lauantai 22. huhtikuuta 2017

Reissu Ranskaan vol 2

Mulla kävi oikein hyvä tuuri, sillä mulle tarjottiin peruutuspaikkaa koulun (ilmaiselle) Ranskan-matkalle. Pääsin nyt siis kahesti Ranskaan koulun siivellä hostaamatta ite ketään, mistä on kyllä vähän huono omatunto, mutta toisaalta mulle tarjottiin tilaisuuksia ni kyllähän niihin piti tarttua. Matkasta on jo kuukausi, mutta en oo saanut aikaseksi tehdä postausta :D

Tällä kertaa kohteena oli Thonon-les-Bains Haute-Savoien departementissä Genevenjärven rannalla. Ranskalaiset etenkin tolla alueella kylläkin vihaavat nimitystä Genevenjärvi, sillä Ranskassa nimitys on Lac Léman ja Sveitsissä Lac de Genève. 

Meillä oli tosi paljon ohjelmaa ja reissu oli muutenkin tosi onnistunut. Alue oli tosi nätti ja sen historia mielenkiintoinen. Vuoret muistuttivat Norjasta ja puhdas luonto Pohjoismaista ylipäätään. Ihmisetkin olivat enemmän pohjoismaalaisten tyylisiä, esimerkkinä vaikka rivieralaiset ei ikinä luovu poskipusuista (ei edes Suomessa vieraillessaan), kun taas täällä ei mua pusuteltu kuin pari kertaa. Perheellä oli koira (belgianpaimenkoira groenendael), joka oli sisällä ja jonka kanssa harrastettiin tottelevaisuuskoulutusta - ihan eri luokkaa edellisten ranskalaisperheitteni pihakoirien kanssa. Alueella talot olivat kiven sijaan rakennettu puusta, mikä muistutti Pohjoismaista, vaikka arkkitehtuuri olikin aika erilaista.


Ensimmäisenä kokonaisena päivänä käytiin laskettelemassa Bernexissä. Ite harrastin pienempänä laskettelua enemmänkin, mutta nyt se on vähän unohtunut. Rinteistä ei kaikki olleet lumen vähyyden takia auki, joten aluksi luulin vaihtoehtojen olevan vain punainen ja älyttömän helppo vihreä. Menin sitten siinä aivan täysien alottelijoiden kanssa (joita Skånesta löytyy astetta enemmän), kunnes monien kyselyjen jälkeen selvisi parin sinisen rinteen olemassaolo. Suoraan sanottuna laskeminen ei ollut mitenkään erikoisen upeaa (lumi oli joko sohjoista tai jäistä), mutta oonpahan lasketellut Alpeilla.


Viikonloppuna oltiin oman perheen kesken ja lauantaina me käveltiin Thononissa ja käytiin lasersodassa. Tuntuu tuo lasersota olevan suosittu näillä kouluvaihdoilla, koska kolmella neljästä oon semmosessa käynyt. Ei ihan oma juttu, mutta en halunnut kieltäytyäkään. Thonon taas oli ihan mukava pikkukaupunki, jossa oli yllättävän värikkäitä taloja.



Sunnuntaina käytiin sitten Yvoire:issa, joka oli pieni keskiaikainen kylä.



Tuolla seudulla on yksi kylä vähän kuuluisampi kuin muut, nimittäin Évian. Sieltä tuleva pullotettu vesi on Ranskassa niin kuuluisaa, että Évian on melkeimpä synonyymi pullovedelle - oli merkki sitten mikä tahansa. En käynyt kylässä, mutta näin kyllä etiketissä komeilevat vuoret.

Maanantaina käytiin sitten Annecyssä. Siellä käytiin tosi mielenkiintosella kierroksella, jossa selitettiin koko alueen sekä Annecyn historiaa. Lyhyesti: Haute-Savoie oli aikoinaan Geneven lääni, mutta mutkien kautta päätyi osaksi Savoijia (mistä nimitys) ja lopulta Ranskaa. Kuulemma alueen asukkaat tuntevat itsensä vieläkin enemmän savoijilaisiksi kuin ranskalaisiksi, mutta tätä ei ainakaan mun hostperhe kylläkään vahvistanut.

