torstai 5. huhtikuuta 2018

Lukioon ulkomaille?

Tää on aihe, joka kiinnosti itseäni todella paljon pari vuotta sitten ja varmasti kiinnostaa monia ajankohtaisen ikäisiä maailmankansalaisia myös tällä hetkellä.

Muistan, kun 15-vuotiaana tuskailin yhteishakua ja kävin kaikkia vaihtoehtoja läpi. Yksi saunailta mieleen tuli ihan hullu ajatus: mitäpä jos kävisinkin lukion länsinaapurissa? Hetken intoilun ja (turhan) tiedonhaun jälkeen asia jäi. Eihän siinä nyt oo mitään järkeä. Käykää vaikka lukemassa parit ensimmäiset Google-haun tulokset aiheesta.

Noh, tässä sitä ollaan, ihan kohta valmistumassa ylioppilaaksi - Ruotsissa. Meidän luokalla on myös puolalainen tänne yksin muuttanut ja tiedän pari suomalaista, jotka on lähteneet lukioon Pohjoismaihin. Kategoriasta "tutun tutut ja siskon kaverin koiran kaimat" löytyy jo sitten useampiakin tapauksia myös muualta Euroopasta. Eli en oo mikään ah-niin-erikoinen yksittäistapaus, vaikka harvinaista tämä onkin.

Täytyy tähän sen verran sanoa, että koska olin vaihdossa peruskoulun jälkeen, olin lukion kakkoselle mennessä ja Norjaan muuttaessa jo lähes 18. En tiedä kovinkaan paljoa reilusti alaikäistenä ulkomaille muutosta, mutta tietääkseni se ei ole este ainakaan Pohjoismaissa.

Miksi?  

No siksi että haluaa. Miksi sitä nyt yleensä mitään tehdään. Mun elämässä ei ollut mitään vikaa Suomessa. Se oli vaan tylsää. Osasin kieltä, tunsin paikat ja tavat. Hain UWC-kouluun, en päässyt, mutta en silti halunnut jäädä. Poikaystävä muutti sopivasti mun kakkosvuoden alkaessa Norjaan ja siinähän oli helppo seurata perässä.

IB vai paikallinen lukio? 

Melkeen kaikki mun tuntemat ulkomaille lukioon muutaneet on menneet IB-lukioon. Itse ehkä jälkiviisaana miettisin tarkemmin myös paikallisia vaihtoehtoja, tosin ne ei olisi oikein mun tilanteessa toimineet yhtä helposti kuin IB (alun alkaenkin oli siis tiedossa muutto Norjasta Ruotsiin jossakin vaiheessa lukiota, joten oli parmpi mennä samalla linjalla koko homma).

IB:stä tulen kirjoittamaan ihan oman postauksen, kunhan se on ihan oikeasti ohi ja saan vähän tuloksiakin. Tässä kohtaa sanon siis vaan, että mieti mikä sulle sopii parhaiten.

Minne? 

Omat ja tuttujen kokemukset rajoittuu Pohjoismaihin ja Viroon, joten en osaa kauheasti antaa vinkkejä muista maista. Voin kuvitella, että viisumia on todella vaikeaa jos edes mahdollista saada kaukomaihin, mutta selvittäkää itse tilanteenne. Euroopan Unionin sisällä on helppo muuttaa ja Pohjoismaissa vielä helpompaa. Kävin vaan ilmoittamassa että tänne nyt muutin ja parin viikon päästä sain henkilötunnuksen. 

Tämän lisäksi Ruotsissa koulu on ilmaista ja siihen sisältyy aina kouluruoka, kirjat ja matkat sekä usein laskimet, tietokoneet ja jopa kaikenlaiset matkat koulun kanssa. Eli täällä lukiosta ei oikeasti tarvitse maksaa mitään muuta kuin vaatteet päällensä, mikä tietenkin helpottaa opiskelijan raha-asioita huomattavasti. Muualla Pohjoismaissa kuluja luultavasti tulee vähän enemmän, mutta itse koulu on lähes aina ilmaista. Näin ei ole monissa maissa edes Euroopassa, joissa IB voi maksaa maltaita ja tavallisissakin lukioissa on useita kuluja.

Voi olla vaikeaa lähteä ihan tyhjästä etsimään itselleen sopivaa paikkaa, mutta muistutan nyt että maissa on muutakin kuin pääkaupunki. Tää tuppaa usein unohtumaan, varsinkin jos on melkein tuskallisen paljon vaihtoehtoja.

Miten? 

Tää riippuu hyvin paljon maasta, koulusta ja tapauksesta. Omassa tapauksessani laitoin vain viestiä koululle ja kyselin mahdollisuuksia. Sen kummemmitta vaikeuksitta sain koulupaikan ja asuntokin löytyi netistä. En oikein edes osaa vastata tähän kysymykseen, sillä omassa tapauksessa kaikki meni tosi helposti. Netti kannattaa koluta läpi ja epäselvyyksissä ottaa rohkeasti yhteyttä kouluun tai muuhun paikkaan.

Raha-asiat ja asunto? 

Kelalta saa opintotukea suunnileen saman verran, kuin Suomessakin saisi omillaan asuessa. Ulkomailla ei avopuolison (tai kämppiksen...) tuloilla ole ainakaan vielä väliä tukien kannalta, kuten Suomessa. Itse saan sen nelisen sataa ja tämän lisäksi iskä tukee joka kuukausi. Iskän osuus ei ole välttämätön, mutta tietenkin tekee elämästä huomattavasti mukavampaa ja helpompaa.

Tästäkin on hyvin vaikeaa kertoa sen tarkemmin, koska tää rippuu ihan tapauksesta. Mulla kävi tuuri, koska Vincentin opiskelujen takia saatiin halpa kämppä. Yleensä opiskelijakämpät ei ole mahdollisia lukio-opiskelijoille, joten ainakin Lundissa joutuu yksityisellä puolella vuokraamaan pelkän huoneen jaetusta kämpästä.

Joskus voi olla kuitenkin mahdollisuus esimerkiksi koulun tarjoamaan asuntolaan, joten tässäkin kaikki on ihan tapauskohtaista.

Entä jos ei pärjääkään? 

Sitten voi mennä takaisin Suomeen, ei se sieltä mihinkään lähde. Pohjoismaihin muuttaminen ei mielestäni vaadi juurikaan enempää kuin kotimaassakaan omilleen muuttaminen. Muissa maissa saattaa sitten olla enemmän kulttuurishokkia ja muita vaikeuksia, mutta siitä en osaa sanoa. Kannattaa tutkiskella itseään ja miettiä syitä ja valmiuksia lähteä ulkomaille.

Tää ei tietenkään sovi kaikille, sillä me kaikki ollaan erilaisia ihmisiä. Ite osaat parhaiten oman perheesi kanssa pohtia tilannetta. Netin keskustelupalstoilla tulee lannistavaa kommenttia olitpa millainen tyyppi tahansa, joten ne kannattaa jättää väliin ihan suosiolla (oli sitten kyse tästä tai jostain muusta vähän erikoisemmasta valinnasta).

Jäikö vielä kysyttävää? 

Kommenttia voi laittaa alas tai yksityisempänä myös sähköposti (questacia@gmail.com) tai IG:n yksityisviestit (questacia) on käytössä :)