lauantai 26. toukokuuta 2018

Osmaanien perintöä ja sodan arpia Sarajevossa

Viime postauksessa mainitsin tulevan yllätysreissun, jonka kohteeksi selvisi Bosnia-Hertsegovinan pääkaupunki Sarajevo. Matka ei alkanut kovin hyvin, sillä lento myöhästyi yli 12 tunnilla. Oltiin jo perillä Växjössä parin tunnin päästä kotoa, kun tämä selvisi. Lopulta Wizzair hoiti meille mukavan majoituksen Smålandin metsistä, mutta kyllähän kolmen yön reissulla yhden yön myöhästyminen on aika iso siivu reissusta. Kahdessa päivässä ehdittiin kyllä kuitenkin tehdä ihan sikana! Meistä molemmista tuntui siltä, kuin reissussa oltaisiin oltu ainakin viikko.

Bosnia-Hertsegovina jaetaan kahteen poliittiseen alueeseen, muttei suinkaan Bosniaan ja Hertsegovinaan, vaan Bosnia-Hertsegovinan federaatioon ja Bosnian serbitasavaltaan. Näiden lisäksi myös kroaatit ovat edustettuina yhtenä kolmesta presidentistä ja Ylähuoneessa eli Kansojen talossa, jossa kaikkien ryhmien (bosniakit, serbit ja kroaatit) edustajilla on veto-oikeus. Bosniaa onkin kutsuttu mini-Jugoslaviaksi.

Nämä ryhmät siis puhuvat käytännössä samaa kieltä, serbokroaattia, ja pääero on uskonnoissa: bosniakit ovat muslimeita, serbit ortodokseja ja kroaatit katolisia. On hyvä muistaa, että tämä on kuitenkin yksinkertaistus, eli jokainen bosniakki ei ole muslimi eikä jokainen Balkanin slaavimuslimi ole bosniakki. Monet ovat vain tapauskovaisia, mutta uskonto on silti vaikuttanut kulttuuriin ja identiteettiin.
Kuten euromaissa, on Federaatiolla ja Serbitasavallalla omat setelit, jotka kuitenkin käyvät koko maassa. Ylempi on serbi ja alempi bosniakki: erona kyrillisten ja latinalaisten aakkosten järjestys ja kansallissankarit
Sarajevostakaan ei erilaisuutta puutu: löytyy turkkilaistyylinen keskusta, itävaltalaisia vaikutteita ja kommunismin aikaansaannoksia. Suurin osa näytti asuvan omakotitaloissa, joita näkyi rinteillä joka suunnassa.
Yhtenä iltana mentiin gondolihissillä ylös ja nähtin aika hyvin näitä rinnelähiöitä
Bongattiin lampaitakin paimenineen! Muutenkin täällä näkyi paljon kotieläimiä ja kasvimaita


Vanhoja hautausmaita on ympääriinsä
Monet kahvilat olivat tosi orientaalisen tyylisiä


Osmaanien tuoma turkkilainen kulttuuri on jättänyt lahjojaan ympäri Balkania, mutta ehkä eniten juuri Bosniaan. Arkkitehtuurin lisäksi vaikutusta näkyy ainakin kielessä, ruoassa, kahvilakulttuurissa, vesipiippuilussa ja tietenkin uskonnossa. Vincent on hullaantunut turkkilaiseen kahviin, ja meiltä itse asiassa löytyy kaksi erikokoista siihen tarvittavaa pannua.
Turkkilaista kahvia ja teetä
Tämä turistikrääsä jopa miellyttää silmää
Ainakin tässä putiikissa kaikki oli käsintehtyä
Nythän vietetään ramadania, mutta sitä ei oikein huomannut. Ravintolat oli aika tyhjiä, mutta kuitenkin auki. Pimeällä oli kyllä todella paljon eloisampaa kahviloiden ja shisha-paikkojen täyttyessä, mutta niin saattaa olla myös normaalistikin. Tässä videossa aurinko on laskenut ja iftar (ateria päivän paaston jälkeen) aloitettu. Taustalla kuuluu rukouskutsuja.
Yksi mua miellyttävä turkkilaisuus on burek, jota taitaakin löytyä lähes kaikkialta tältä niemimaalta. Kyseessä on siis putkimainen suolainen leivos, jonka tavallisimpia täytteitä on liha, juusto, pinaatti tai peruna. Muista maista poiketen Bosniassa näillä kaikilla on oma nimi ja burek tarkoittaa vain lihaversiota. Elikkä mitä muissa maissa kutsuttaisiin perunaburekiksi on Bosniassa krompiruša ja yleisnimitys näille on "pita" ja englanniksi "pie" eli piirakka.

