perjantai 22. kesäkuuta 2018

Studenten 2018 - Ylioppilaaksi Ruotsissa

Ruotsissa jopa saman kaupungin lukiot valmistuvat eri päivinä ja oma päiväni oli jo tiistaina 5.6. Kesäkuun ekoina viikkoina melkein joka päivä on pillien ja torvien kuulemisen jälkeen nähnyt joukon valkolakkisia.

Kaksi vuotta sitten olin Vincentin juhlissa, jotka mun mielestä oli aikataulultaan erittäin huonot vieraille. Nyt sain nähdä, että kyllä myös valmistuvana aikaa saa tuhlata odotellen pitkin päivää. Tämä on ehkä pienempi ongelma pienempien ja tiiviimpien luokkien kanssa, jotka ovat viettäneet kolme vuotta samoilla tunneilla ja nyt sanoivat toisilleen hyvästit. Meidän luokalla on kuitenkin 70 oppilasta ja kaikilla omat lukujärjestykset, joten meille ei ollut syntynyt vastaavaa yhteilöllisyyttä hyvästeltäväksi.
Löysin hyvän käytetyn suomalaisen lakin, joka ei kuitenkaan eronnut kovin paljoa ruotsalaisista. Tytöillä on tapana olla valkoista päällä
Ruotsissa hatut ovat kustomoidumpia, kalliimpia ja omasta mielestäni halvemman näköisiä :D Malleja on kaksi: isompi Uppsala ja suomalaisempi Lund. Sivuilla kuten Crownstudent voi suunnitella oman lätsänsä nimineen ja muine teksteineen. Tämän lisäksi lukiolinja näkyy siihen tarkoitetussa nauhassa ja kokardissa - IB:n väri on vaaleansininen.

Päivä alkoi 9.30 koulun edessä olevassa puistossa valokuvaamisella. Ryhmä- ja yksittäiskuviin meni ehkä tunti, jonka jälkeen mentiin erään luokkalaisen puutarhaan shampanjabrunssille. Joskus tämä hoidetaan ravintolassa, mutta me päätettiin "swishata" (vrt. MobilePay) rahaa porukalle, joka sitten osti perusjuttuja kuten leipää ja hedelmiä kaikille. Syömisten ja kuohuvan lomassa sitten allekirjoitettiin toistemme hattuja ja jaettiin jokaiselle titteli. Aiemmin oli kaikille ehdotettu titteleitä, joista oli valittu kolme parasta äänestettäväksi. Mä oon nyt "Luokan matkailija".
Budapestissä asuin ihan Törleyn nurkilla, joten tämä oli hyvä valinta
Tämän jälkeen oli sitten odottelua vajaat neljä tuntia. Käytiin syömässä Maxissa (paikallinen Hese) juhlatamineissa ja odoteltiin koulun pihalla. Nämä tunnit tuntuivat tosi hukkaan heitetyiltä, mutta ainakin kaupungilla sai muutamia onnitteluita ja päästiin bussiinkin ilmaiseksi hatut päässä. En tiedä mitä mieltä muut matkustajat olivat siitä, että kuski huudatti meitä sanoen aina vaan että lujempaa :D Täällä valmistuminen on todellakin äänekästä puuhaa, sillä pelkän huudon, laulamisen ja huutolaulamisen lisäksi apuna on myös kaikenmaailman pillejä ja torvia.

Lava ja piha ennen vieraita
Kolmelta päästiin sitten sisälle kouluun, jossa pidettiin muutamat puheet ja laulettiin mulle tuntemattomia lauluja - ja metelöitiin. Koulun pihalle alkoi valua porukkaa, sillä täällä THE moment on koulusta ulosjuoksu ja lavalla tanssiminen. Tästä sitten jatketaan pikaisesti oman porukan luokse (joka löytyy kyltin avulla), saadaan vähän krääsää kaulaan ja jatketaan rekoille. Rekkaosio ei kovasti eroa penkkareista, joskin lakanat ovat paljon huonolaatuisempia eikä karkkia heitellä. Tämän lisäksi rekat menee yksitellen omia reittejään, ja monet ajelevat ympäriinsä omissakin autoissaan.



