torstai 27. kesäkuuta 2019

Ensimmäinen viikko Ugandassa

Ugandassa on nyt tosiaan vietetty viikko, ja tähän postaukseen tulee aika sekalaisesti kaikkea täällä tapahtunutta. Tavallaan tuntuu, että oon vielä ihan uusi ja toisaalta täällä on jo vietetty ikuisuus. Kokonaisuudessaan siis olen täällä 46 päivää, eli elokuun alkuun asti. Tukikohtana on Mbale, noin 100 000 asukkaan kaupunki Itä-Ugandassa.

Tän postauksen idea ei ole haukkua Ugandaa, mutta onhan nämä aika hauskoja/erikoisia juttuja  näin suomalaisvinkkelistä.

- Ihan esimmäinen tarina on vielä eurooppalaiselta maaperältä, Kööpenhaminan lentokentältä. Siellä olin viime keskiviikkona viideltä aamulla jonottamassa laukkua ruumaan. Jono oli pitkä, ehkä 20-30 minuutin pituinen ja ihan vähän hermoilin että ehdinköhän varmasti lennolle Amsterdamiin. 

Mun edessä oli semmoinen kuuskymppinen punaniskajenkkimies. Guns are freedom ja God bless America, tiedätte varmaan. Tämä herrasmies siinä sitten ihan kaikilta muilta kyseli, että mille lennolle ootte menossa, aa ok siitä vaan mun eteen kun teidän lento on aiemmin. Sanoin sitten pariinkin kertaan että hei, mäkin olen jonossa, enkä anna lupaa ohitella. Mut kyllä huomattiin, muttei huomioitu.

Lentokentän työntekijä sitten huomasi tilanteen ja antoi mun mennä koko jonon ohi! Kyllä hymyilytti kävellä tuon jengin ohitse kun olin saanut laukkuni hihnalle

- Lentokoneessa pääsin sitten heti viihdyttämään ruandalaista lasta. Söi mun ruokia, letitti hiuksia ja kävi puhelimen läpi. Eipä siinä sinänsä mitään, ihan kiva mukula se oli, mutta ei kyllä  moni eurooppalainen vanhempi antaisi lastensa käyttäytyä noin

- Olin kolmesti sanonut Mbalen tyypeille, että vietän ensimmäinen yöni Entebbessä, koska lento laskeutui niin myöhään. Hostelli oli varattuna ja kaikki ok. No Damin kentällä sain viestiä, että mua ollaan vastassa heti koneen laskeuduttua! Ei muuta kuin peruutusta hostellille että sori  plans changed (onneksi oli ilmaista). No tietenkään tämä tieto ei hotellille asti mennyt ja kentällä mua oli vastassa kaksi  eri tyyppiä. Arvatkaa vaan, kumman kanssa menin ekana

- Täällä perillä Mbalessa eniten harmaita hiuksia on aiheuttanut epäselvät vastaukset kysymyksiin. Sen verran tiedän, että "ei" on todella vaikea sanoa varsinkin turistille, mutta suurinta osaa ei voi edes laittaa sen piikkiin. Esimerkiksi kun kysyin, mitä boda boda (skootteritaksi) -kuskille pitää sanoa että pääsen paikkaan x, unohtuu mainita, että loppumatka mun pitää opastaa kuskia! Ja kuski tietenkään ei voinut sanoa, ettei tiedä mihin pitää mennä (koska ei saa sanoa ei). 

Kun kysyn, että paljonko yksi oppitunti kestää, vastaus on "yhen tunnin", mutta unohtuu mainita, että niitä oppitunteja pitää pitää kaksi peräkkäin ilman taukoja. Ehkä mä vielä joskus opin muotoilemaan kysymykseni oikein

- Ihmisille olen vaan mzungu, valkolainen. Sinänsä en halua valittaa kun tilanne on toisin päin paljon pahempi, mutta turhauttaa silti. Jokainen lapsi huutaa "mzungu mzungu how are you", mikä on vielä ihan ymmärrettävää, mutta mukaan lähtee yllättävän moni aikuinenkin. Nyt oon viikon verran joka päivä kävellyt edes-takas yhden reitin meidän kaupunginosassa, ja tämä huutelu on vähentynyt olennaisesti. Kymmenen minuutin matkalla alle viisi aikuista huuteli! Vautsi vau

Kerran kävellessäni yksi aikuinen mies katsoi vaan silmiin ja totesi "mzungu". Ok

Myös musta juteltetaessa mun läsnäollessa olen vaan mzungu, ikinä mun nimeä ei sanota ellei mulle puhuta suoraan (jos silloinkaan). Ihmiset, joita tunnen sanoo  toisillen tyyliin "Sano mzungulle moi", "Mzungu on pieniruokainen, anna sille vähemmän ruokaa", "Mzungu on täällä kuukauden opettamassa englantia". En nyt ihan varmasti voi vannoa, että juuri noin on sanottu, mutta kontekstista oon päätellyt. En sitten osaa sanoa kuinka usein muhun viitataan pronominilla ja toisaalta en usko, että se kuulostaa ihan samalta kuin suomeksi "sano moi tummaihoselle", jos tyypin tuntisi nimeltäkin.

