torstai 15. joulukuuta 2016

Vuoreton ja vuonoton Norja

Nyt se on varmaa, että joulun jälkeen suunta käy kohti Ruotsia. Sunnuntai-iltana lähen Suomeen jouluksi, mikä tarkoittaa täällä olevan vain kolme päivää jäljellä. Sekin varmaan menee pakkaillessa ja muuta mukavaa tehdessä.. Kesällä saatan tulla takasin Norjaan, Bøssä mulla on varmoja töitä, mutta tilanteen salliessa saatan tulla Kristiansandiinkin. Tai sitten en ees tuu Norjaan, nyt oon ekaa kertaa tarpeeks vanha hakemaan töitä Nordjobbin kautta ja Islanti sekä Tanskakin houkuttelisi. Saapa nähdä.

Nyt viimeisten hetkien kunniaksi aattelin, että voisi laittaa vähän kuvia täältä Kristiansandista ja muualta Sørlandet:sta. Norjalaisten nimien yhteensovittaminen suomen kanssa on ihan yhtä vaikeeta kuin ranskalaisten, koska aika usein vikat kirjaimet jätetään ääntämättä ja muuta sellasta. Kristiansand on Kristiansann, Sørlandet Söörlanne, Grimstad Grimsta ja niin pois päin.
Kristiansandin keskustaa
Tuolla taustalla näkyy nostokurki ja meillä kävi sinänsä aika huono tuuri, koska keskusta-alueella rakennetaan tosi paljon nyt. Esimerkiksi pääaukio on ollut pelkkää rakennustyömaata.
Kristiansandissa asuu siis noin 90 000 ihmistä ja se on Norjan kuudenneksi isoin kaupunki. Se sijaitsee melkein Norjan eteläkärjessä ja on ilmeisesti maan leudointa aluetta. Keskusta eli Kvadraturen muistuttaa suorakulmioihin jaettua suorakulmioita, tarkoituksena ilmeisesti hämätä vihollista. Siellä kulkeminen ei nimittäin oo turhan helppoa, ellei paikkoja tiedä. 

Tanskaan matkustaminen on yleistä halpojen hintojen perässä, siinä missä suomalaiset käy Virossa, käy etelänorjalaiset Tanskassa. Täällä on jopa kylttejä keskellä kaupunkia, joissa lukee "Danmark". Laivaterminaaliin kai johtavat.
Posebyen on ilmeisesti Pohjois-Euroopan suurin puutaloalue. Tässä vielä näkyy joku vapaakirkko, jotka on täällä tosi yleisiä. Etelä-Norja on tunnettu uskonnollisuudesta.

Vincent puhu ranskaa ja afrikkalaisia kieliä (bambaraa) norsunluurannikkolaisen kanssa ja saatiin siltä manteleita
Kristiansandissa ei oo paljoa nähtävää varsinkaan näin talvisin, viime viikonloppuna vein suomalaiset kaverit natsitukikohtaan, naapurikaupunki Arendaliin ja sitten käytiin Sørlandssenteret:ssä, eli Norjan isoimmassa ostoskeskuksessa.
Ravnedalenin puisto
Pikkupuita
Asutaan tolla mäellä. Ei näytä korkeelta, mutta pyöräily ei oo kivaa.
Mitä otsikkoon tulee, on täälläkin muutamia vuonoja ja matalia vuoria. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä Googlen kuvahaussa näkyy. Telemarkin vuoret oli paljon korkeampia, eikä nekään mitään älyttömän korkeita ollut. Suurin osa luonnosta tulee nähtyä bussissa tai junassa, joten kuvia ei mulla oikein ole. Joudutte nyt luottamaan sanaani.

Sørlandet on täynnä söpöjä pikkukaupunkeja täynnä valkoisia puutaloja. Itse oon käynyt Grimstadissa, Arendalissa ja Lillesandissa, joista Arendal on selkeästi suurin. Arendalista löytyy vielä joku YK:n luonto-osasto, mikä tekee kaupungista todellista isomman tuntusen. Kirjailija Henrik Ibsen muutti nuorena Grimstadiin, joten nyt oon käynyt kaikkissa sen norjalaisissa kotikaupungeissa (muut sitten Skien ja Oslo).