Tunnin rekkakierroksen jälkeen oli aika varsinaisille juhille, jonne pääsin seitsemän aikoihin. Odotin parin vieraan minijuhlaa, mutta lopulta vieraita tulikin noin kymmenen - suurin osa Suomesta. Hoidin melkein kaikki tarjoilut itse edellisenä iltana, ja näissä vegaanijuhlissa oli täytettyjä kroisantteja, sieni- ja nyhtökaurapiirakkaa, patonkipaloja hummuksella ja tomaatilla, sushia eri täytteillä, lokumia (Turkish Delight), valkosuklaa-vadelmajuustokakkua ja päärynä-kinuskipiirakkaa. Juustokakku näytti olevan suosituinta, eikä turhaan.

Omat juhlat jäivät vähän kesken, sillä olin saanut kutsun libanonilaisen luokkakaverin juhliin Turning Torsoon, Pohjoismaiden korkeimpaan rakennukseen. Itselleni tulee toiset juhlat Suomessa, joten tämmöistä tilaisuutta ei voinut jättää kokematta. Saavuttiin paikalle vasta kymmeneltä, mutta juhlat olivat silti ihan käynnissä itämaisen ruoan ja tanssin merkeissä. Vähän yllättäen ja yolo-meiningillä lähdettiin luokkalaisten suostuttelemina toisen luokkalaisen kotibileisiin. Itse kukin vähän pettyi, minä koska juhlat olivat ulkona kylmässä ja muut huonon musiikin takia, joten lopulta lähdettiin aika pian pois ja päivä päättyi neljältä aamulla. Tässä vaiheessa olin ollut hereillä jo 22 tuntia, mutta se ei tuntunut missään. Kotiin kävellessä aamuyöllä joku (ihan selvinpäin oleva) aloitti taas keskustelun hatun takia, ja tämä oli ihan kiva lopetus päivälle.

Libanonilaisia tarjoiluita

Aiemmin mainitsin huonosta aikataulusta - ensinnäkin koulu oli jostain syystä päättänyt laittaa IB:n valokuvaukset ihan ensimmäisiksi, mutta silti me juostiin ulos koulusta ihan viimeisinä (mä olin itse asiassa ihan vihoviimeinen - parhaat vikana eiks niin). Toisekseen, odotusaikaa oli keskellä päivää monta tuntia, mutta kuitenkin illalla oli tosi vähän aikaa. Tämä siis johtuu siitä, että arkipäivänä mahdollisimman moni vieras ehtisi koululle ulosjuoksuun, mutta en silti ole tämän järjestelyn suuri fani. 

Päivä oli todella kiva, mutta silti vähän irrallinen. Kokeet loppuivat jo viikkoja ennen, kun taas tulokset tulevat vasta heinäkuussa. Elokuussa on kyllä jonkinlainen seremonia pelkille IB:läisille, joka on sitten ehkäpä lähempänä suomalaista virallisempaa meininkiä. Ainakaan Ressussa mun käsittääkseni ei IB:läiset edes osallistu kansallisen puolen lakkiaisiin, joten oli kuitenkin kiva olla mukana myös näissä ruotsalaisten menoissa.

Lukio meni ohi ennen kuin edes huomasin - tämä varmasti johtui tästä maisemien vaihtelusta, jonka takia en oikein ikinä ehtinyt täysin kyllästyä yhteen paikaan. Tulokset saatuani teen postauksen IB:stä niille, jotka sinne hakemista harkitsevat ensi vuonna tai joskus myöhemmin. Yleisesti ottaen lukio oli ihan mukava kokemus, vaikka tiesinkin etukäteen, etten rakastaisi IB:tä. Nyt aika matelee, enkä voi uskoa viimeisen kokeen olleen vain 35 päivää sitten!

Kansainvälinen valkolakki kiittää ja toivottaa hyviä juhannuksia.