torstai 7. joulukuuta 2017

Suomi 100 Ruotsissa

Pakollinen blogiteksti.

No ei.

Täällä on viimeaikoina ollut mediassa puhetta Suomesta ja Tuntematon sotilaskin on paikallisessa Finnkinossa. Mitens sitten ihan itse päivää juhlistettiin?

Koulussa meillä oli lippu tangossa, ruokana suomalaisia erikoisuuksia ja historian kurssin esitelmiä pitkin koulua. Niissä kerrottiin historian eri vaiheista, kulttuurista ja koulujärjestelmästä. Täytyy kyllä myöntää, että en kuullut puoliakaan. Puhuivat niin hiljaa enkä viittinyt tunkea ihan eteen.


Kaalikääryleet on perinteisesti enemmän ruotsalaisia, mutta käypä se näinkin. Ite maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Tässä kohdassa mietittiin syitä sille, miksi suomalainen koulusysteemi toimii ruotsalaista paremmin

Aula oli koristeltu teemaan sopivasti

Illalla taas oli Malmön kaupungin, Region Skånen ja Skånen lääninhallituksen järjestämät pippalot Malmön raatihuoneella. Juhlien laadusta en tiennyt oikein mitään etukäteen eikä pukukoodiakaan oltu ilmoitettu.

Tältä siellä sitten näytti
Ohjelmassa oli puheita, musiikkia, tanssia, kakkukahvit ja vähän ruokaa. Oli ihan kivaa, vaikka ensin vähän epäilyttikin. Totesin, että tämmöstä tilaisuutta ei kuitenkaan tuu tulemaan enää mun elinikänä, joten pakkohan sitä oli mennä. Suurin osa muista vieraista oli keski-iän ylittäneitä, mutta löysin onneksi MOROn (Malmön Ruotsinsuomalaiset Nuoret) perustamiskokouksesta tuttuja, joiden kanssa vietin suurimman osan ajasta. Meitä oli oikeestaan aika monta!
Tämmöstä saatiin vielä kotiinviemisiksi. Paperi on Salen tervehdys ulkosuomalaisille. Sen voi kuunnella myös täältä.
Unkarissa ollessa kaikki vaihtarit mainosti omaa maataan ja siellä olinkin ylpeä suomalainen. Nyt olen ennemmin kiitollinen suomalainen. Täytyy myöntää, että jonkun verran ruotsalaisten inhoa kaikenlaista isänmaallisuutta kohtaan on minuunkin tarttunut. Jotkut paikalliset vähän ihmettelivät suomalaisten nationalismia itsenäisyyspäivään liittyen, mutta selitin kuitenkin itsenäisyyspäivän ja kansallispäivän eron. Me juhlitaan sitä, että ei oltu enää Venäjän tai Neuvostoliiton osa, kun taas kansallispäivällä ei oikein ole samanlaista varsinaista juhlimisen aihetta.