tiistai 30. syyskuuta 2014

Fiiliksiä kuvina

Tällasta tällä kertaa. Tässä siis kuvia, joita on kerääntynyt ja joihin voin edes jollakin tasolla samaistua..

Noi kaksi kuvaa ovat hyvin kuvaavia, ei pelkästään sen takia mitä niissä tapahtuu vaan myös siksi, että leipomoissa rampataan aina välillä (aika usein) Btw ei oo mun kuva ja oikeesti unkarin aksentit on toisin päin.
Kun kuka tahansa puhuu yhtään mitään unkariksi..
Koululiikka ei oo mua varten
Toi kuva on kielileiriltä, mutta hyvin usein muutenkin löydän itseni tuijottamasta ihmisiä ja miettimässä että mitä kettua oikein tapahtuu
Joka ikinen aamu oon heränny ennen kellon soittoa.. tein sitä kyllä aika usein Suomessakin
Aika usein mun nimi tai "Finn" on ainoita asioita mitä ymmärrän
Ja silti sitä on pakko käyttää..
Vähän kärjistettyä, mutta joo..
Miehen päivä/naisen päivä. Tää tuli vastaan Facessa ja taitaa olla ensimmäinen vitsin tapanen, jonka oon ymmärtänyt unkariksi. Jei. Toi naisen päivä kuvaa kyllä mun päiviä vähän turhan hyvin..
Varsinkin punanen ja oranssi osa on totta.
Joo.. unkarilaiset kutsuu mua Mikeilaksi. Kirjotusasuja on monta, laitan niitäkin joskus.. 

Älkää kysykö että miksi laitoin kuvatekstit tolla tavalla. Ne ois kai ollu vähän liian pitkiä sillä normaalilla tavalla ja näyttänyt (mun mielestä) hölmöiltä. Keskitän niitä ehkä joskus, puhelimella ei onnistu..

Muuten kaikki sujuu täällä normaalisti eli hyvin.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Pari sanaa koulusta

Nyt kun Csik Ferenc Általános Iskola és Gimnáziumia on takana neljä viikkoa, voisin kertoa vähän enemmän siitä.

Mä olen vuotta nuorempien eli 15-vuotiaiden kanssa luokalla 9/B. Ollaan vähän ihmetelty, kun esim. mua vuotta nuorempi Hailey oltiin laitettu kympille ja melkein kaikki muutkin on luokilla 10-12, mutta ei haittaa. Mun luokkalaiset on nimittäin ihan mahtavia ja Samkin myönsi olevansa hiukan kateellinen. Lisäksi mulla on viikossa yksi tunti vähemmän.

Koulu alkaa 7.45 paitsi tiistaisin 8.45 ja loppuu 14.35 maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin, 13.35 keskiviikkoisin ja perjantaisin. Kaikki muut on tässä koulussa median tai urheilun takia ja niillä on joinakin päivinä jotain koulun jälkeen. Mulla on siis 6 tai 7 tuntisia päiviä ja yhteensä 32 tuntia viikossa.

Yksi oppitunti kestää 45 minuuttia. Tunnin alussa noustaan seisomaan ja kaksi oppilasta menee luokan eteen ja ilmeisesti kertoo oppilasmäärän (32) ja poissaolijat. Kuitenkin tarkistetaan vielä nimilistasta tuo sama..

Voisin kertoa kaikista tunneista vähän erikseen:

Média (4h/vko)

Median tunnit on mun lemppareita. Meillä on kaksoistunnit maanataisin ja torstaisin. Näissä on eri opettajat ja maanantaisin on teoriapainoitteisempaa (=katotaan paljon videoita) ja torstaisin muokataan kuvia Photoshopissa (=tätä tehdään 30 min ja sitten kaikki menee Faceen). No ei, kyllä näilläkin tunneilla on paljon sitä unkarinkielistä opetusta, mikä menee aivan täysin ohitse.

Matematika (4h/vko)

Matikka on aika erilaista täällä. Tehään jotain vektorisysteemeitä ja muita ihan outoja, mitä en oo ikinä nähnytkään. Mutta ei ne kovin vaikeita ole, mäkin oon pysynyt perillä unkarinkielisessä opetuksessa (vaikken siis tee mitään). Koulussa koko tunnin ajan on opetusta ja lasketaan vasta kotona. Joskus joku joutuu taululle tekemään jotain.

