maanantai 24. helmikuuta 2014

Fiiliksiä Unkarista

Vieläkään en ole saanut aikaiseksi ladata kaikkia Barcelonan kuvia kolmesta eri aparaatista, mutta kuitenkin ajattelin että jotain tekisi mieli kirjoittaa. Unkari nyt tuntui aika luonnolliselta valinnalta aiheeksi.

Maavalintana Unkari ei välttämättä ole se kaikkein luonnollisin. Lähes kaikki kysyvät, että miksi ihmeessä Unkari. En oikeastaan osaa vastata, koska en tiedä. Kuten jo sanoinkin, kaikki maavalintani tein melko fiiliksellä, eikä Unkari ollut poikkeus. Tuonne aikaisempaan postaukseen kirjoittelinkin vähän kaikista maavaihtoehdoista ja syistä, miksi suljin pois esim. molemmat Amerikat maavaihtoehdoistani.

En voi väittää, ettei kieli olisi ollut ehkä päällimmäisenä mielessä Unkaria valitessa, koska ensinnäkin rakastan unkaria ja sitä miltä se kuulostaa vaikkei se välttämättä se kaikista yleisin (=hyödyllisin) kieli olekaan (mikä kyllä on juurikin yksi syy Unkarin valintaan -halusin edes vähän harvinaisemman kielen). Se näyttää musta hassulta, aksentteja mielinmäärin ja konsonantteja kasoittain. Mutta nyt kun olen opiskellut ääntämissääntöjä ja tavailen sanoja, olen kyllä saanut huomata, että kyllä oikeasti se on suomalaiselle aika ystävällinen kieli puhua sitten loppujen lopuksi. Konsonantteja ei oikeasti ole kauheita kimppuja keskellä sanoja, vaan esimerkiksi sz äänetään ihan tavallisena ässänä.

Ihan täyttä siansaksaa -toistaiseksi :D Paitsi kaupungit... (Kuva Wikipediasta)

Unkarista maana en tiedä oikeastaan lähes mitään. Mutta se vähä, mitä tiedän, kuulostaa aivan mahtavalta! En välttämättä edes aio kauheasti lueskella Unkarista etukäteen, sillä haluan että tästä tulee todellakin matka tuntemattomaan (ja tätä päätöstä sitten kadun pahimman kulttuurishokin aikana..)  Kuitenkin jos tällä hetkellä nyt pitäisi jotakin heittää Unkarista mikä tulee ekana mieleen.. Niin no, oikeasti tiedän hävettävän vähän siitä maasta. Ehkä ensimmäisenä ne ihanat kaupungit ja kylät, Balatonjärvi, pusta, paprika, tiukahko koulujärjestelmä, Nobel -voittajat ja muut älyköt ja Rubikin kuutio. Historiastakin tulee mieleen jotain sumerilaisista, hunneista, Turkin valloittajista, Itävalta-Unkarin ja Neuvostoliiton ajoista. Mielikuvani unkarilaisista on, että he ovat todella ystävällisiä ja samalla ylpeitä esi-isistään ja historiastaan.

Eiköhän kaikki oo joskus menettäny hermonsa tänkin mahtavan unkarilaisen keksinnön takia? :D Kuva täältä
Unkarilaisia kansallispuvuissa :) Kuva täältä

Puszta, eli Unkarin aro. Kuva täältä
Unkari on myös kai melko Suomi-myönteinen maa, sekä vanhojen sukulaisuuskäsitysten että uudempien kauppasuhteiden takia. Mutta siis, todellakaan en tiedä Unkarista mitään, kaikki tuossa yllä saattaa olla ihan hevonpuppua ja vain minun omaa kuvitelmaani. Saa korjata jos tietää paremmin! En kuvistakaan yhtään tiedä, että kuinka hyvin ne sitten Unkaria kuvaavat. Mutta enköhän mä nyt sitten jotakin sen vuoden aikana opi. :D

Kielen kannalta olen ajatellut valmistautua opiskellen muutamia peruslauseita ja ehkä sitten vähän sanastoa, mutten siitäkään jaksa kauheasti etukäteen stressata, vaikkei unkari mikään helppo kieli olekaan ja kuitenkin aion sitä oppia. Ehkä haen jossain vaiheessa kirjastosta unkarikirjan, jota jo vähän selailinkin. Mutta varsinainen pänttääminen, ei. Ainakaan vielä kun on tässä koulukin hoidettavana.

