sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Miten teillä on varaa matkustella niin paljon?

Onhan se niin, että me matkustetaan enemmän kuin ihmiset yleensä. Ottaen vielä huomioon, että ollaan aika nuoria, ihmisiä kyllä mietityttää että miten ihmeessä saadaan moiset luksukset kustannettua.

Mä nyt en tietty tiedä muiden ihmisten budjeteista ja rahankäytöstä enkä nyt omia tuloja/menojanikaan tänne tarkkalleen pistä, mutta paremman puutteessa koitan nyt kerätä joitakin mahollisia syitä.

Ihan ensiks en tiiä kuinka moni on tietonen asiasta, mutta Vincenthän käy töissä eräässä kahvilaketjussa ja varsinkin nyt on jengiä kipeenä niin paljon, että töitä pääsee tekemään melkeen millon haluaa. Ei siis ihan sentään olla opiskelijaparivaljakko (vielä ainakaan).

Vincentillä on ihme kyky löytää halpoja lentoja, hyvin harvoin yhteensä kahen ihmisen meno-paluut on ollut yli satasen. Tän lisäksi liityttiin Wizzair-klubiin, mikä on jo maksanut ittensä takasin. Ja totuushan on, että Suomeen verrattuna täällä päin Ruotsia on paljon halpalentoyhtiöitä. Malmöstä lähtee Wizzair, Köpiksestä Ryanair, Easyjet, Norwegian sun muut.

Kun me matkustetaan, me mennään usein vähän erikoisempiin paikkoihin. Vaikka lentojen hinnat Lontooseen ja Skopjeen olis samat, on kaikki muu ihan eri hintasta läntisemmässä Euroopassa. Että ei meilläkään olis varaa käydä suurkaupungeissa ja välimeren suosituilla rannoilla, varsinkaan suosittuihin loma-aikoihin. Jotkut ihmiset sekä miettii että miten voidaan matkustaa niin paljon että miksi käydään kuitenkin niin "tylsissä" paikoissa. No just siks (ja mun mielestä Itä-Eurooppa kyllä on tosi mielenkiintonen).
Ei varmana olis rahaa mihinkään, jos guukkelia uskois

Aika usein yövytään kavereilla tai sukulaisilla. Mikäli se ei oo mahollisuus, airbnb.com ja couchsurfing.com on halpoja tai jopa ilmaisia vaihtoehtoja.

Me yhistetään reissuja aika paljon. Kuulostaa varmaan kalliilta käydä sekä Portugalissa että Belgiassa, mutta oikeestaan yhden yön stoppi Belgiassa (kaverilla yöpyen) oli vaan halvempaa.

Meille matkustus ei oo luksusta. Se ei oo se juttu, mihin käytetään ne mahdollisesti ylijäävät roposet, vaan se on se ensisijasuus (vuokran ja muun pakollisen jälkeen). Samaten siellä ollessa ei eletä mitenkään leveesti, mitä taas monet tekee kun kerran viidessä vuodessa käyvät etelässä. 

Sitten ihan arkielämän säästöt. Kasvisruoka on oikeesti tosi halpaa, jos sen perustaa linsseihin ja papuihin eikä mihinkään Oumphiin tai nyhtökauraan (sitä nyt ei ees saa täältä mutta joo). Pussi soijaa maksaa varmaan kaks euroo ja kestää vuoden eikä pavutkaan mitään kultaa arvokkaampia ole. Toin kotoota kaikki soijat ja linssit ynnä muut eikä oo ku ehkä kerran pari tarvinnut ostaa linssejä (ja tölkkikikherneitä aina välillä). Teen myös leipää aika usein ite, kai siinäkin jonkun pennin säästää.

Vaatteita ja muuta roinaa en osta melkeen koskaan (ja jos ostan ni sitten kirpparilta tai lahjakortilla) ja saan kunnalta arkipäivisin toimivan matkakortin, joten ihan häviävä osa tuloista menee johonkin muuhun kun vuokraan, ruokaan tai siihen itseensä eli matkustamiseen. Oon muuten viimeaikoina tajunnut, että meikittömyydellä säästää pitkän pennin. Ihan jo marketin litkut maksaa monia kymppejä, jotain laatutuotteita mainitsemattakaan.