Peruna- ja kesäkurpitsaversiot
Vegaaneille muuten vinkiksi, että perinteisistä ruoista ainakin perunaburek, baklava ja kifla ovat lähes aina vegaanisia. Kaikissa leipomoissa oli myös ainesosat lueteltuina (bosniaksi vain, eli kannattaa opetella tärkeät sanat), joten vegaanius ei ollut mikään ongelma. Kaupungista löytyy myös kasvisruokaravintola Karuzo ja muutamissa muissakin oli vaihtoehtoja. Ite tykkäsin tosta burekista aika paljon, joten sillä mentiin monet ruokailut :D

Itse en oikein huomannut itävaltalaista vaikutusta muussa kuin arkkitehtuurissa, mutta ehkä sitäkin näkyisi enemmän jos viettäisi tuolla pidemmän ajan.



Yksi mielenkiintoinen asia Itävalta-Unkariin liittyen löyty tietysti. Sarajevon salamurhasta oppiminen taisi olla ensimmäinen kerta, kun tiedostin kaupungin olemassaolon.
Tässä risteyksessä serbiterroristi Gavrilo Princip ampui kruununperijä Frans Ferdinandin vaimoineen
Laukaukset Sarajevossa eivät suinkaan jää tähän: joka puolella näkyy luodinreikiä 90-luvun sodasta. Muita näkyviä merkkejä ovat Sarajevon ruusut ja tuhansien valkoisten hautakivien täyttämät hautausmaat. Me käytiin myös Sarajevon piirityksen aikaseissa tunnelissa ja sotarikoksia ja kansanmurhaa käsittelevässä museossa. Varmaan turha sanoa, että jälkimmäinen ei sovi herkimmille, sillä karmeiden tarinoiden lisäksi sieltä löytyy erittäin graafisia kuvia.
Piiritystä selkeyttävä kuva. Tuossa kapeassa kohdassa on YK:n hallitsema lentokenttä, jonka ali tunneli rakennettiin
Sarajevo on vuorien ympäröimä kaupunki, ja näiltä rinteiltä ammuttiin ja pommitettiin monet elämät piirityksen aikana. Itseäni kiinnostaa kovasti ihmisten suhtautuminen toiseen puoleen: jopa piirityksen aikana serbimusiikki oli suosittua eikä kaupungin serbiväestöä luotetuimpien lähteiden mukaan kuollut bosniakkeja enempää. Juttelimme erään sodan kokeneen sarajevolaisen kanssa, ja ainakaan hänen mukaansa ei nykyään ole oikeastaan jännitteitä. Kuulin jopa väitettävän, että entinen kiduttaja ja kidutettu käyvät nykyään kahvilla yhdessä. Stereotypioita kyllä löytyy molempiin suuntiin eikä tässä ihan bestiksiä olla, mutta ottaen huomioon kansanmurhat, vankileirit, kidutukset, joukkoraiskaukset ja muut asiat vain parinkymmenen vuoden takaa, on tilanne yllättävän leppoisa ainakin sen mukaan mitä olen nähnyt ja kuullut.
Luodinreikiä

Sarajevon ruusut - räjähdyksien aiheuttamia jälkiä asfaltissa, jotka on maalattu punaisiksi
Tämä taideteos on leipäjonoissa ammutujen ja pommitettujen muistolle

Tunneli lentokentän alla

Näillä hautausmailla olivat kaikki silmiinosuivat kuolleet sodan aikana

Tuzlassa osuttiin sattumalta jonkun tragedian vuosipäivälle
Koska Wizzair ei lennä Sarajevoon, oli meidän lennot parin tunnin päähän Tuzlaan. Meidän oli tarkoitus olla siellä yksi yö, mutta lentojen ongelmista johtuen nähtiin tämä kaupunki todella pikaisesti. 
Matka vuorien läpi kaunis, mutta vaikea saada kameralle

Se vähä, mitä nähtiin Tuzlasta oli värikästä ja nättiä:



Kuten varmaan tästä postauksestakin huomaa, me todella ehdittiin tehä aika paljon parissa päivässä. Sarajevoa suosittelen, sillä se on tosi monipuolinen ja pieni: lähes kaikki löytyy kävelyetäisyydeltä.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Lukion loppu, malilaista meininkiä Göteborgissa ja muita tapoja täyttää puolikas viikko