Angol (3h/vko)

Englanti kuuluu myös kivojen aineiden listaan. Meidän opettaja puhuu paljon englantia, joten mäkin ymmärrän (aksentti ei muuten ole turhan hyvä opettajaksi..) Parilla ekalla tunnilla tein samoja asioita kuin muutkin, mutta sitten ope totesi ettei mun tarvii kun oon niin paljon edellä (nää tekee jotain kutos-seiskaluokan asioita). Oon lukenut kirjoja englanniksi ja kirjottanut pari.. no ei nyt ainetta, mutta tekstiä.

Fizika és kémia (2+2h/vko)

Täällä noi on siis ihan eri aineet eri opettajineen ja luokkahuoneineen, mutta mulla ei oo tarpeeksi kerrottavaa niistä erikseen. Molemmat on äärimmäisen tylsiä ja istun vaan ja tuijottelen seiniä. Fysiikassa lähes joka tunnilla opettaja valitsee jonkun, joka sitten menee luokan eteen ja hältä sitten kuulustellaan läksyt. Miks tää kuulostaa musta niin vanhanaikaselta? Kemian tunneilla on kokoajan testejä.

Német (3h/vko)

Saksa ei ole erityisen hauskaa, mutta ainakin ymmärrän jotain.. Meillä on joka tunnilla sanakoe, joka sanellaan unkariksi ja kirjoitetaan saksaksi. Mä kysyn englanniksi, jos en ymmärrä, mutta aika hyvin menee unkariksikin. Nää vasta alotti saksan ja me mennään ihan hirveetä vauhtia, en tajua että miten sitten enkussa yheksän vuoden opiskelun jälkeen junnataan vielä niin helpoissa asioissa.

Magyar (4h/vko)

Unkarin tunnit on jaettu kielioppiin, kommunikaatioon ja kirjallisuuteen. Tää on kanssa seinien tuijottelu -aine. Nää on käsitelly kreikkalaista mytologiaa ja lukenut ääneen runoja. 

Földrajz és történelem (2+2h/vko)

Nääkään ei liity toisiinsa mitenkään. Maantieto on äärimmäisen tylsää ja siellä ollaan käsitelty kuuta ja aikavyöhykkeitä. Ainoana yhdistävänä tekijänä myös historia on tylsää. Siellä ollaan käsitelty ihmisen evoluutiota. Hissanope on mun luokanvalvoja (vai mikä ryhmänohjaaja ainakin meidän yläasteella otettiinkaan käyttöön)

Ének és rajz (1+1h/vko)

Myöskään musiikki tai kuvis eivät liity toisiinsa. Musiikissa lähinnä lauletaan jotain aivan outoja lauluja ja korkeelta, kuviksessa no, piirretään, joten mäkin voin osallistua. Tosin en jaksanut ostaa kaikenmaailman tarvikkeita, joten pummin aina kavereilta paperia ja värikyniä..

Testnevelés (3h/vko)

Tää on urheilukoulu, ja silti musta usein tuntuu että liikkatunneilla oon palannut ala-asteelle. Oman open kanssa ollaan pelattu lentopallo-pesistä, häntähippaa ja amerikkalaista polttopalloa (jota täällä muuten sanotaan zombiksi). Oma ope on kuitenkin ollut paljon poissa, joten ollaan oltu poikien kanssa ja pelattu korista ja fudista. Kuvitelkaapa muuten puolikkaassa salissa, kun 40-50 henkeä pelaa Kahden tulen välissä. Ahdasta. Lisäksi jotkut ottaa vähän tosissaan, mun joukkueessa oleva poika yritti polttaa yhtä, mutta pallo osuikin muhun ja mun polvi oli punanen/lila pari tuntia. Ei se edes sattunut kovin paljoa, mutta tää oli muistutus siitä, että on ihan kiva kun pojat ja tytöt on liikassa erikseen. Myös korista pelattaessa tunsin itseni lyhyehköksi..

