonto on lähellä. Muutin tänne juuri samalla viikolla kun koulu siirtyi etäopiskeluksi, joten päivittäistä pyöräilyä en ole joutunut kokemaan täältä asti.

lauantai 21. marraskuuta 2020

Pupunruokaa vol. 2

Melkein tarkalleen neljä vuotta sitten tein postauksen samalla idealla, joten menään nyt taas. Kaikkihan rakastavat toisten ihmisten ruokakuvia ja erityisesti vegaanien ruokakuvia. Vegaaninen ruoka tosin tuntuu olevan mysteeri monelle, joten ehkä jotakuta kiinnostaa nähdä, mitä tällaiseen pupunruokaan voi kuulua. Yritin muistaa ottaa kuvia aina tavallisista ruuista, mutta tietenkin sen muistaa aina paremmin kun lautasella on jotakin mielenkiintoisempaa. Mutta eiköhän mennä!


Tätä teen tosi usein kun on vaan vähän nälkä. Quesadilloja kuten meksikolainen kaverini tekee, eli yleensä ilman juustoa (tästä on aina kauhea vänkäys kun jollekin satun näistä kertomaan, mutta niin se vain on Morelosissa :D). Täältä saa kaupasta tölkissä valmista paputahnaa, jota vaan lättään tortillan sisään

Yksi päivä teki mieli linssejä, joten tein tätä. Maustoin lähinnä garam masalalla 

Piti vähän syödä jämiä, joten gnocchia (jotka aina paistan keittämisen sijasta!), sienikastiketta ja satay-pihvi. Tuo on siis Hollannissa kai aika yleinen eines, jota löytyy myös eri vegaanisia sortteja. Friteeratun pihvin sisällä on siis maapähkinäkastiketta, mikä oli pienoinen yllätys ekalla kerralla :D

Sushi on aina parasta, kotona tai ravintolasta. Tässä oman käden tuotoksia


Sattuneesta syystä täällä on useita indonesialaisia ravintoloita, joten sitäkin ruokaa on tullut maistettua ekan kerran. Oli aikamoinen arpominen mikä kuului kellekin, tässä on siis kahden henkilön ateriat kotiin kuljetettuna

Shepherd's pie tai ihan vaan linssi-perunalaatikko. Chocochilin ohjeella on menty jo vuosia. En ikinä jaksa kuoria perunoita, siitä johtuu epätasainen väritys

Mapo tofu on sushin rinnalla yksi isoimpia suosikeita, jota joskus teen useamman kerran kuussakin. Siinä erikoisuutena on sichuaninpippuri, joka antaa erikoisen puuduttavan tunteen

Varsinaista opiskelijaruokaa, joskus näinkin. Huomatkaa luento pyörimässä näytöllä

Halusin nopeasti jotain helppoa ja sitä sain: ilmavaa tofua, currytahnaa ja kookosmaitoa. Söin riisin kanssa

Tofua maapähkinäkastikkeessa ja korianteria. Prahassa söin tätä kerran ravintolassa, ja tämän ruoan ansiosta ymmärsin että tykkään kyllä korianterista, mutta persilja on se mikä tökkii

Tämä on ilmeisesti mun näkemys karjalanpaistista :D En tiedä, mihin kaikki liemi katosi. Tein tähän seitania tokaa kertaa elämässäni, tällä kertaa gluteenijauhoista. Tavallisia vehnäjauhoja en ala enää ikinä pestä

Kehitin aika hyvän reseptin vegaaniselle muna-riisipasteijatäytteelle. Tässä myös soijarouhepasteijoita


Ikean uusia vegaanilihapullia


Mummi antoi kantarellejä Suomesta mukaan :)

Joskus syön myös salaattia. Muutenkin kyllä tykkään syödä kasvikset ennemmin tuoreina. yleensä leivän päällä aamuisin. Samalle lautaselle en vieläkään mielelläni ota salaattia lämpimän ruoan kanssa: lämpimät lämpiminä ja kylmät kylminä

Paras pizzatäyte

Suomessa keräsin mustikoita, joista päätin sitten tehdä tän

Tehtiin kesärullia puolalaisen kaverin kanssa. Kaupasta oli normaalit riisipaperit loppu, joten tuli tämmösiä minejä :D Kastikkeena perus hapanimelä ja maapähkinä

Pakko esitellä tätä juustotarjotinta Amsterdamista


Koeviikoilla motivoin itteäni paljon ruoalla


Tämän kuvan otin "Ugly Vegan Food Worldwide" Facebook -ryhmään. Rumaa, mutta hyvää. Tofukiusausta siis. Harmittaa, kun täältä ei löydy tuollaista perunasuikaletta. Kerran paloittelin jääkaappiranskalaisista, en tee enää uudestaan