Debrecenin kukkafestivaaleilta. Kuva täältä
Tällä hetkellä ehkä eniten mietityttää, että miten tulen selviytymään kasvissyöjänä Unkarissa, jonka ruokakulttuurista mulle tulee ensimmäisenä mieleen paprika (nomnom <3) ja liha. Sen verran myönnyin, että kalaa aion (ainakin koittaa) syödä, vaikken oikeastaan ikinä olekaan siitä tykännyt. Koitan vältellä, mutta jos se hostien elämää helpottaa kummasti helpottaa, niin kai se sitten on pakko. Kyllä mä sen verran arvostan että ne ottaa täysin tuntemattoman ihmisen omaan kotiinsa useammaksi kuukaudeksi. Kuten Suomessakin, aion myös Unkarissa itse kokata omia ruokiani mahdollisimman paljon, joten siinä sitten voin tehdä kalatonta.

Gulyás on ilmeisesti suht suosittua Unkarissa... Kuva täältä (myös reseptiä)

...mutta niin on myös fözelék -kasvismuhennos oikeastaan mistä tahansa kasviksista/linsseistä/pavuista. Kuva täältä

Vaikka nyt koitankin pitää mielen täällä Suomessa (varsinkin kun lähtöön on vielä 165 päivää. Lähtöpäivä on muuten varmistunut ja lennot varattu 8.8. Riian kautta) mutta kyllä nyt silti päivittäin tulee mietittyä sitä tulevaa elämää Unkarissa (käsi ylös vaihtarit, kuka ei ole tehnyt näin? :D) Kaikkia pikkuasioita jostain hanoista ja pistorasioista aina perheeseen, kavereihin, kouluun ja harrastuksiin. Ja tottakai tulevaan kotikaupunkiin/kylään! Koko Unkarihan ainakin mun käsityksen mukaan kuuluu piiriin D1911, joten piiritietoa ei tarvitse odotella. Virallinenkin sijoitustieto saattaa venähtää varmaankin helposti kesäkuulle. Kuitenkin yleensä kuulemma joku ensimmäisen perheen jäsen ottaa yhteyttä aikaisemmin, ehkä jo maaliskuussa! Hui! Mutta koitan sitäkin olla ajattelematta liikaa, kyllä se tieto sitten tulee sieltä kun on tullakseen.

Kylä Balatonin rannalla. Kuva täältä
 Aluksi toivoin kovasti pääseväni Budapestiin, eikä se vieläkään pahaa tekisi, mutta voin kyllä sanoa, että kaikki unkarilaiset kylät ja kaupungit on ainakin Googlen perusteella ollut ihania! Ei kyllä yhtään haittaisi mennä vaikkapa Pécsiin, Szegediin, Debreceniin, Győriin tai mihinkään muuhunkaan paikkaan!


Győrin kaupungintalo. Kuva täältä
Toiseksi suurimman kaupungin, Debrecenin, keskustaa. Kuva täältä

Pécsin pääaukio, täältä

Tämäkin Pécsistä ja samalta sivulta. Mä vaan rakastan unkarilaisten kaupunkien arkkitehtuuria!
Muistan kun en vielä tiennyt maata, ja pyörittelin kaikkia maavaihtoehtoja mielessäni. Täytyy kyllä myötää, että eniten ehkä toivoin pääseväni Tshekkiin tai Italiaan ja vähän pelkäsin Unkariin "joutumista". Ajattelin, että olisin pettynyt. No en kyllä todellekaan ole! Siitä hetkestä lähtien, kun sain tietää meneväni Unkariin, en olisi voinut toivoa mitään muuta! Yksi kaverini on kanssa innostunut vaihtoon lähdöstä, ja vähän esittelin hänelle esim. järjestöjä, jonkun verran on kuitenkin tullut tässä vuosien varrella niistäkin luettua.. Siinä kohdemaita selaillessa aloin vanhasta tavasta "vertailemaan" maita ja miettimään ajatuksia kuten "Vou, Brasseissa olisi varmaan ihan mahtavaa!" Ja se on kyllä varmasti ihan totta. Mutta sitten taas muistan että mä ihan oikeasti pääsen Unkariin. Ja en voisi olla onnellisempi!


lauantai 1. helmikuuta 2014

Maatiedot!!

Seison koulun käytävällä. Seuraavaksi meillä on ruotsin koe ja kaikki hälisevät. Koko aamun olen kytännyt sähköpostia, vaikka uskoinkin etten saisi maatietoa. Kuitenkin, kaksi uutta sähköpostia. Sydän hyppää kurkkuun. Toinen on Bloglovinista, minkä jo oikeastaan arvasinkin, ja toisen otsikossa lukee... Rotaryn vuosivaihto! Sitä hetkeä olin odottanut niiiin pitkään. Olin ajatellut, että siinä vaiheessa vielä viimeisen kerran miettisin kaikkia kohdemaitani ilman että tiedän mihin menen.

