torstai 7. joulukuuta 2017

Suomi 100 Ruotsissa

Pakollinen blogiteksti.

No ei.

Täällä on viimeaikoina ollut mediassa puhetta Suomesta ja Tuntematon sotilaskin on paikallisessa Finnkinossa. Mitens sitten ihan itse päivää juhlistettiin?

Koulussa meillä oli lippu tangossa, ruokana suomalaisia erikoisuuksia ja historian kurssin esitelmiä pitkin koulua. Niissä kerrottiin historian eri vaiheista, kulttuurista ja koulujärjestelmästä. Täytyy kyllä myöntää, että en kuullut puoliakaan. Puhuivat niin hiljaa enkä viittinyt tunkea ihan eteen.


Kaalikääryleet on perinteisesti enemmän ruotsalaisia, mutta käypä se näinkin. Ite maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Tässä kohdassa mietittiin syitä sille, miksi suomalainen koulusysteemi toimii ruotsalaista paremmin

Aula oli koristeltu teemaan sopivasti

Illalla taas oli Malmön kaupungin, Region Skånen ja Skånen lääninhallituksen järjestämät pippalot Malmön raatihuoneella. Juhlien laadusta en tiennyt oikein mitään etukäteen eikä pukukoodiakaan oltu ilmoitettu.

Tältä siellä sitten näytti
Ohjelmassa oli puheita, musiikkia, tanssia, kakkukahvit ja vähän ruokaa. Oli ihan kivaa, vaikka ensin vähän epäilyttikin. Totesin, että tämmöstä tilaisuutta ei kuitenkaan tuu tulemaan enää mun elinikänä, joten pakkohan sitä oli mennä. Suurin osa muista vieraista oli keski-iän ylittäneitä, mutta löysin onneksi MOROn (Malmön Ruotsinsuomalaiset Nuoret) perustamiskokouksesta tuttuja, joiden kanssa vietin suurimman osan ajasta. Meitä oli oikeestaan aika monta!
Tämmöstä saatiin vielä kotiinviemisiksi. Paperi on Salen tervehdys ulkosuomalaisille. Sen voi kuunnella myös täältä.
Unkarissa ollessa kaikki vaihtarit mainosti omaa maataan ja siellä olinkin ylpeä suomalainen. Nyt olen ennemmin kiitollinen suomalainen. Täytyy myöntää, että jonkun verran ruotsalaisten inhoa kaikenlaista isänmaallisuutta kohtaan on minuunkin tarttunut. Jotkut paikalliset vähän ihmettelivät suomalaisten nationalismia itsenäisyyspäivään liittyen, mutta selitin kuitenkin itsenäisyyspäivän ja kansallispäivän eron. Me juhlitaan sitä, että ei oltu enää Venäjän tai Neuvostoliiton osa, kun taas kansallispäivällä ei oikein ole samanlaista varsinaista juhlimisen aihetta.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Kesä Normandian Rouenissa

Tää postaus on ollut lähes valmiina jo pari kuukautta, joten nyt pikkuvioista huolimatta aion sen julkaista. Vietin siis Rouenissa kesällä viisi viikkoa au pairina ja jo siellä ollessa suunnittelin postausta, jossa esittelen kaupunkia.

Rouen on reilun 100 000 asukkaan kaupunki Normandiassa puolentoista tunnin ajomatkan päässä Pariisista. Jos joskus on Pariisissa ylimääräistä aikaa ja halua päiväretkelle, voin suositella Rouenia. Halvimmillaan bussiliput on viisi euroa suunta. Ranska on tietenkin täynnä paikkoja, joista en oo edes kuullut, mutta mun tuntemista kaupungeista on Rouen suosikki. Söpöjä taloja, sopiva koko, ei liikaa turisteja, mutta kuitenkin tekemistä. En koko elämääni siellä haluaisi viettää, mutta kesäksi se oli juuri sopiva.