Sekä Ruotsissa että Norjassa asuntoja vuokrataan kalustettuina, joten kotiin ollaan ostettu vaan kaks halvinta Ikean peittoa ja yks lasta. Meiän huone näyttää ihan järkyttävältä ja voishan tänne hankkia jotain sisustuselementtejä, ellei niitä rahoja mielummin käyttäisi vaikka lentolippuihin. Vaikka nyt tämmösen kasvin hinnalla (20€) sais jo yhen hengen meno-paluut Puolaan.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Minireppureissu Romaniaan

Hiihtolomalle löydettiin halvat lennot Romaniaan (alle 50€/henkilö meno-paluu), joten päätettiin mennä. Muistan jo joskus Unkarissa puhuneeni toiselle vaihtarille, että Transivaniassa olisi kiva reissata. Vincent suunnitteli koko reissun enkä mä paikan päälläkään tiennyt mitään seuraavista liikkeistä (lentojen kaupungit tosin kyllä sentään tiesin).
Lennettiin siis Cluj-Napocaan ja Ruotsiin takasin sitten Bukarestistä. Matkalla pysähdyttiin Sighișoarassa ja Brașovissa, jotka kartallakin näkyvät. Tää on tosiaan suorin junareitti kahden isoimman Romanialaisen kaupungin välillä 
Ensimmäinen etappi oli siis Cluj-Napoca, Romanian toiseksi suurin kaupunki. Saavuttiin vasta pimeällä ja lähettiin sitten jo yheksältä aamulla, joten sieltä ei oo kuvia oikeen nimeksikään. Ilta meni lähinnä ruuan metsästyksessä, joten itse kaupungista ei oo erityistä mielipidettä. Syötiin muuten pastaa, koska romanialaiset tykkää muista romaanisista maista ja monet on asunut Italiassa tai Espanjassa. Pastakin siis oli ihan kuin Italiassa.
Hostellin kadulta
Romaniahan on romaaninen kieli, siis samaa sukua ranskalle, italialle, espanjalle ja portugalille (ja monille muille). Romanialaiset ite on tästä tosi ylpeitä ja vähän koulutetummat usein osaa jotain tunnetumpaa romaanista kieltä.

Ite osaan ranskaa jonkun verran ja espanjaa avustavasti, joten ymmärsin kyllä jotakin. Vincent taas puhuu ranskaa sujuvasti, espanjaa ja portugalia aika hyvin ja italiaa perussanoja, joten se ymmärsi melkeen kaikesta ainakin pääpointin. 
Söpö lippukiska!! 
Kiska juna-asemalla, johon ei siis pääse ite sisään
Matka Clujista Sighișoaraan ei linnuntietä oo mitenkään pitkä, mutta kartasta huomaa, kuinka mutkikas se reitti on, vaikkei tässä vaiheessa oo ees vielä mitään korkeita vuoria. Matkan piti kestää neljä tuntia, mutta juna oli aina enemmän ja enemmän myöhässä, joten lopulta siihen meni viisi.

Noin 10 kilometrin välein rautatien varrella oli työntekijöitä (siis vaan yksi kerrallaan). En kyllä vieläkään tiiä, että mikä niiden tehtävä oli. Lampaita paimenineen nähtiin myös tosi usein.
Tämmöstä oikeestaan koko matka
Sighișoara eli unkarilaiselta nimeltään Segesvár (eli miten mä sitä kutsun) oli pikkunen ja söpö keskiaikanen kaupunki, joka on Unesconkin maailmanperintölistalla. Siellä me pysähdyttiin vaan pariksi tunniksi, mikä oli ihan tarpeeksi (olisi siellä riittänyt näkemistä, mutta ei mitään oleellista jäänyt pois).


Vlad Seivästäjän synnyinkoti
Vlad III eli Vlad Țepeș eli Vlad Seivästäjä eli Vlad Dracula oli Valakian ruhtinas (Etelä-Romania). Kidutus ja vihollisten julma kohtelu ovat ilmeisesti olleet Vlad mikälielle mieluista puuhaa, ja näin Draculan mahdollinen esikuva oli valmis. Romanian kansantaruihin kuuluu muutenkin vampyyrimaisia olentoja, mutta Draculan kirjottaja Bram Stoker ei välttämättä edes tiennyt Vladin maineesta tai näistä tarinoista.