Ei siinä ihan niin käykään. Hetken ajan oon häkeltynyt, koitan rauhoittua ja muistan myös mahdollisuuden, että esim. hakemuksestani puuttuu jotain ja viesti koskee vain sitä. Avaan viestin, ja siinä lukee, että paperini on lähetetty UNKARIIN! Tarvittaisiin enää paikallinen vahvistus (mikä oli aika todennäköinen, kun kerran paikka sinne jo oli)








Olin kuvitellut, että vaikka saisin tiedon julkisella paikalla, esim. juuri koulussa, niin pystyisin silti hillitsemään itseni. No ihan niinkään ei käynyt. Aloin vaan nauraa ja täristä. Halasin parasta ystävääni ja hänkin oli iloinen puolestani (ja nauroi joko mulle tai mun kanssa, en oo ihan varma.. :D). Muutaman yrityksen jälkeen (kädet tärisivät) sain screenshotattua sähköpostin Whatsappiin, ja koska olin ensimmäinen joka sai virallisen tiedon, tuli ryhmä spämmättyä aikalailla, kun kaikki tietenkin malttamattomina odottivat myös omia tietojaan . Kaikki oli niin ihania, niin ilosia mun puolesta <3 (Iltapäivällä se ryhmä kyllä spämmäänty niin pahasti kun mm. lattarimaistakin tuli tieto. Olen äärettömän onnellinen kaikkien muittenkin puolesta, jotka ovat saaneet tiedon ja toivon todella paljon että loputkin saa mahdollisimman pian!)

Matikan tunnilla olin vielä ihan häkellyksissä eikä laskemisesta tullut kertakaikkiaan yhtään mitään, joten eiköhän mulle sitten pamahda uusi viesti. Mut tosiaan on hyväksytty Unkarinkin päässä! Siinä oli myös hieman tietoa esim. kielikursseista, joita tulee olemaan kaksi kappaletta. Ja lähtöpäivät: 7.-9. elokuuta! Eli enää 189 päivää! Ja saan ihan kunnon kesälomankin kavereiden kanssa.


Oon kyllä sanoinkuvaamattoman onnellinen tällä hetkellä. Unkari tuntuu suunnilleen täydelliseltä. Oon nyt ihan suurimmasta tunnevyörystä päässyt yli (eilen vaan hehkutin koko ajan ja koulutututkin sanoi, että musta oikein huokuu onnelisuus ja innostuneisuus). Oon lukenut paljon tietoa Unkarista ja kieltäkin pitäisi alkaa opiskella, tällä hetkellä osaan sanoa "Szia, Micaela vagyok". Kauheasti en kuitenkaan stressaa, kun kerran sellainen intensiivikielikurssikin on ihan alussa tulossa. Oon ajatellut opiskella pari-muutama sanaa päivässä, jos jaksaa :D

Täytyy muuten jo tässä vaiheessa sanoa, etten ikinä olisi uskonut miten paljon oikeesti vaihtaritoiminnassa saa kavereita. Tai siis tottakai tiesin että kavereita tulee, mutta jo tässä vaiheessa mulla on kasa mahtavimpia, parhaimpia ja ihanimpia kohtalotovereita Suomessa (joiden näkemistä en malta oottaa! Huhtikuun 24, here we comeee) ja sitten tietenkin kaikki Unkarissa tavattavat vaihtarit ja paikalliset (joista hartaasti toivon saavani ystäviä edes pari :D).

Tällä hetkellä mikään ei pelota mua ja kaikki on mahdollista!

Tästäpä tuli sekava hehkutuspostaus.. Mutta oon niin innoissani! Tottakai tiedän ettei tää vuosi tuu olemaan todellakaan mikään helppo, enkä toisaalta toivokaan niin, kasvamaanhan mä sinne lähen. Mutta viime perjantai oli kyllä oikeesti kuin unta, en ole varmaan ikinä ollut näin innoissani. Edes se, kun mulle sanottiin että ylipäätään pääsen vaihtoon, ei vedä tälle vertoja. Mikä on ehkä hieman outoa, sillä mulle on aina ollut tärkeintä että lähden eikä että minne lähden. Mutta nyt tiedän mun maan. Tiedän, missä tuun asumaan vuoden, missä tuun saamaan yksiä parhaimpia ja pahimpia muistoja, missä tuun viettämään ajan, jonka muistan aina.Tiedän maan, josta (toivottavasti) tulee mulle kuin toinen kotimaa!

Jotan järkevämpää varmaan joskus myöhemmin, nyt ei pysty.