Tähän liittyen olen aivan pikkuisen lähentynyt neljän henkilön kanssa, joista kaksi on ihan suoraan pyytänyt rahaa ja yksi vähän vihjaillut. Ymmärrän kyllä, mistä tää tulee, mutta ei kauheesti houkuta ystävystyä kenenkään kanssa kun ei tiedä kuinka paljon tyyppiä kiinnosta mitä ja kuinka paljon raha

- Vaikka ollaan vain reilun sadan kilometrin päässä päiväntasaajalta, on säät olleet lähes täydellisiä tähän mennessä. Lämmintä, muttei kuumaa. On melko kosteaa eikä pyyhe meinaa ehtiä kuivumaan käyttökertojen välissä, mutta edes se ei oikeastaan haittaa

- Ruoka on ollut tosi hyvää ja vegaaninakin on pärjännyt ilman ongelmia. Annokset tosin on jättimäisiä, hah

- Ihan odotetusti perheasiat on täällä aivan erilaisia, ja tässä muutamia kommentteja aiheeseen liittyen:

  • "Sulla on vaan kolme veljeä? Onko sun äiti lopettanut synnyttämisen?" (Ugandassa on yksi suurimmista lapsimääristä naista kohden eli ihan odotettu kysymys kai)
  • "Onko Suomessa myötäjäisiä? Miten sitten mennään naimisiin?"
  • "Ai asut poikaystäväsi kanssa? No onko sulla sitten lapsiakin?"
  • "Onko sun äiti kuollut?" (Ihan puskan takaa kun kerroin asuvani Vincentin kanssa)
  • "Tietääkö sun vanhemmat, että oot Ugandassa?" (Taas Vincentin jälkeen)
  • Ei varsinaisesti kysymys, mutta tuli ilmi, että vanhempani on eronneet. Sitten sanoin, että kyllä olen myös yhteydessä iskään, mistä seurasi, että luultiin äitin olevan poissa kuvioista
- Englantia on ihan kaikkialla. Oon ihan muutaman kerran nähnyt lugandaa kirjoitettuna ja paikallista kieltä lugisua en kertaakaan

- Mitä tunnen Länsi-Afrikkaa niin siihen verrattuna täällä on tosi eurooppalaistyylisiä vaatteita. Ei nyt mitään viimeisintä muotia, mutta suurin osa ei herättäisi reaktiota Euroopassa

- Kahvi on tosi hyvää ja siitä puuttuu se kitkerä maku. Eli maistuu siltä miltä kahvi tuoksuu. Silti yhteen mukilliseen laitetaan  kaksi ruokalusikallista sokeria

Semmosta tällä kertaa. Vähän meni valivali-puolelle, mutta pistetään se kulttuurishokin piikkiin. Kuvia en laita nyt, sillä wifiä en lentokentän jälkeen ole löytänyt ja mobiilidataa pitää säästää.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Huomioita Tshekkilästä

Praha on jo jäänyt taakse ja kesä on aloitettu Ugandassa. Kirjoittelen silti vielä vähän jälkijunassa näitäkin juttuja, mitäpä väliä sillä on.

Tässä nyt jonkinlainen lista asioista, joihin olen Tshekeissä kiinnittänyt huomiota. Osa on tuttuja jo Unkarista ja jopa Ranskasta ja osaa en varmaan enää edes huomaa. Suurin osa asioista on ihan pieniä ja mitättömiä, mutta toisaalta mua itteäni kyllä kiinnostaa semmoisetkin asiat. 

- Yksi ensimmäisistä asioista, jonka tänne tuleva huomaa, on kahdet talonnumerot. Tavallinen katuosoite on tyyliin Národní 123/1. Näistä ensimmäinen ja yleensä pidempi on tavalliselle tallaajalle aika merkityksetön, ja se yleensä jätetään huoletta pois. Tshekkiläiset eivät oikein osaa sitä selittää, mutta se liittyy virallisiin kartoitusalueisiin

Random kuvitusta: tässä Olšanské hřbitovy eli Olšanin hautausmaa. Lähes kaikilla naisilla oli ainakin yhtenä nimenä Marie