Rouen yhdistetään usein Jeanne d'Arciin, joka poltettiin roviolla Rouenin Vieux Marché -aukiolla, kun kaupunki oli vielä englantilaisten vallan alla.
Vieux Marché - vanha tori
Jeanne d'Arcin kirkko Vieux Marchélla
Kirkko sisältä
Le donjon tour de Jeanne d'Arc - Jeanne d'Arcin torni, jolla ei ole melkeen mitään tekemistä Jeannen kanssa
Katedraalin luona on myös Jeanne-aiheinen museo, jossa seurataan Jeannen matkaa ensimmäisistä näyistä aina roviolle tuomitsemiseen asti. Jeannea syytettiin jumalanpilkasta ja noituudesta, mutta hän on nykyään katolinen pyhimys.

Rouenin katedraalikin on aika upea näky. Varsinkin kesäiltaisin kymmeneltä järjestettävä valoesitys oli upea kokemus. Tässä on aika hyvä video (kuuden minuutin kohdalla on mun suosikkikohtaus).
Katedraali päivänvalossa
Rouenista löytyy melko paljon museoita. Itse kävin teidemuseossa (Musée des Beaux Arts), luonnontieteellisessä (Muséum d'Histoire Naturelle), antiikkimuseossa (Musée des Antiquités), Jeanne d'Arcin museossa (Historical Jeanne d'Arc) ja Panorama XXL:ssä (panoraamamaalaus 1400-luvun Rouenista). Tämän lisäksi kaupungista löytyy esim. lisää taidemuseoita, puolitärkeiden henkilöiden syntymäkoteja ja keramiikkamuseo. Museoiden paljouden lisäksi Ranska on museoystävällinen maa, sillä sisäänpääsymaksuja on harvoin. Mun tietääkseni Rouenissa sisäänpääsymaksu on vain Panoramaan ja Jeanne d'Arciin (osassa pitää kyllä maksaa vähän jos ei ole opiskelijakorttia).
Panorama XXL
Taidemuseo
Museoiden rakennuksetkin on yleensä vanhoja (antiikkimuseo)
Luonnontieteellinen


Näkymät Jeanne d'Arcin museosta
Mun suosikkiasia Rouenissa oli ihan vaan kävellä ympäriinsä, koska kaikkialla on niin nättiä.
Kuten sanottua, ei mikään loppuelämän kaupunki, mutta palata voisin kyllä käymään!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Muutto ja reissuja eli syksyn tiivistys

Muutosta on kyllä jo pari kuukautta, mutta odotin ja odotin, että kämppä olisi kuvauskunnossa. Siis sisutus valmiina ja kaikki putipuhtaana. Enpä oo saanut moista kuvaussessiota aikaseksi, joten esittelypostaus tulee myöhemmin. Tykkään kyllä tästä kämpästä ja onneksi ei tarvinnut muuttaa kuin 300 metriä, sillä me kannettiin kaikki ite lihasvoimin. 

Mitäs sitten. Kävin Berliinissä hissan luokan kanssa, oli ihan hyvä reissu vaikka tihkuttikin koko ajan. Meidän oli tarkoitus käydä Potsdamin palatsissa, mutta myrskyisen sään takia junat oli peruttu ja meillä olikin kaksi kävelykierrosta Berliinissä.





Yksi kahdesta natsirakennuksesta, jossa on natsikotka (hakaristi toki poistettu)
Vähäisellä vapaa-ajallani kävin mahdollisimman monet vegaanimestat läpi. Mikäli halusi syödä koulun piikkin, oli oltava samassa paikassa muiden kanssa, joten kolme ateriaa syötiin Vapianossa..


