torstai 28. syyskuuta 2017

Mulkvisti ja minä

Ihan alkuun, "mulkvistin" alkuperä löytyy tästä nettiä paljon kiertäneestä Tumblr-postauksesta. Ihan jo tuntemisen alkuajoilta lähtien on tuo ollut meidän nimitys toisillemme. Jossakin vaiheessa Vincent eli postauksen Mulkvisti jopa kutsui kaikkia suomalaisia mulkvisteiksi.
Alkuperäisestä lähteestä ei mitään hajua, tämän löysin täältä
Tajusin, että Vincent seikkailee melkein kaikissa postauksissa, mutta en oo sen kummemmin asiaa selittänyt. Melkeen kaikki joo on varmaan arvanneet, että kyseessä on poikaystävä, mutta nyt hieman taustatarinaa kehiin.

Vincent syntyi Pariisissa parikymmentä vuotta sitten ruotsalaiselle äidille ja portugalilaiselle isälle. Pariisissa Vincent ehti asua vajaat kaksi vuotta, ja sitten suunta kävi kohti Zimbabwea viisivuotiaaksi asti. Tämän jälkeen Vincent äiteineen asui Ruotsissa 19-vuotiaaksi asti, joskin välissä oli kaksi vuotta Malissa Länsi-Afrikassa. Vincent ei ole koskaan asunut isänsä kanssa, joka on myös asunut useissa maissa (mm. Meksiko, Sveitsi, Mosambik, Dominikaaninen tasavalta, Guatemala) ja nykyään majapaikka on Wienissä meksikolaisen vaimon ja kahden pienen lapsen kanssa. Vincentin vanhemmat sisarukset ovat nelikymppisiä ja asuvat Lissabonissa. Joko on pää sekasin?
Kesä 2016 Norjassa ja Vincentin ylipitkät hiukset
Me tavattiin Whatsapp-ryhmässä, kun olin vaihtarina Unkarissa (välipäivät 2014). Parin kuukauden chättäilyiden jälkeen tavattiin oikeessa elämässä, kun Wienissä isän luona ollut Vincent tuli junalla Budapestiin päiväksi. Pian vaihtovuoden jälkeen alettiin seurustella (eipähän tullut rikottua Rotaryn sääntöjä) ja kohta tavattiin Norjassa, missä Vincent oli kesätöissä. Mun lukion ykkösvuoden aikana Vincent asui kotikaupungissaan Örebrossa ja me vierailtiin toistemme luona siten, että nähtiin noin kerran kuukaudessa. 

Tammikuussa 2016 hain UWC-stipendiä, jota en saanut ja sitten "lohdutuksena" puolitosissamme ajateltiin, että voisin muuttaa Vincentin kanssa Norjaan ja myöhemmin Ruotsiin. Kesätöitä olin jo ajatellut hakea samasta norjalaisesta paikasta, jossa Vincent oli jo edellisenä kesänä työskennellyt. Vincent, kuten monet ruotsalaiset, ajatteli pitää välivuoden Norjassa ja mä sitten jatkoin Norjassa oloa siinä mukana. IB-lukion kanssa pitäisi olla mahdollista vaihtaa kesken kaiken, ja Ruotsiin ajateltiin muuttaa vuoden jälkeen Vincentin yliopiston takia. Norjassa asiat ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, ja lopulta muutettiin Ruotsiin jo talvella.
Alkuvuoden 2016 jäätävät viikot
Moni voisi sanoa, että oli turhan hätiköityä muuttaa ulkomaille ennen 18-vuotissyntymäpäivää yhden vuoden seurustelun jälkeen. Mä päätin ottaa tän "riskin", koska maitojunalla olisi päässyt helposti kotiin. Pärjäisin toki täällä yksinkin, jos ei Suomeen paluu houkuttelisi. Tässä ei kuitenkaan tehty mitään vaikeasti purettavia virallisia sopimuksia eikä olla toisista riippuvaisia, joten en kokenut tarpeelliseksi odottaa ja miettiä, että pärjättäisiinköhän me saman katon alla. Kokeilemalla sen saa selville. Se ei pelaa, joka pelkää. Hyvin on mennyt.

Me ollaan molemmat kielinörttejä, ja Vincent on oppinut aika hyvin suomea. Tässä pieni näyte:

"Moi! Mun nimi on Vincent, ja mä oon 20 vuottaa vanha. Mä puhun vain vähän suomea, mut mä haluun opiskella lisää. Mun mielestä, suomen kieli on vähän vaikee, koska ei oo indo-euroopan kieli ja se ei oo samanlainen ku ruotsi/englanti/ranska etc.

Nyt mä oon opiskelia, yliopistossa Lundissä, Skånessa. Mä tykkään Lundista, koska se on sopiva iso (ei oo pieni mut ei tosi iso). Ja 2 toiset isot kaupunkit (Malmö ja Kööpenhamina) on lähellä (Malmö 10 minuutia ja Köpis 30-40 minuutia junalla). Koska Skåne on etelä-Ruotsissa, täällä on lämminpi ku eg. Tukholma ja Helsinki. Ja sitte, täällä ei oo niin pimee ku keski-Ruotsissa. Mä en tykkää jos 3-4 iltäpäivässä on pimee, niinku Örebrossa/Tukholmassa. Mun mielestä, pimee iltäpäivä on vähän depressiivit. 