Lukio ehkä loppui, mutta tekeminen ei. Torstaina ja perjantaina kävin siis kirjoittamassa viimeiset final examit (ranska) ja siihen päälle DELF:in eli Ranskan valtion kielikokeen. Tuolla DELF:illä ei ollut oikeastaan mitään väliä, mutta sillä voi todistaa kielitaidon helpommin ymmärrettävällä tavalla eli eurooppalaisilla tasoilla A1-C2, joista suoritin tason B2. Kokeiden loppua käytiin juhlistamassa parhaalla mahdollisella tavalla: all you can eat - sushiravintolassa, jossa saa siis tilata sushia niin paljon kuin haluaa. Vegaanisia vaihtoehtoja oli melkein 20, joten ei todellakaan tarvinnut tyytyä inariin, kurkkuun ja avokadoon, vaikkei niisäkään mitään vikaa ole.

Heti lauantaina oli sitten yksi harvoista meidänkin koulussa tehtävistä lukioperinteistä: studentbal. Tämä on ilmeisesti lainattu jenkkien prom-systeemeistä, enkä oikein tälle tiedä hyvää sanaa suomeksi. Syötiin kolmen ruokalajin illallinen ja sen jälkeen tanssittiin vapaasti (eli siis ei ollut mitään harjoiteltuja tansseja kuten wanhoissa). Kovasti koetin etukäteen kysellä pukukoodista, joka kuulemma oli aika vapaa eikä mekon pituudella ollut väliä. Paikalla kuitenkin sain huomata olevani lähes ainoa lyhyemmässä mekossa ja jotkut oli käyneet ihan kampaajallakin. Noh, näitä käy ja yritin kyllä kysellä monelta eri tyypiltä. Säästyipähän rahaa ja luonnonvaroja kun jäi uusi mekko ostamatta :D Tykkään kyllä tosta mekosta tosi paljon, vaikkei se ollutkaan ihan se oikea tuohon tilanteeseen. Yksi kaveri jopa tuli ihan erikseen sanomaan, että se on kuin tehty mulle, joten en nyt ihan metsään mennyt.

Huomatkaa Turning Torso taustalla
Koko tämän viikonlopun aikana oli paljon odotettu joka neljäs vuosi järjestettävä Lundakarnevalen. Vaikka alueelta löytyykin myös "Barnevalen" eli lapsien ohjelmaa ja muuta tavallista markkinasälää, oli homma yliopiston opiskelijoiden järjestämä ja pääpaino oli juomisessa ja musiikikeikoissa. Itse en nyt jaksanut sitä ja studentbalkin vei yhden illan, joten kävin paikalla vain kerran (tähän myös vaikutti sisäänpääsymaksu: 70kr/kerta tai 200kr/viikonloppu). Ihan kiva että kävin, mutta ei kyllä kaduta, etten käynyt enempää. Ruoka ei ollut erityisen hyvää ja aktiviteetit olivat aika amatöörimäisiä ja maksullisia. Ihan mukava tapahtuma ja varmasti monelle erittäin mieluinen, mutta ei nyt ollut ihan mun juttu.


Sää on ainakin ollut hyvä

Karnevaltåget eli paraati oli ehkä vaikuttavin osuus
Eilen sunnuntaina matka kävi kohti Göteborgia, missä vietettiin Vincentin äidin kuuskymppisiä malilaisissa meiningeissä. Konserttitalolla kuunneltiin maailmankuulujen Habib Koitén ja Bassekou Kouyatén musiikkia ja myöhemmin syötiin länsiafrikkalaisessa ravintolassa, Babembassa. Ravintolan malilainen omistaja sai suostuteltua tähdet seurueineen omaan ravintolaansa, vaikka ruoka oli jo tilattu jostain toisesta :D Tämä omistaja on meilekin tuttu, ja yllättäen vältettiinkin yöbussi yöpymällä hänen luonaan.

Vincent äiteineen ovat kuunnelleet molempien näiden musiikkia vuosia ja käyneet konserteissa useampia kertoja. Nyt he eivät pääseet pelkästään ruokalemaan samaan pikkuravintolaan, vaan Bassekou Kouyaté, ehkäpä maailman parhain ngoni-soittaja, antoi Vincentille numeronsa ja lupasi opettaa kuinka tätä instrumenttia soitetaan!

Tänään sitten tultiin aikaisin takaisin Lundiin ja iltapäivällä kävin kävelyllä eräästä vegaaniryhmästä sattumalta lötytyneen suomalaisen naapurin kanssa. Huomenna matka on kohti yllätysreissua, jonka Vincent on suunnitellut. Tällä kertaa se on pysynyt yllätyksenä, vaikka mulla onkin aika vahva veikkaus... Kohta sen näkee.