tiistai 22. marraskuuta 2016

Reissu Ranskaan

Kuten aiemmin olenkin jo maininnut, Norjassa koulu kustantaa tämmöisen minivaihdon maahan, jonka kieltä opiskelee (poikkeuksena englanti ja kiina). Mulla tää kieli on ranska, joten pääsin viettämään viikon Ranskan länsirannikolla, tarkemmin Rochefortin seuduilla (niitä on Ranskassa aika monta, tää on Charente-Maritime:issä, Bordeaux:n ja Nantes:in välimaastossa). Ja ei, se juusto ei oo sieltä. Kuitenkin mietitte sitä.

Tän postauksen suurin haaste tulee varmaan olemaan ranskalaisten paikannimien ja suomen kielen yhteensovittaminen. Jos ei ranskaa yhtään osaa niin aika tyhmältä varmaan näyttää, mutta en jaksa kaikille laittaa ääntämisohjeita. Mites jos vaikka alettais kirjottamaan ranskalaiset kaupungit suomalaisella systeemillä. Bordoo ja Tuluus. Tai sit äännettäis ihan reilusti Bordeaux ja Toulouse.
Rochefortin keskusaukiolta
Rochefort on aika pieni paikka, ja siellä käytiin lähinnä museoissa ja (minun tapauksessani) ruokakaupassa.
Seudun erikoisuus eli jotain ostereita nää on. Mikäli hostsiskon sanoihin on uskomista, ne syödään elävinä
Mukavia toimenpiteitä
Museoissa tosin käytiin aika paljon, yhdessä oli kaikenlaisia ammatteja ja muuta elämää viimeisiltä vuosisadoilta. Siellä pisin aika meni vanhoja mustekyniä kokeillessa, koska se oli yllättävän siistiä. Toinen mielenkiintoinen museo oli sitten maailman ensimmäinen kirurgikoulu (? mikäli ymmärsin oikein, sitä kutsuttiin sekä Naval Medicine että Surgery Schooliksi eli jotain ajallaan edistyksellistä merenkäyntiin liittyvää lääketiedettä kuitenkin).
Rochefort on hyvin ylpeä tästä laivasta, jonka nimi on L'Hermione. Ite en päässyt tämän lähemmäksi, mutta jotkut kävivät ihan laivallakin
Mun perhe asui hieman Rochefortin ulkopuolella kylässä nimeltä Fouras. Siellä ei tehty mitään muuta, kuin kerran ostettiin leipomosta leivonnaisia.
Perhe asui aikalailla kylän reunalla, kuten näkyy. Sisältä en viittinyt ottaa kuvia, mutta se oli ihan älyttömän söpö!

Pâtisserie eli makea leipomo
Oon jo kerran aikasemmin vieraillut ranskalaisessa koulussa, ja tää oli aika samantyylinen. Melko moderni ja paljon saa kävellä ulkona, kun menee paikasta toiseen. Opettajat tosi tiukkoja ja melkeen ilkeitä virheitä korjatessaan (tai jopa niille naureskellessaan) kesken esitelmien. No ei, olihan siellä niitä kivempiakin, mutta täähän on tää perustyyli Pohjoismaiden ulkopuolella.
Ne luuli, että meidän koulu on joku linna. Koitin kyllä etukäteen varoitella, että ihan samanlainen boksi se sekin on.
Kouluruokaa! Norjassa moista ei saa vaikka maksaisi (mitä en kyllä tekisikään lol). Tää on ilmeisesti melko tyyris annos, mutta onhan siinä paljon syötävääkin. Tohon linssien seuraksi ois kuulunut vielä joku eläimenosa. .
Rochefortista puolisen tuntia pohjoiseen on vähän isompi kaupunki, La Rochelle, jossa kierreltiin vähän ympäriinsäkin.
Kaupungin tärkeimmät nähtävyydet
Tosi monen mielestä La Rochelle on aivan upea kaupunki. Olihan se kiva, mutta täytyy myöntää ettei mitään sen kummempaa ihastumista tapahtunut tällä kertaa.
Torit on jänniä paikkoja. Sieltä löyty esim. kokonaisia jäniksiä, päitä, lehmän kieliä. Sitten oli jotain ihan ostamisen arvostakin (esim. mausteita), mutta näiden läpi lähinnä juostiin ja porukassa piti pysyä.
Kun matkustatte eri maissa ja rakastatte ruokaa :D Vincent kävi siis Puolassa
Aiemmin oon ollut vaan Etelä-Ranskassa ja tää oli odotetustikin erilaista. Täytyy myöntää, että kyllä se Provence isomman vaikutuksen teki, mutta ehkä ihmiset oli mukavampia täällä. Tai sitten vaan kuvittelen.