Tässä kohtaa oltiin jo nähty pari nobody-patsasta, mutta tämän kohdalla koko historiaa opiskeleva ryhmä osasi hihkaista että BISMARCK
Suomessa kävin syyslomalla. Oli kiireinen mutta kiva reissu sekin. Näin melkeen kaikki sukulaiset ja kaverit ja kävin Tallinnassakin.
Laskeutuessa kuulutettiinkin että "Welcome to winter wonderland"
Reissun paras osio oli se, että meillä oli PENTUJA. Ennen meillä oli niitä noin kerran vuodessa, mutta nyt mä en oo nähnyt yhtäkään muutamaan vuoteen.

On sitä huonommissakin tilanteissa oltu
Eipä sitä oltu ehditty edes viikkoa olla kotona, kun piti olla taas jo menemässä. Ihan kotimaassa vain, kylläkin. Kun muuttaa Lundiin/Skåneen, saa pariksi viikoksi ilmaisen julkisen liikenteen kortin koko Skåneen. Muutettiin ihan Lundin sisäsesti, mutta saatiin kuitenkin noi kortit ja päätettiin niitä sitten käyttää. Ollaan jo pidempään suunniteltu reissua Kalmariin ja Karlskronaan, joten nyt mentiin kun kerran saatin osat matkoista ilmaiseksi. Molemmat kivoja paikkoja, etenkin Kalmar.

Karlskronasta piti alunperin tulla todella iso, joten pääaukio ja sen kaksi kirkkoa on naurettavan isoja paikan kokoon nähden (36 000 asukasta)



Sitten siirrytään Kalmarin maisemiin. Kalmar siis ihan oikeasti oli Kalmarin Unionin keskus, eikä nimi ole sattumaa kuten vaikkapa Vincent luuli.



Linnaan ei päästy sisään :(
Sitten vielä erittäin tärkeä asia, nimittäin mun suunnilleen viisi vuotta punaisena olleet kutrit on nyt vaihtaneet väriä. Punanen on edelleen se väri ja siihen joskus palaan, mutta vähän vaihtelua nyt.
Alussa oli tollaset liilat
Mutta nyt on sininen jo ottanut vallan. Kyllä kohta taas värjäilen liilaksi, mutta ei tämäkään haittaa. Tämäkin kuva on vähän vanha, nyt on jo taas paljon sinisempi

Semmosta tällä kertaa

torstai 28. syyskuuta 2017

Mulkvisti ja minä

Ihan alkuun, "mulkvistin" alkuperä löytyy tästä nettiä paljon kiertäneestä Tumblr-postauksesta. Ihan jo tuntemisen alkuajoilta lähtien on tuo ollut meidän nimitys toisillemme. Jossakin vaiheessa Vincent eli postauksen Mulkvisti jopa kutsui kaikkia suomalaisia mulkvisteiksi.
Alkuperäisestä lähteestä ei mitään hajua, tämän löysin täältä
Tajusin, että Vincent seikkailee melkein kaikissa postauksissa, mutta en oo sen kummemmin asiaa selittänyt. Melkeen kaikki joo on varmaan arvanneet, että kyseessä on poikaystävä, mutta nyt hieman taustatarinaa kehiin.

Vincent syntyi Pariisissa parikymmentä vuotta sitten ruotsalaiselle äidille ja portugalilaiselle isälle. Pariisissa Vincent ehti asua vajaat kaksi vuotta, ja sitten suunta kävi kohti Zimbabwea viisivuotiaaksi asti. Tämän jälkeen Vincent äiteineen asui Ruotsissa 19-vuotiaaksi asti, joskin välissä oli kaksi vuotta Malissa Länsi-Afrikassa. Vincent ei ole koskaan asunut isänsä kanssa, joka on myös asunut useissa maissa (mm. Meksiko, Sveitsi, Mosambik, Dominikaaninen tasavalta, Guatemala) ja nykyään majapaikka on Wienissä meksikolaisen vaimon ja kahden pienen lapsen kanssa. Vincentin vanhemmat sisarukset ovat nelikymppisiä ja asuvat Lissabonissa. Joko on pää sekasin?
Kesä 2016 Norjassa ja Vincentin ylipitkät hiukset
Me tavattiin Whatsapp-ryhmässä, kun olin vaihtarina Unkarissa (välipäivät 2014). Parin kuukauden chättäilyiden jälkeen tavattiin oikeessa elämässä, kun Wienissä isän luona ollut Vincent tuli junalla Budapestiin päiväksi. Pian vaihtovuoden jälkeen alettiin seurustella (eipähän tullut rikottua Rotaryn sääntöjä) ja kohta tavattiin Norjassa, missä Vincent oli kesätöissä. Mun lukion ykkösvuoden aikana Vincent asui kotikaupungissaan Örebrossa ja me vierailtiin toistemme luona siten, että nähtiin noin kerran kuukaudessa. 