Koetin kysellä perheeltä arpitaanin kielestä, jota jonkun verran puhutaan alueella, mutta eivät ne olleet edes kuulleet koko asiasta. Ranskassa romaaniset vähemmistökielet lasketaan ranskan murteiksi (uskoisin että bretonia ei kuitenkaan, onhan se kelttiläisenä kielenä ihan erilainen). Kyllä mulle puhuttiin "vuoristomurteesta", mutta en ihan ymmärtänyt että onko se se arpitaani vai ei :D
Oli ihanaa vaan istua auringon lämmössä!


Annecynjärvi oli 60-luvulla erittäin likanen, mutta sitä alettiin puhdistamaan ja nykyään se on yksi puhtaimpia järviä Euroopassa.


Tiistaina kierreltiin taas Thononissa, tällä kertaa oppaan ja merirosvoaarrejahdin merkeissä :D Vähän nuoremmillehan se oli tarkotettu, mutta kieli oli sopivan helppoa meidän tasolle. 


Keskiviikko oli sitten viimeinen kokonainen päivä ja käytiin Genevessä Cernissä ja YK:n tiloissa. Cernistä ei kukaan tykännyt (me ei kai päästy niihin mielenkiintosimpiin paikkoihin. En tosin tiiä, paljon mua olis jaksanut semmonenkaan kiinnostaa). YK oli melkein kaikkien mielestä paljon kivempi, itse kuulun myös tähän joukkoon. Geneven vanhaa kaupunkia tuli nähtyä bussista, mutta meillä oli vain 45 minuuttia pitkä ruokatauko, eli kaupunkia ei nähnyt nimeksikään.

Ei kyllä ihan hirveesti kiinnostanut tietää kummastakaan enempää
Tein ihan pikkusen 10-minuuttisen kävelykierroksen ja nappasin pari kuvaa

YK

Reissu oli tosiaankin tosi mukava ja varsinkin hostperheen kanssa tulin paremmin juttuun, kuin minkään muun kanssa ennen (ja hostperheitähän mulla on yhteensä ollut seittemän Englannissa, Ranskassa ja Unkarissa). Kiitän onneani ja luokkalaistani, joka itse ei halunnut matkalle lähteä.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Askel kohti ruotsinsuomalaisuutta - Sisuradion haastattelussa

Kaipa tästä tänne bloginkin puolelle pitää kirjotella, kun kerran blogin kautta koko mahdollisuus avautui. Tosiaan Sisuradiolta tuli torstaina viestiä että hei, tuutko aamun vieraaksi maanantaina. Tottakai tuun.

Heräsin sitten aamulla vähän aikasemmin (neljän tunnin yöunilla vaikka herätys olikin vaan 40 min aikasemmin) ja läksin Malmöhön Ruotsin yleisradion tiloja kohti. Siellä sitten juteltiin matkustelusta ja Ruotsissa opiskelusta. Täältä löytyy koko juttu (12 min), jos kiinnostaa.

Mähän en sinänsä laske itseäni ruotsinsuomalaiseksi, vaikka Ruotsissa asunkin ja suomea puhun. Oon kuitenkin jo parin vuoden päästä jatkamassa matkaa muille maille ja johan sitä on jo muuallakin asuttu. Mä aattelen suomenruotsalaisuutta enemmänkin etnisenä terminä. Lähinnä semmoisia ihmisiä kuvaavana, joilla kotimaa on Ruotsi ja isänmaa Suomi, tai jotka ei oikeen ole ruotsalaisia tai suomalaisia vaan jotakin siltä väliltä tai vaikka molempia. Mä oon suomalainen ja mun kotimaa on Suomi, oli fyysinen koti sitten missä tahansa. Ulkosuomalainen on kyllä kanssa ihan hyvä, kun se ei oo sidonnainen vain yhteen maahan. Englanniksi sitten inhoan sanaa expat, josta tulee mieleen rikkaat valkoset ihmiset, jotka hengaa muiden rikkaiden valkosten kanssa vähemmän rikkaissa maissa. 

Nojaa, eipä loppupeleissä sanoilla ole niin väliä enkä loukkaannu sydänjuuriani myöten, vaikka mua ruotsinsuomalaiseksi tai expatiksi kutsuttaiskin. Todellisuudessa tää pohdinta on vähän täytettä tähän muuten niin lyhyeen postaukseen :D

Oli kyllä tosi mukava kokemus, vaikka vähän jännittikin (jossakin vaiheessa elämää on kyllä tullut enemmän jännitettyä luokan edessä puhumista kuin nyt tätä...)