Grimstadin keskusta


Tässä sitten Arendal, jonka nimestä Frozenin Arendelle sai inspiraation
Sitten vielä parit aurinkoisemmat kuvat Søgnestä, joka on pieni kunta Kristiansandin vieressä. Varsinkin kesäisin Søgnekin on tosi nätti paikka.


Tää kuva tais olla syyskuulta
Ja loppuun vielä pari kuvaa meidän kämpästä, joka näyttää kyllä tosi suloselta ja sijaintikin on tosi hyvä meille. Hieman ongelmallinenkin se on ollut, kuten aiemmin mainittua. Home haisee ja keittiö on aika onneton. Nyt kylmemmällä ilma on tosi huono kun ei viitti olla ikkunat auki ja niihin myös kerääntyy kosteutta.
Toi mikronnäkönen on todellisuudessa uuni
Nyt on menossa operaatio "Löydä asunto Malmö-Lund -seuduilta". Ihan ok vaihtoehtoja on ollut nyt, lähinnä huoneita isommista asunnoista, ja syksyllä sitten Vincent alottaa opiskelun niin voitaisiin saada joku opiskelijakämppä. Muuten sitten koulut ja työt on hoidossa ja Kööpenhaminaan lennän tammikuun alussa. Vincent äiteineen tulee autolla hakemaan meidän kamat täältä, mikä helpottaa asioita huomattavasti.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Pikapyrähdys Balkanilla

Parisen viikkoa sitten valitellin, etten ollut päässyt käymään Itä-Euroopassa liian pitkään aikaan (onhan siitä jo jopa puoli vuotta). Vincent sitten kaksi päivää tämän jälkeen kysyi, olisiko intoa lähteä Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen. Halvat lennot sopivina päivinä yhteen Euroopan halvimmista pääkaupungeista (kuulin jopa että halvin mutta en tiä uskoako tuota vai ei), ei sille voi sanoa ei. Balkanilla en ollut vielä käynyt (Vincentin mielestä se on ainakin tällä hetkellä Euroopan mielenkiintosin alue), mutta nyt passissa komeilee kaksi uutta leimaa (oikeestaan ne on kyllä ihan ainoatkin...) Makedoniasta ei oltaisi kai saatu leimoja, mutta kysyttiin sitten lähtiessä jos moinen onnistuisi :D
Skopjessa on melkein valmiina paikallisten vihaama projekti, jossa keskusta rakennettiiin täyteen patsaita ja uusvanhoja rakennuksia. Ite en osaa päättää, onko se nättiä vai ei ja olisihan Makedonian kaltainen maa voinut käyttää rahoja vähän paremminkin.
Virallisesti tän nimi on tyyliin "Mies ja ratsu", mutta inspiraation etsiminen ei liikoja vaadi
Kreikkalaisilla ja makedonialaisilla on hirveä tappelu Aleksanteri Suuresta ja meidän kreikkalainen kaveri ihan erikseen pyysi, ettei ostettaisi siihen liittyviä matkamuistoja Makedoniasta. Kyllä muuten ton jälkeen ostettiin, jos kreikkalaiset on ylpeitä siitä, että joku puhui muinaista muotoa niiden kielestä niin kyllä makedonialaisetkin saa olla ylpeitä asuessaan samalla maaperällä kun tämä heppu aikoinaan.
Aivan joen toisella puolella kaikkien näiden rakennuksien vierestä löytyy vanha turkkilainen osa. Siellä vietettiin varmaan eniten aikaa ja se oli kyllä varmaan molempien suosikki.


Vincentistä voi mallailla ton pöydän kokoa
Käytiin yhdessä kahvilassa syömässä turkkilaisia juttuja (baklavaa sekä turkkilaistyylistä kahvia, teetä ja tres leches-leivonnaista). Oltiin ainoat asiakkaat, albanialainen poppi soi täysillä ja pariin otteeseen omistaja vaan häipyi 5-10 minuutiksi jättäen puhelimen, rahat ja muut yksin meidän kanssa. Kai me sitten näytetään tarpeeksi luotettavilta :D
Skopjessa oli vuonna 1963 maanjäristys, joka tuhosi lähes kaikki vanhat rakennukset. Jugoslavian aikaan ei arkkitehtuurista niin välitetty eikä rahassa vieläkään kylvetä ja suurin osa kaupungista on sen näköinen. Ymmärrän, jos kaikkien silmää ei tämä miellytä, mutta itse tykkään.

