sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kolme päivää jouluun on

Oho, tässäpä on taas vähän blogailut jääny. Nytpä sitten saatte sekavan selostuksen siitä, millainen mun joulukuu on ollut.

Kuun ekana viikonloppuna mentiin Länsi-Unkariin Győriin Rotaryn kanssa. Melkeen kaikki vaihtarit oli siellä, oikeestaan vain kaksi taisi puuttua (ja yksi kanadalainen, joka samalla viikolla joutui omista syistään menemään takaisin kotiin) Reissu oli kiva! Viikonlopun aikana me mm. käytiin luistelemassa (kerrankin olin yksi parhaista siinä hommassa! Ihan silmät pyöreenä katottiin kun hoipertelin takaperin kovempaa kun jotkut meni etuperin, Suomessa taas mun yritykselle oltaisiin varmaan naurettu :D), mentiin Room escape -peliin (ne on tosi suosittuja täällä), Megazonen tyyliseen laserpeliin, esitettiin joulupukille maittain (huoh) esityksiä ja saatiin suklaata. En halunnut laulaa enkä tanssia enkä mitään jouluisia runojakaan osaa. Otin sitten irti kaiken tilanteesta, jossa kukaan muu ei ymmärrä suomea, ja sanoin sitten suunnilleen ainoan runon minkä ulkoa osaan. En tiedä nimeä, mutta Eino Leinon ja kertoo kuolemasta. Mutta ei ne muut sitä tienny. Hah. Ja mä sain suklaani. (Mistä puheenollen, mulla oli myös mukana pari levyä Fazerin sinistä ja nyt taas muutama ihminen enemmän tietää, että mistä maailman parasta suklaata!) Mulla on muuten aina mukana myös muutamia muita suomijuttuja, kuten Jenkki -purkkaa tai Vitalis -huulirasvaa, joita sitten annan muillekin. Nykyään on lähinnä vitsi kysyä multa, että mistä oon ostanut jotain, koska poikkeuksetta vastaus kysymykseen "Oh this is so good. Where did you buy this?" on ollut "Finland."

Krääsää kaikki torit täynnä. Tykkään.
 Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä käytiin tiedekeskuksessa, jossa siis oli kaikenlaisia tiedepelejä. Meillä oli vapaa-aikaakin siellä, mutta ensin meidät jaettiin ryhmiin ja meidän piti tehdä kaikenlaisia tehtäviä joista saatiin sitten pisteitä (ja meidän ryhmähän ei tosiaan sitten hävinnyt koko tätä kisaa). Mulla oli videoitakin sieltä, mutta puhelimen muisti oli liian täynnä niin piti poistaa. Ainoa, missä onnistuttiin taisi olla kananmunalle rakennettu suojakotelo.

Vörösmarty tériltä
 Joulun odotus näkyy täällä enemmän kuin Suomessa. Koulussa joka luokassa oli pieni joulukuusi ja jotain muutakin oli taiteiltu. Ulkona on paljon jouluvaloja joka nurkalla. Ja mun lemppari -joulutorit! Niitä täällä on pari isoa ja monia pienempiä ympäriinsä. Vörösmarty térille (jollei isoin niin ainakin melkein) pääsin minäkin kauppailemaan, olin Rotaryn kojulla myymässä kuumaa viiniä (mikäköhän lie parempi nimi suomeksi. Suoraan käännettynä forralt bor on keitetty viini ja englanniksi tätä myydään nimillä mulled wine tai hot wine. Vähän kuin glögiä, mutta noh, viinisempää. Hehkuviini?). Siitä muuten meni ohi suomalainenkin joukkio ja huusin vaan perään että "Hei puhutteko te suomea?" ja kyllähän vaan puhuivat, pääsinpä vähän äidinkiellelläkin kaupustelemaan.

Vähän fancympi joulutori Four Seasonissa
 Loma meillä alkoi perjantaina ja illalla käytiin vaihtareiden kanssa illallisella. Ravintola oli aika huono hinta-laatusuhteelta, mutta kivaa meillä silti oli. Tänne tuli muuten kuudeksi viikoksi eteläafrikkalaisia "kesä"vaihtareita, ihan mahtavia nekin! En jotenkin ollut ajatellut, että niillä olis tollanen aksentti. Se kuulostaa ihan joltain uusiseelantilaiselta. Sanoin joskus, että unkarilaiset on rasisteja, mutta se ei kyllä oo mitään verrattuna noihin (ne on kaikki valkosia). Toisaalta unkarilaisten rasismi kohdistuu kaikkiin, noilla vain tummaihoisiin. Ja ainakin nämä eteläafrikkalaiset käyttää ihan häpeilemättä sanaa nigga, kun taas jenkit on tästä n-sanasta ihan kauhistuneita ja pöyristyineitä.

Auringonlaskut on aina nättejä täällä. Ja sen jälkeenkin on melkein ihan yhtä kaunista
Kovasti oon muuten saanut kyselyitä, että meenkö kotiin jouluksi. Varsinkin enkunope oli ihan järkyttynyt, kun en mene. Jos mä nyt kotiin olisin kesken vuotta menossa, niin en tosiaankaan tekisi sitä jouluna vaan joskus tavallisina päivinä! Mulla on ollut jo 16 suomalaista joulua ja ties kuinka monta on edessä, tän yhen kerran mä koen unkarilaisen. Joulufiilistä mulla ei sinänsä ole, mutta eipä ole vuosiin ollut Suomessakaan (muistan silloin joskus 12-vuotiaana ekan kerran kun ei ollutkaan sellasta fiilistä kuin pienenä aina oli. Ajattelin, että vika oli sitten jotenkin just sinä vuonna ja että ensvuonna sitten. Pettymys oli suuri, kun ei sitä sitten ensivuonnakaan tullut.)

Koitan jatkossa kirjoitella vähän useammin. Mutta suoraan sanottuna musta tuntuu, että ei tuu onnistumaan. Joulun välipäivinä joko meen netittömään paikkaan tai sitten majalailen kavereiden luona ja kummassakaan tilanteessa en luultavasti ala kauheasti blogailemaan. Mutta katellaan.