Mun suomi on tosi huono, anteeksi. Mä haluun opiskella lisää. Kiitos ja moikka."
Äitin häistä kesältä
Vincentillä on siis erittäin oleellinen rooli blogin kanssa, joten ajattelin että olisi aiheellista avata asiaa enemmän.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Bangladesh osa 2 | Kieli ja historiaa

Kooste uusia lukijoita varten: Kesäkuussa vietettiin kymmenen päivää Bangladeshissä Norjassa asuvan bangladeshiläisen Naiman ja tämän Dhakassa asuvan perheen kanssa. Kirjoitan matkasta aihepostauksia.

Tässä teille vastaus viimeisen Trivial Pursuit -kolmion saamiseksi tai Haluatko miljonääriksi? -visailun miljoonan taalan kysymykseen: assamin kieli on itäisin indoeurooppalaisista kielistä (jos ei oteta huomioon siirtomaita). Tämä tietoisku siksi, että luulin sen olevan bengali, mutta assami ulottuukin Intiassa Bangladeshin itäpuolelle.

Bengali tai bangla on vähän tunnettu mutta suuri kieli. 189 miljoonalla äidinkielellisenä puhujalla tai 230 miljoonalla puhujien kokonaismäärällä on bengali maailman suurimpia kieliä. Riippuu listauksesta, mutta kyllä se aina siellä top-kympissä on. Bengalia puhutaan Bangladeshin lisäksi Intian Länsi-Bengalissa, ja se onkin hindin jälkeen Intian toiseksi suurin äidinkieli. Bengalin kieli- ja kulttuurialue hajautui vuonna 1947, kun maa jaettiin hindu-Intiaan ja muslimi-Pakistaniin (johon Bangladesh myös kuului).
Bengalilainen kirjaimisto on kehitetty brahmi-kirjoituksesta. Kirjaimet eivät ole samat, mutta logiikka on kuin mm. hindin devanagari -kirjoituksessa tai thailaisessa kirjaimistossa
Bangladesh oli nimeltään Itä-Bengali tai Itä-Pakistan vuoden 1971 itsenäisyyssotaan saakka. Wikipedian mukaan länsipakistanilaiset tappoivat kolme miljoonaa ihmistä vuonna 1971, ja noin 10 miljoonaa pakeni Intiaan. Länsivaltoja ei tämä kiinnostanut, ja lopulta intialaiset joukot kukistivat Länsi-Pakistanin, ja Bangladeshistä tuli itsenäinen. Vielä 2010-luvun jälkiselvittelyissä kaksi poliitikkoa hirtettiin kansanmurhasta syytettyinä.
Bengalit sanovat olevansa ainoa kansa, joka on sotinut kielensä puhumisen puolesta. Muistomerkki Dhakan yliopiston seuduilta.
Dhakan yliopistolla oli rooli bengalin kielen aseman parantamisessa vuonna 1952. Helmikuun 21. päivänä yliopiston opiskelijoita ja muita poliittisesti aktiivisia ihmisiä oli osallisena laittomassa mielenosoituksessa, jonka seurauksena yliopiston tiloissa oli verilöyly länsipakistanilaisten toimesta. Mielenosoitus johtui siitä, että bengalit pakotettiin käyttämään urdua (eli käytännössä hindiä, jota kirjoitetaan arabialaistyylisin aakkosin). Nykyään lähes kaikki bangladeshiläiset puhuvat tai ainakin ymmärtävät hindiä kiitos Bollywoodin, mutta pakistanilaisten kanssa ei haluta kommunikoida urduksi. Tämä siksi, että urdun puhuminen olisi loukkaavaa kuolleita kohtaan. Myöhemmin UNESCO on nimennyt tuon vuosipäivän kansainväliseksi äidinkielen päiväksi.
Yliopiston kampukselta
Yliopiston vanhimpia rakennuksia
Bengali kuulostaa vähän japanilta ja aika vähän muilta indoarjalaisilta kieliltä (kuten vaikkapa hindiltä). Suhu-ässiä on kielessä tosi paljon. Tästä videosta pääsette kuuntelemaan, tosin oikeassa elämässä ihmiset puhuu paljon nopeammin.

Meidän kaikki tuttavat kävivät koulut englanniksi, joten kielimuuri ei ollut ongelma. Dhakassa tuntui, että lähes kaikki vähänkään paremmat koulut olivat englanniksi, ja saattoivat esimerkiksi seurata brittiläistä opetussuunitelmaa. Monia englanninkielisiä sanoja on päätynyt myös bengaliin, yksi esimerkki chair, vaikka tuolille on myös omaperäinen sana. En oikeastaan tiedä, käyttääkö näitä sanoja myös köyhempi väestö koulutetuilta lainattuina, vai onko kyseessä tosi yläluokkainen puhetyyli.
Näin kävi, kun yritin kirjautua Google-tililleni
Coca Cola ja Fanta. Myös numerot eroavat, ja cokiksen pienessä valkoisessa suorakulmiossa lukee isolla 65

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ruotsissa ei ole nakkikeittoa

Selailin ihan normaalisti Facebookkia ja "Vad lagar du för veganmat idag?" -ryhmää, ja tällainen tuli vastaan:

Ja kaikissa kommenteissa puhuttiin suomalaisten mummojen luona syödyistä lapsuuden ajan muistoista. Siis häh?