Kulkukissoja ja -koiria oli joka nurkalla
Vaikea arvata, mistä tääkin on kopioitu
Tässä nyt oli kaikki kiinni sunnuntaiaamuna, mutta tällaisia pikkukauppoja oli joka paikassa

Toreilla pitää aina käydä. Täältä ostettiin mausteita.
Kolme päivää olisi kyllä varmasti jaksanut viettää ihan Skopjessakin, mutta päätettiin kuitenkin yhtenä tehdä pikaretki. Kohteeksi valikoitui lopulta Prizren, joka on Kosovon kulttuurillinen keskus (pääkaupunki Pristinahan on aika ruma).
Jostain syystä tommoset ihan samantyyliset sillat tuntuu olevan tärkeimpiä nähtävyyksiä lähes jokaisessa balkanilaisessa kaupungissa (myös Skopjessa se oli yksi)
Vincent rakastu Prizreniin. Munkin mielestä se oli ihan kiva, muttei erityisesti ole tarvetta mennä takaisin. Prizrenissä, kuten muuallakin Balkanilla, on koko ajan paljon ihmisiä kaduilla. Sunnuntai-iltanakin oli puoleenyöhön asti ihmisiä kahviloissa ja kaduilla kävelemässä, Norjassa kahvilat ei oo ees auki sunnuntaisin.
Tän moskeijan kutsuhuutoihin herättiin kuudelta aamulla
Harvoja vanhempia rakennuksia
Tällä reissulla bussimatkat oli aika eksoottisia. Vincentin mielestä mentiin aivan liian kovaa, mutta ei se musta kauheasti eronnut unkarilaisten tyylistä. Yhdellä bussimatkalla saatiin ilmaseksi kahvia ja kuskin avustaja (joka kiertelee bussin liikkuessa myymässä lippuja) kävi hakemassa huoltoasemalta paketin suklaapatukoita, joita kaikki sitten sai. Äänekkäästä albaanipopista ei bussissakaan päässyt eroon.
Hienoin bussilippu ikinä
Kosovossa puhutaan albaniaa, jota kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin ja makedoniaa sitten taas kyrillisin, mikä oli Skopjeen palatessa vähän hämmentävää, jos sanassa ollut yhtään erikoisia kyrillisiä merkkejä. En ollut ainoa, sillä Сурово и вкусно-nimisen raakaruokaravintolan latinoitu nimi on Surovo i vkusno, mutta jotkut olivat valittaneet kyltin sanovan Cypobo u bkycho tehden paikan löytämisen hankalaksi. Ihan näin pitkälle ei mun hämmennys riittänyt, mutta tosiaan kannattaa pitää mielessä maan kirjaimisto.

Takaisin Skopjeen tultuamme käytiin vähän vuorilla, taas turkkilaisessa osassa ja Äiti Teresan muistopaikalla. Äiti Teresa oli siis Makedonian albaani ja syntynyt Skopjessa.
Kerrankin pystyin maistelemaan ihan perinneruokiakin! Tavče gravče (Тавче гравче) on tollanen leivän kanssa syötävä papupata. Oli sen verran hyvää, että voisi kotonakin yrittää tehdä.
Oli kiva käydä taas tuolla idemmässä, vaikka onhan Balkan aika erilainen muuhun verrattuna. Tän perusteella tykkään kyllä vielä enemmän pohjoisemmasta Itä-Euroopasta, mutta ei tääkään paha ollut.

torstai 1. joulukuuta 2016

Pupunruokaa

Koska ruoka on nukkumisen jälkeen paras asia ja nukkumiseen liittyvät kuvat on aika tylsiä, päätin tehdä postauksen ruokaan liittyen. Oikeestaan päätin jo aika kauan aikaa sitten, koska näitä kuvia on keräytynyt kesästä lähtien. Nää ei tosiaankaan oo mitään gourmet-ruokia eikä kuvatkaan oo mitään kokkauskirjaan sopivia, mutta ei ole tarkoituskaan. Oon miettinyt, että varsinkin viimeaikoina mun blogi on ollut aika kaukainen arkielämästä, joten tässä sitten kuvia arkiruoista.