Romanialaiset eivät kuulemma oikeen pidä Vladin yhdistämisestä Draculaan, sillä siellä päin Vlad nähdään Robin Hood-tyylisenä köyhien avustajana ja oikeudenmukaisena hallitsijana.
Vähän turistikrääsää täälläkin, muttei häiritsevästi
1600-luvulla rakennetut portaat mäen päällä sijaitsevaan kouluun ja kirkkoon

Kakkukulttuuri kuin Ranskassa 
Parin tunnin päästä jatkettiin sitten matkaa Brașoviin, joka oli isohko kaupunki. Vincent tykkäsi Brașovista eniten, ite kallistun vähän Sighișoaran puolelle, vaikka oli Brașovkin hieno!

 Mentiin ketjuhissillä yhdelle kaupunkia ympäröivistä vuorista maisemia ihailemaan
Transilvaniassahan unkarilaiset on merkittävä vähemmistö ja saksalaiset vähän pienempi. Yritin puhua unkaria leipomossa, jossa kaikki oli romanian lisäksi unkariksi, mutta ei onnistanut. Kaduilla kyllä kuulin unkarilaisia keskusteluja useampaan otteeseen.

Kaikki mun näkemät katoliset kirkot oli unkarilaisia, romanialaistenhan uskonto on ortodoksisuus. Arkkitehtuuri oli myös aika unkarilaista, sillä Bukarestia lukuunottamatta kaikki nää kaupungit oli ollut Itävalta-Unkarin vallan alla. Olisi kiva käydä myös Etelä-Romaniassa, sillä arkkitehtuuri siellä on aika erilaista.


Mămăligă eli maissipuuro. Ite en tommosta satsia juustoja ja hapankermaa sais ikinä kokonaan alas, joten maistoin vaan ite puuroa Vincentiltä. Ihan hyvää oli.
Voiko puhua päiväreissusta, jos ite paikkassakin on vaan yhen yön? Olipa miten oli, käväistiin bussilla pikkukylä Branissa kattomassa Draculan linnaa. En sitten tiiä, että onko elokuva tehty siellä vai mitä, koska linna ei sijainniltaan ole sama kuin kirjassa kuvailtu eikä oikeakaan Vladi siellä ainakaan pitkään majaillut. Linna on ollut kylläkin Romanian kuningasperheen käytössä, että ei sentään mikään ihan höpöhöpö-rakennus.




Branista mentin sitten takasin Brașoviin ja melkeempä suoraan siitä Bukarestiin. Se oli kaikista hienoin junamatka vuoristossa kaarrellen. Sen junamatkan varrella oli sekä hiihtokeskuksia (rinteet ihan juna-aseman vieressä) että tosi köyhiä asuinpaikkoja. Oon aika varma, että monessa ei ollut sähköä tai ehkä edes juoksevaa vettä. Kaikilla junamatkoilla oli joku kiertelemässä ja kerjäämässä rahaa, mutta muualla ei kerjäystä oikein näkynyt, vaikka Romania siitä vähän tunnettu onkin täälllä pohjoisemmassa.
Koita nyt ottaa hyviä kuvia junan ikkunan läpi
Tuolla pilkottaa risti, joita näkyi aika monella vuorella
Illemmalla saavuttiin sitten Bukarestiin, eikä sielläkään ehditty olla valoisaan aikaan. Yöelämä vanhassa kaupungissa näytti menevältä, jo kadulla kävellessä oli vähän vaikeuksia kuulla toisen puhetta.

Romanian diktaattori Nicolae Ceaușescu tuhosi melkeen kaiken vanhan Bukarestistä ja rakennutti tilalle massiivisia rakennuksia. Romaniassa on maailman toiseksi suurin parlamenttitalo (alkuperäseltä nimeltään Kansan talo), joka ei kyllä ainakaan mua kuitenkaan hätkäyttänyt.

Onneksi edes yksi osa vanhaa kaupunkia säilyi.
Ainut kuva Bukarestistä
Tulipahan tossa aika paljon nähtyä kolmen päivän aikana. Tykkäsin kovin ja suosittelen muillekin! Me oltiin aika hyvään aikaan nyt helmikuussa, kun ei ollut liian kylmä (10-15 asteen tienoilla ja Bukarestissa olis päivällä ollut jopa 18!) mutta ei ollut hirveitä turistiparviakaan.

Takasin lennettiin sitten "Tukholmaan" eli Nyköpingissä olevaan Skavstaan. Vietettiin pari päivää Vincentin äidin luona Örebrossa ja eilen kävin sitten ihan oikeassa Tukholmassa moikkaamassa abiristeilevää kaveria. Nappasin sitten jonkun flunssan mukaani ja oon ollut kotona tänään ja vielä ainakin huomenna.