Ruuan suhteen tuntui tällä kertaa olevan helpompaa, lieköhän se sitten perhe, alue vai pidemmälle levinnyt lihattomuus (viime reissusta on kuitenkin 3,5 vuotta ja siinä voi tapahtua vaikka mitä). Mun hostperhe kokkas ekaa kertaa ikinä tofua ja kaikista ennakkoluuloista huolimatta sanoivat, että kyllä pitää tulevaisuudessa uudestaankin ostaa. Hyvä hyvä, ainakin joltakin hävis vähän ennakkoluuloja pelkistä mauttomista vihanneksista. Ja saavat vielä olla ylpeitäkin, ihan jokaiselta osaamattomalta ei tofun maustaminen ja muut aina onnistu ihan ekalla kerralla.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Amnesty-tapaaminen Trondheimissä

Viime viikonloppuna oli Amnestyn landsmøte, eli joka toinen vuosi järjestettävä tapaaminen, joka on avoin kaikille Norjan Amnestyn jäsenille.

En nyt ala mitenkään yksityiskohtaisesti siitä kertomaan, vaikka se koko reissun tarkoitus olikin. Mielenkiintosimmat osiot oli skypettäminen Edward Snowdenin kanssa, Phyoe Phyoe Aungin ja Lynn Htet Naingin haastattelu siitä, kuinka he ovat tastelleet Burmassa paremman koulutuksen puolesta ja olleet useampaan otteeseen vankilassa sen takia, Anna Neistatin eli jonkinlaisen korkeamman tason amnestyläisen puhe sekä nigerialaisen Moses Aktatugbasin haastattelu siitä, kuinka hänet tuomittiin kuolemaan kännyköiden varastamisesta.

Muuten sitten oli jotain talousjuttuja ja erilaisia äänestyksiä (joihin ei saada vielä edes osallistua), joten siirryttäköön siihen epäolennaiseen mutta kiinnostavampaan :D
Näkymät meidän couchsurfing-hostin luota
Trondheimiin oli tullut lunta ilmeisesti aika yllättäen, koska puuissa oli vielä lehdet. Nättiä kyllä
Tässä näkyy Nidarosdomen, eli ihan hillittömän iso kirkko (en oo ikinä nähnyt niin isoa Pohjoismaissa enkä joka päivä etelämmässäkään). Sinne tehään pyhiinvaelluksia ja kaikkea :D
Tässä näkyy aika hyvin tiivistettynä Trondheimin tärkeimmät elementit: vuoret, vesi ja värikkäät puutalot
Tän tyyliset valkoset puutalot on mulle tosi norjalaisia, en tiiä kuinka paljon niitä on muualla. Varsinkin etelämmässä valkoista on kaikkialla
Varmaan koko kaupingin kuuluisin paikka

Trondheimistä lennettiin Stavangeriin ja vietettiin siellä pari tuntia. Kaikki norjalaiset vihaa Stavangeria ja se on kuulemma Norjan Dallas :D Kuulemma kaikki siellä on rikkaita ja epäkohteliaita. Täytyy kyllä sanoa, että ainoa paikallinen oli tosi töykeä, ulkomaalaiset ja muualta Norjasta tulleet oli sitten vähän mukavampia. Pistetään sattuman piikkiin.
Stavanger on norjalaisten standardien mukaan Länsi-Norjaa, missä ei mun mielestä oo mitään järkeä. Lähes kaikki talot on valkoisia kuten etelässä, lännessä taas on värikkäämpää (kuten Trondheiminkin kuvista näkee). Norjan maantieteellinen länsirannikko on niin pitkä, ettei oo mitään järkeä laskea niin eteläistä ja etelänomaista kaupunkia kuin Stavanger siihen mukaan.
Tää katu oli aikamoinen yllätys kaikkien valkosten talojen keskellä
Kuvat on nyt näistä värikkäistä paikoista kun ne on erikoisempia, muuten koko vanha kaupunki on ihan valkonen

Stavangerissa oli aurinkoista ja melko lämmintä (pari astetta plussaa), mutta Kristiansandiin oli tullut ensilumet viikonlopun aikana. Kaikki kävelytiet on ihan täynnä jäätä ja hiekkaa ei nimeksikään.
Tällä hetkellä oon Ranskassa, ootellaan bussia lentokentällä. Nyt on edessä viikko viitisentoista asteen lämmössä (Bøssä se oli ihan perus kesäsää ja siellä oli kuitenkin vesipuisto :D)