Kun menee sekaanin valitsemaan ravintolaan, on vaihtoehtona lähes aina a) tomaattipasta b) ranskalaiset. Tykkään kyllä onneksi molemmista

Pikanuudeleita lisämausteilla

Kaikki kunnia sille, joka tänne loppuun asti luki. Aika arkiruokia suurin osa, mutta muutama vähän erikoisempikin. 

tiistai 6. lokakuuta 2020

Meksiko vol. 2: Puebla ja Mexico City

Meksikon reissusta on jo reilusti yli puoli vuotta, mutta viimeinkin sain tämän kakkososan tehtyä. Tässä osassa on muutamia kuvia Cuautlasta (edellisessä postauksessa enemmän), Pueblasta ja Mexico Citystä.

Kertauksena siis: kävin kylässä kaverini Samanthan luona, jonka kotikaupunki on Cuautla parin tunnin päässä Mexico Citystä. Puebla taas on parin miljoonan asukkaan kaupunki 1,5 tunnin päässä Cuautlasta ja 2,5 tunnin päässä pääkaupungista. Viime postauksessa käytiin myös Tlayacapanin ja Tepoztlánin kylissä.

Cuautla on vajaalla 150 000 asukkaallaan yksi Morelosin osavaltion suurimpia kaupunkeja Cuernavacan ja Jiutepecin jälkeen. Vielä rautateiden ollessa käytössä oli Cuautla tärkeämpikin kaupunki, mutta nykyään juna-asema on pelkkä museo.

Junamuseossa oli useita Catrinoita



Cuautlan keskustaa


Taas taqueria eli tacomesta



Samanthan veli asuu Pueblassa, joten vietettiin siellä yksi yö. Pääsin jopa meksikolaisille synttäreille, joissa kyllä haluamattani vein koko huomion :D Englantikin alkoi kaikilla sujua ihan helposti parin tequilashotin jälkeen. Ainakin näissä bileissä tuolle tequilalle oli ihan oma rituaalinsa: ensin kysytään "kuinka monta sekuntia", johon vastaus on yleensä jotain yhden ja viiden väliltä (toki jos valitsee alle kolme saa hetken puolustella tätä valintaa). Sen jälkeen joku pyörittää pulloa tämän henkilön pään ympäri yhtä monta kertaa kuin sekunteja valittiin, ja sitten tequila kaadetaan suoraan pullosta kitaan muiden laskiessa näitä sekunteja. Limeä ja suolaa käytetään vain huonon tequilan kanssa

Samanthan veljen ikkunasta


Cholulasta, joka on osa Pueblaa, löytyy Tlachihualtepetl-pyramidin rauniot, joka on ilmeisesti yksi Amerikoiden suurimpia pyramidialueita.

Raunioille pääsee joko ulkokautta tai tällaisia tunneleita pitkin

Pyramidikukkulan huipulla on myös espanjalaisten rakentama kirkko 1500-luvulta


Sisältä ei saanut ottaa kuvia, mutta oli yksi upeimmista kirkoista sisäpuolelta!




Mangoa kolmella eri chilillä: kastikkeena ja kahtena erilaisena jauheena







Pueblan katedraali
Mun lento oli illalla, joten lähdettiin Pueblasta aikaisin aamulla Blablacarilla eli kimppakyydillä Mexico Cityyn muutamaksi tunniksi. Hieman jännitti kun kaveri kertoi, että auto jättää meidät vähän huonommalle alueelle, joten metroon täytyy mennä ihan suoraan ja koko ajan olla tarkkana. Metroasemilla oli muutama aseistettu vartija, mutta ei kuulemma tarpeeksi. Itse metrossa rahaa yritettiin tienata vaikka millä keinoilla, esimerkiksi laulamalla tai jäätelöä myymällä.

Auton ikkunasta napattu kuva
Liikuttiin lähinnä ihan ydinkeskustassa ja vähän myös China Townissa. Käytiin syömässä ja pulquella. Pulquea maistoin jo Pueblassa, se on siis agaavesta valmistetta limainen juona, jonka voi saada vaikka minkä makuisena. Yleensä en tykkää mistään limaisesta, mutta pulque oli hyvää.






Pääsin maistamaan vegaanista mole-kastiketta (jossa on siis suklaata, vaikka se onkin suolainen ateria) ja horchata-juomaa



Meksikoon luultavasti palaan vielä joskus, ainakin oon jo lupautunut Samanthan häihin jos ei muuten. Monella tapaa upea reissu, jota varmasti muistelen vielä pitkään!