Feikkisushi
Tälle ruoalle ehkä oikeaoppisempi nimi olisi kuppisushi tai jotain sellaista, mutta mulle on toi feikkisushi jäänyt päähän. Periaatteessa sushiainekset kippoon ja menoksi. Tää on kyllä varmaan yks mun lempiruoista, paljon nopeempaa kuin oikea sushi ja melkeen parempaakin (riippuu vähän mitä millonkin tekee mieli). Ainekset on aikalailla samat aina, puuroriisiä, tofua, avokadoa, kurkkua, porkkanaa, paprikaa, paistettuja sienä, soijakastiketta.. Kasvikset kyllä aina välillä vaihtuu.
 Sushi/Gimbap
Samalla linjalla jatketaan, näissä on kyllä väkertelyä mutta hyviä silti. Tää kuva on kyllä tosi vanha, mutta samalta se vieläkin näyttää. Samat ainekset kuin edellisessä, mutta merilevään rullattuna. Gimbap on siis korealainen versio sushista, meillä ero on lähinnä riisin maustamisessa: gimbap-riisi maustetaan seesamiöljyllä ja sushi etikalla (tosin me ei sitä tehdä, koska hyvää tulee ilmankin enkä tykkää etikasta mitenkään erityisesti). Eroa on myös täytteissä, sushissahan pitäisi olla raakaa kalaa ja gimbapissa sitten esimerkiksi kimchiä ja kypsää lihaa, mutta meillä käytetään samoja täytteitä
molemmissa. Tämä yksinkertainen selitys, Aasia-tietäjien ei tarvitse repiä pelihousujaan.

Kotitekoinen leipä
Leivon aika paljon leipää kotona, koska se on hyvää ja halpaa. Norjalaisten kauppojen leipävalikoima ei oo mikään päätähuimaava ja aina en ees jaksa mennä kauppaan niin teen sitten ite. Tässä versiossa oli sieniä mukana, oli hyvää.

Vohvelit
Oli pakko laittaa joku makeakin ruoka listalle, valitsin sitten vohvelit. Bøssä meillä oli vohvelirauta ja otettiin siitä sitten kaikki irti.

 Aasialaistyyppinen kastikesörssö
No nyt ollaan asian ytimessä, ainakin nimen puolesta. Tässä periaatteessa riisiä, sienikastiketta ja voimakkaat tomaatti- ja pinaattikastikkeet. Tuntuu aina tosi hienolta kun on monta elementtiä ruoassa :D 

Hampurilaiset
Kutsuin ihan alussa luokkalaisia meille kylään tutustumismeiningeissä ja päätettiin tehdä hampurilaisia. Tässä tomaattia, salaattia, avokadoa, soijapihvi ja kotitekoinen sämpylä (kuten mainittua, niistä tykkään). Ite en kauheesti tykkää mistään kastikkeista, jotkut laitto kyl omaansa ketsuppia ja jotain.

Mykyt
Ilmeisesti dumplingseilla on suomenkielinen nimi ja se on myky :D Näitä kanssa tehtiin luokkalaisten kanssa, filippiiniläisen Nicolain johdolla. Kyllä se keittiö tuoksui ihan aasialaiselta ravintolalta, kun oli oikeat raaka-aineet.

Peruna-sienipaistos
Tää on varmaan tän listan epäesteettisin tuotos, mutta tosi hyvää ja helppoa. Semmosta laiskanpäivän ruokaa. Perunat, sienet ja sipulit pannulle öljyn kanssa (kanattaa miettiä järjestystä ja kypsymisaikoja) ja mausteeksi riittää suola, pippuri ja paprika (ei sitä paprikaa varmaan tarvii jos ei oo yhtä unkarisoitunut kun minä).

Sienipasta
Tää on ehkä normaalein näistä ruoista. Ei paljoa sanottavaa, jos on pastaa, sieniä ja kermaa niin ei voi olla huonoa. Ootte ehkä huomannut, että sieniä on melkein joka kuvassa ja nyt koitan vähän hillitä itteäni sen suhteen, ei oo varmaan terveellistä syyä mitään ihan liian paljoa.