Mutta siis, monin tavoin vähän  vanhanaikaista meininkiä. Myöskään tekniikan osalta ei olla ihan Suomen mittakaavoissa. Jos on esitelmiä tai muuta, täytyy läppäri ja tykki hakea alakerrasta. Siellä on yksi tyyppi, joka hoitaa kaikkia tekniikkajuttuja. Jostain syystä se on kaikkien suosikki. Näitä kuitenkin käytetään ihan semiharvoin ja yleensä opettajat sanelee tai kirjottaa liitutaululle, parissa luokassa on piirtoheittimet. Aluksi yritin ottaa muistiinpanoja siitä mitä kirjoitetaan taululle, mutta luovutin. Kaikki kirjottaa sellasia harakanvarpaita, että saa kattoa että onko siinä nyt ni, m, ri, ui vai mikä. Ihan arpapeliä.

Oon saanut sellasen käsityksen, että mun koulu on tosi hyvä. Se onkin ihan kiva, nyt kun on tottunut siihe karuuteen ja tyhjiin valkoisiin seiniin. Mun edellinen koulu oli tosi värikäs ja monet luokat täynnä kaikkea (kaikille (entisille) riihisläisille, kemian/fysiikan luokat sieltä olis tosi epäkaruja täällä).

Joku päivä laitan myös kuvia.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Pälätystä viikonlopusta ja tänhetkisiä fiiliksiä

Alunperin mun oli tarkotus kertoilla mun normi arkipäivistä täällä, mutta tää nyt vahingossa meni siihen, että lopulta poistin alun arkikertomukset ja kerron ne myöhemmin, kun kauheesti tuli kirjotettua viime viikonlopusta ja fiiliksistä täällä.

Ensin kuitenkin tämä: eilen sain vihdoinkin asiat hoidettua maahanmuuttovirastolla ja nyt mulla on virallinen lupa asua täällä! Mitäs tähänkin meni, yhteensä 9,5 tuntia kolmessa eri erässä.

Viikonloppuna taas lauantaina olin vaan kotona (okei saatoin kävellä Auchaniin ja ostaa suklaata), mikä oli ihan kiva välillä. Sunnuntaista odotin samanlaista, mutta sitten kahden maissa hostit ehotti mulle, että voisin mennä Sankareiden aukiolle, kun siellä oli joku tapahtuma. Hostit ite eivät päässeet, joten meinattiin mennä Heatherin (USA) kanssa. Kuitenkin niiltä päin tulee busseja vain tunnin välein ja hän onnistui sitten missaamaan sen, joten päädyin menemään yksin. Menin sitten maailman toiseksi vanhimmalla metrolla paikanpäälle ja totesin, etten jaksa änkeä mukaan siihen väenpaljouteen, joten lähdin kävelemään ympäriinsä. Ensin kävelin jollain ihan hienolla alueella, missä oli ainakin aasialaisia suurlähetystöjä ja sitten päädyin taas johonkin tapahtumaan (jotkut markkinat kai, mulla ei oo mitään hajua). 

Parin tunnin jälkeen otin vaan ekan vastaantulevan ratikan ja lähdin kotiinpäin. Valinta osui yllättävän hyväksi ja matkasta säästyi parikymmentä minuuttia.

Toi ei kuulosta oikein miltään kirjotettuna, mutta jostain syystä toi sunnuntai oli yksiä parhaimmista päivistä täällä. Jotenkin oli kiva tunne koko päivän ja ei ärsyttänyt edes se, että jouduin turhaan odottamaan tunnin Heatheria Deákilla, ennen kuin kuulin, ettei hän oo tulossa.

Sanotaan, että Budapest yövalaistuksessa on mahtava näky. Totta tuokin, mutta mun suosikki on Budapest auringon laskiessa, kun taivas on lila. Tätä hetkeä ei kestä turhan pitkään, mutta sitä erityisemmältä se tuntuu. Vieläkään en oo muuten tottunut siihen, miten nopeesti täällä tulee pimeä.