Tässä nyt olis kerrankin meille sopiva kansallisruoka, joka ei ois oikeesti ruotsalainen. Hapankorput myös. Miksi suomalaiset aina mainostaa näkkäriä, kun se on ruotsalaista ja hapankorput on paljon parempia? Ne on tosin levinneet aika hyvin Eurooppaan Finn Crisp -merkin avulla.

Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin en oo Ruotsissa ikinä syönyt tavallista keittoa. Siis sellasta, missä mausteisessa vedessä lilluu juureksia ja jotain proteiinia. Täällä kaikki on sosetta.

Toinen, mitä ruotsissa ei oo on kinuskikakku. Kinuskia kyllä löytyy ja sitä kutsutaan yleensä kolasåsiksi (mutta joskus myös kinuskiksi tai tjinuskiksi venäjästä suomen kautta lainattuna). Kakkuun ei vaan olla keksitty laittaa. Sääli, sillä varsinkin pienenä se oli mun lempikakku. Prinsessakakkua inhosin.

Ruotsalaisissa piirakoissa ei oo sitä kermaviiliseosta. Löytyyhän Suomestakin semmosia "kuivia" versioita, mutta täällä oltiin ihan ihmeissään piirakasta, jossa on tavallaan kastikkeet jo mukana. Täällä ne kuivat piirakat syödään aina jonkun vaniljasoossin kanssa. Suolaisten piirakoiden puolella Vincenttiä perheineen ihmetytti ja ihastutti ruispohja.

Suomessa on enemmän venäläisiä ja saksalaisia vaikutteita ja rahkaa ja luumuja käytetään paljon enemmän. Vincent rakastaa rahkapullia. Pullista puheen ollen, täällä ei oo semmosia tavallisia pullia. Joko korvapuusteja, laskiaispullia tai sitten niissä on jotain täytettä (usein vaniljaa). Korvapuustitkin on semmosia kyljellään makaavia rullia.

Kun googlaa "bulle"
Ruotsissa on paljon erilaisia pullia ja niitä kaikkia kutsutaan omilla nimillään, joten pelkkä hakusana "pulla" ei näytä ihan koko totuutta. Tässä kuvassa näkyy myös tavallinen pulla, mutta kuvatekstistä näkee sen olevan esimerkki norjalaisesta pullasta.

Kaikkihan muistaa ruotsin tunneilta, kuinka semla on suomenruotsissa sämpylä ja ruotsinruotsissa laskiaispulla. Skånessa sämpylä on bulle ja laskiaispulla taas fastlagsbulle kuten suomenruotsissakin. Tosin nykypäivänä sitä taidetaan kutsua enemmän semlaksi täälläkin.

Kuvissa näkyvät pienet ruskeat pallerot, chokladbollit, on tosi suosittuja. Varsinkin vegaanina niitä tulee syötyä, sillä ne on lähes aina vegaanisia. En kyllä ikinä oo semmosta syönyt pullan kanssa, kuten kuvat ehdottaa.

Maitotuotteissa on pieniä eroja. Kuten jo sanoinkin, rahkaa ei käytetä leivonnassa ollenkaan niin paljoa kuin Suomessa. Varsinaista piimää eli kärnmjölkiä ei oikein löydy, mutta sen sijaan melkeen samanlaista joskin paksumpaa filmjölkiä syödään lusikalla. Se on usein jopa maustettua, eli periaatteessa piimän ja jogurtin välimuotoa. Sekä kärnmjölk että filmjölk kuuluvat kulturmjölk-kategoriaan. Viili eli fil(bunke) ei kuulu enää yleisiin ruotsalaisiin ruokiin, mutta kuulemma suomalainenkin kauppojen viili on aika kaukana alkuperäisestä.

Juhlaruoka on aika erilaista. Pääsiäisenä ja jouluna on suunnilleen samat eväät. Esimerkiksi prinssinakkeja, lihapullia, lihahyytelöä ja janssonin kiusausta löytyy ainakin Vincentin perheessä pöydästä sekä jouluna että pääsiäisenä. Pääsiäisruoka on Wikipedian mukaan kevyempää kuin jouluruoka, mutta tietenkin vaihtelee aika paljon eri puolilla maata. Juomapuolella on mainittava julmust ja påskmust. Samaa litkua, jota kuulemma joko vihaa tai rakastaa.

Tässä oli mun havaintoja pienellä Wikipedia-tsekkauksella, joten ei kannata pitää tätä minään ohjenuorana jos nyt johonkin vakavampaan näitä tietoja sattuisi tarvitsemaan.