Curry
Tää on Vincentin tekemä ja ihan sikahyvää. Jos tofua osaa käsitellä, melkeen mikä tahansa ruoka on hyvää sen kanssa, mutta varsinkin currykastikkeessa se on tosi hyvää. Vincent tietää noista currytahnoista enemmänkin (curryn valmistamiseen siis käytetään yleensä valmista currytahnaa - en tiiä kuinka tuttu tää ruokalaji on itsetehtynä).

Naima-ruoka
Tän ruoan inspiraation lähteenä toimii meidän bangladeshilainen kaveri Naima, joten ei mitään sen kummempaa liity nimeen. Kyllähän näille varmasti on oikeemmatkin nimet, mutta ei me niitä tiietä. Pinaattikastike on tosi voimakas ja tomaattikastike hieman makea tamarindin ansiosta (laitetaan me vähän appelsiinimehuakin, kun tamarindiä laittaa helposti liikaa). Oikeestihan tätä pitäis syödä riisin kanssa, mutta sattu olemaan pastanjämät eikä ollut huonoa niidenkään kanssa.

Kikhernekastike
Tää ruokalaji syntyi vähän vahingossa, kun käytin vähän mitä kotoa löytyi. Pääasiassa kikherneitä ja jotain kookoskermaa, jota olis pitänyt käyttää kai piña coladan tekoon, mutta toimi tässä erinomaisesti. Kiva pieni makeus tulisuuden rinnalla. Kerran tein tavallisesta kookosmaidosta ja aika pahaa oli. Näiden ainesosien lisäksi sitten mausteita, maapähkinävoita ja sipulia ja sauvasekottimella vähän sössömmäksi.

Intialaistyyppinen kastike
Mulla ei tosiaankaan oo mitään hajua tän ruoan oikeasta nimestä, Vincent oli kattonut jotain videoita intialaisilta ruokatoreilta ja jostain kastikkeesta sieltä sai tämäkin inspiraation. Se syödään jonkun tietyn intialaisen leivän kanssa, nyt sai patongit hoitaa saman asian. Noi esipaistetut patongit on mulla nyt muuten kovassa käytössä, ne on halvempia ja parempia kun tavallinen leipä täällä. Lompet (rieskaa muistuttavat, mutta paljon ohuemat) on toinen, joita kaupasta ostan.

Einekset
Ei sitä aina jaksa kokata. Täällä ei kasviseineksiä oo ihan hirveästi, noi on Ruotsista tuotuja. Soijanugetteja (ehdoton suosikki), falafelejä, ranskalaisia ja edellisen päivän riisit. Riisi on kaikissa kuvissa värillistä, koska me laitetaan siihen mausteita melkeen aina. Tämäkin siltä Naimalta opittua. Ranskalaisia rakastan kaikissa muodoissa, joten niitä syön vähän liikaa varmaankin.

Sitten teen aika usein shepherd's pieta linsseistä ja ihan soija-makaronilaatikkoa, mutta niitten kuvaversiot ei oo mitenkään hehkeitä enkä varmaan oo ees kuvia ottanut. Sen verran täytyy sanoa, että täällä falafelit on jopa ihan hyviä, eikä semmosia maissiin ja majoneesiin hukutettuja kuin Telemarkissa. En melkeen koskaan täällä osta ruokaa valmiina, mutta jos ostan niin sitten se on ranskalaisia tai falafeliä.

Suurin osa näistä ruoista on vegaanisia, koska teen kotona vaan vegaaniruokaa (muualla en oo niin tarkka jos ei muita vaihtoehtoja ole). Kesällä vielä oli maito ja munat käytössä, joten osasta kuvista voi niitä nähdä.

Oon aiemminkin maininnut, että Norjassa on paljon aasialaisia kauppoja, ja niistä saa näihinkin ainesosia järkeviin hintoihin. Esim. ihan vaan tofu on parhaimmillaan tavallisessa kaupassa ollut 10€/250g kun taas aasialaisesta saa 2€/450g.