Sitten pari hassua kuvaa sunnuntailta
Kyllä mä sentään vähän hevosia näin (se oli siis hevosnäytös tms. siellä Sankareiden aukiolla)
Siellä oli tommonen alue, joka oli vaan täynnä mainoksia..
Suomalaisystävällisiä penkkejä Margit hídin juna-asemalla (niistä asemista kaksi on maan alla)
!! Tollanen sinne yhtäkkiä ilmestyi. En kyllä mitään muuta mielenkiintoista päässyt näkemään, mutta jei kuitenkin

En tiedä, kuinka hyvin tai huonosti näistä teksteistä välittyy, että kuinka paljon mä nautin mun kaupunkielämästä. Suomessa asun metsässä ja oon pienestä pitäen halunnut asua kaupungissa (Vantaalla ei ollut tarpeeksi kaupunki ihan näin btw, jo silloin muistan joskus eskarilaisena kun mietin miten siistä ois oikeesti asua kaupungissa). Kaikki sanoo, että ei siellä oikeesti oo niin kivaa, meteliä vaan ja ei rauhaa ollenkaan. En sitten tiedä, että onko Budapest vaan joku poikkeus, mutta musta täällä on aivan ihanaa asua, melkeenpä niinkuin aina kuvittelin. Rentoudun myös paljon paremmin tuolla keskustassa käppäilleissä kuin metsässä rämpiessä (jota kotona harrastin joka päivä).

Suomea tai kotia ei oo vielä ikävä. Jotai pieniä asioita silloin tällöin, mutta ei mitään vakavaa missään vaiheessa. Koitan parhaani mukaan olla ajattelematta mitään mitä siellä tapahtuu ja keskittyä nyt tähän elämään täällä. Kuulemma kohta iskee armoton ikävä ja voisin seuraavalla koneella lähteä takasin, mutta sitä odotellessa nautin täysillä mun unkarilaisesta elämästä.

Vielä kai olis semmonen asia myönnettävä, että vaikka oon maatiedoista lähtien ollut äärettömän tyytyväinen mun sijotukseen, niin vasta eilen pystyin täysin rehellisesti sanomaan, että onneksi päädyin Unkariin. Vielä sitä ennen haikailin Tšekkiin, en edes tiedä miksi. Tiesin, että Budapestiä parempaa saa hakea ja Tšekissä oisin luultavasti asunut jossain pikkukylässä ym. mutta jostain syystä silti olin vähän vielä haikea Tšekin suuntaan. Nyt en enää ole, vaikka Prahassa haluankin käydä. Mä oon äärettömän iloinen ja onnellinen täällä.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Kuvapläjäys tutuista maisemista

Tosiaan Bloggerin kanssa oli säätöä ja kaikki tekstit tästä hävisi, nyt oon lisännyt ne uudestaan.

Tällä kertaa tosiaan saatte kuvia, joita oon täällä Budapestissä käppäillessä ottanut ajatuksena "Laitan ne blogiin sitten joskus". Niitä on kerääntynyt jo aika paljon, joten joskus voisi olla nyt. Tuttuun tapaan laatu on kännykkätasoa.

(Nyt viimein (28. lokakuuta) sain ne tekstit lisättyä uudelleen..)

Tää ja seuraavat kuvat on Budavuorelta
Matiaksenkirkko, jossa oli suomea puhuva opas
Kalastajanlinnake
Ketjusilta (myös seuraavassa)
Budan rantaa ja Tonava ♡

Pyhän Tapanin kirkko, sama pytinki myös seuraavassa kuvassa
Oopeeratalo
Kauppahalli
Mäkkärikiska!
Ihan classy mäkkäri
Nyugati pályaudvar eli läntinen rautatieasema (sivultapäin)
Kutsutaan tota koko aluetta Nyugatiksi eli Länneksi, ei tiietä että onko sillä parempikin nimi
Kauppahallin läheltä
Ite kauppahallikin oikealla
Pakkohan totakin oli maistaa kun niin usein ohi kävelee
Lintujen ruoka-automaatti!
Seuraavaksi vähän kuvia kodin läheltä, Aquincumista/Rómaifürdőstä. En tarkkaan tiedä, että missä se raja menee, mutta ilmeisesti me siis asutaan Rómaifürdőssä mutta kuitenkin esim juna-asema on lähempänä Aquincumissa. Lausumisesta sen verran, että jotkut sanoo akinkum, mutta sitten taas esim mun luokkalaiset ei ymmärtänyt, koska me sanoo akuinkum. Sanon vähän miten sattuu, riippuu missä seurassa oon. Useammin kyllä akinkum.
Aquincumin keskustaa, Római tér (roomalainen aukio)
Mun ikkunasta (joka on oikeestaan ranskalainen parveke)