Tammikuussa 2016 hain UWC-stipendiä, jota en saanut ja sitten "lohdutuksena" puolitosissamme ajateltiin, että voisin muuttaa Vincentin kanssa Norjaan ja myöhemmin Ruotsiin. Kesätöitä olin jo ajatellut hakea samasta norjalaisesta paikasta, jossa Vincent oli jo edellisenä kesänä työskennellyt. Vincent, kuten monet ruotsalaiset, ajatteli pitää välivuoden Norjassa ja mä sitten jatkoin Norjassa oloa siinä mukana. IB-lukion kanssa pitäisi olla mahdollista vaihtaa kesken kaiken, ja Ruotsiin ajateltiin muuttaa vuoden jälkeen Vincentin yliopiston takia. Norjassa asiat ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, ja lopulta muutettiin Ruotsiin jo talvella.
Alkuvuoden 2016 jäätävät viikot
Moni voisi sanoa, että oli turhan hätiköityä muuttaa ulkomaille ennen 18-vuotissyntymäpäivää yhden vuoden seurustelun jälkeen. Mä päätin ottaa tän "riskin", koska maitojunalla olisi päässyt helposti kotiin. Pärjäisin toki täällä yksinkin, jos ei Suomeen paluu houkuttelisi. Tässä ei kuitenkaan tehty mitään vaikeasti purettavia virallisia sopimuksia eikä olla toisista riippuvaisia, joten en kokenut tarpeelliseksi odottaa ja miettiä, että pärjättäisiinköhän me saman katon alla. Kokeilemalla sen saa selville. Se ei pelaa, joka pelkää. Hyvin on mennyt.

Me ollaan molemmat kielinörttejä, ja Vincent on oppinut aika hyvin suomea. Tässä pieni näyte:

"Moi! Mun nimi on Vincent, ja mä oon 20 vuottaa vanha. Mä puhun vain vähän suomea, mut mä haluun opiskella lisää. Mun mielestä, suomen kieli on vähän vaikee, koska ei oo indo-euroopan kieli ja se ei oo samanlainen ku ruotsi/englanti/ranska etc.

Nyt mä oon opiskelia, yliopistossa Lundissä, Skånessa. Mä tykkään Lundista, koska se on sopiva iso (ei oo pieni mut ei tosi iso). Ja 2 toiset isot kaupunkit (Malmö ja Kööpenhamina) on lähellä (Malmö 10 minuutia ja Köpis 30-40 minuutia junalla). Koska Skåne on etelä-Ruotsissa, täällä on lämminpi ku eg. Tukholma ja Helsinki. Ja sitte, täällä ei oo niin pimee ku keski-Ruotsissa. Mä en tykkää jos 3-4 iltäpäivässä on pimee, niinku Örebrossa/Tukholmassa. Mun mielestä, pimee iltäpäivä on vähän depressiivit. 

Mun suomi on tosi huono, anteeksi. Mä haluun opiskella lisää. Kiitos ja moikka."
Äitin häistä kesältä
Vincentillä on siis erittäin oleellinen rooli blogin kanssa, joten ajattelin että olisi aiheellista avata asiaa enemmän.