- Vessanpönttö on usein erikseen omassa kopissaan, ja kädet pestään kylppärissä. Melkein kaikilla näyttää olevan kylpyamme. Tavallaan kyllä tykkään tästä, sillä meidän kämppikset viettää helposti tunnin kerrallaan kylppärin puolella. On myös ihan kiva, että kylppäri tuntuu puhtaammalta eikä siellä haise :D

- Oon tosi usein Itäblokkia kierrellessäni miettinyt, miten maalamalla ne betonimöhkäleet niistä tulisi paljon paremman näköisiä pienehköllä vaivalla. No täällä ollaan samaa mieltä! Lähes kaikki möhkäleet on värikkäitä ja kyllä, näyttää paremmalta

- Kasuaali rasismi/seksismi. Joo ei ole ainoa maa eikä pahin maa, mutta kyllä se aina pysäyttää

- Tämä on lähinnä odotukset vs todellisuus. Tshekkiläisestä asiakaspalvelusta ei paljon hyvää puhuta ja jopa tshekkiläiset tiedostaa tämän ongelman. Tästä huolimatta suurin osa mun kokemuksista on ollut neutraaleja tai jopa positiivisia. Ne negatiivisetkin on yleensä semmoisista paikoista, missä eläkeiän jo ylittäneet tahkoavat töitä naurettavilla liksoilla. Ei siinä varmaan jaksa enää hymyillä turistille toisensa perään. Tie keski-ikäisen asiakaspalvelijan sydämeen käy vääntämällä huonoa tshekkiä Toim. huom! Tämän kirjoitin vielä Prahassa ollessani, mutta Ruotsissa käytyäni sikäläiset kyllä vaikuttivat aivan älyttömän mukavilta. Heh.

- Koiria on paljon ja on ihan tavallista nähdä hihnattomia koiria keskellä kaupunkia. Puistossa jengi ei edes aina vahdi omiaan ja meille on useasti tullut koiria kärkkymään ruokaa (ja nehän eivät istu kiltisti sivussa vaan yrittävät työntää päänsä lautaselle tai minne tahansa, mistä se tuoksu leijailee). Mitään kulkukoiria ne eivät ole, omistajia ei vaan kiinnosta. Itseäni ei haittaa, mutta sääliksi käy koiria pelkääviä. Toisaalta taas ei ole ollenkaan harvinaista nähdä kuonokoppia ihan kaikennäköisillä ja -kokoisilla koirilla. Koiria näkyy myös monissa kahviloissa ja ravintoloissa

Laskiaiskarnevaalit
- Tshekki jakautuu kolmeen pääalueeseen: Böömiin, Määriin ja osaan Sleesiaa. Tshekiksi Böömille ei ole omaa sanaa, vaan se on sama kuin Tshekki! Siksi kaupoissa näkee usein kylttejä tyyliin "Viinejä Tshekistä ja Määristä". Joskus englanniksi myös sanovat "Czech part of the Czech Republic" jos Bohemia on päässyt unohtumaan

- Tähän liittyen: Tshekeissä on kaupunkeja, joiden nimi alkaa sanalla "tshekkiläinen". Kuuluisimmat esimerkit on České Budějovice ja Český Krumlov. Ennen en sitä ajatellut sen kummemmin, ajattelin vain että varmaan haluavat korostaa tshekkiläisyyttä esim. Itävaltaan ja Saksaan verrattuna. Mutta ehei, tässä on kyse böömiläisistä versioista: Moravské Budějovice ja Moravský Krumlov löytyy sitten Määrin puolelta 

- Tshekkiläisissä on vähän samaa vikaa kuin suomalaisisssa ja he tykkäävät korostaa kielensä vaikeutta. Saattavat ehkä olla oikeassakin, sillä moni asuu Prahassa vuosia oppimatta mitään sen kummempaa. Toisaalta taas onhan se vähän turhaa kun tshekin opettaja naureskellen pahoittelee joka ikinen kerta kun on joku pienikin poikkeus mikä pitäisi opetella ulkoa. Siis apua, pitääkö tässä jotain oppiakin eikä vaan kuunnella?

Little Hanoi/SAPA: vietnamilainen tori
- Tshekkiläisten halpa työvoima tulee lähinnä Ukrainasta. Meillä oli töissä useampia siivoojia, kaikki ukrainalaisia

- Tshekki on tavallaan välietappi parilla tavalla. Meille pohjoismaalaisille siellä on halpaa, huono palkkataso, työpaikat toimii vähän niin ja näin jne. Sitten taas esim. puolalaisille, kroaateille ja  venäläisille Tshekki on  rikas, avomielinen ja hyvä paikka. Puolalaisen tuttuni sanoin: "Tshekki on kotoisan slaavilainen, mutta silti normaali maa" viitaten siis Puolan konservatiivisuuteen.

Varmasti Prahan vihatuin kirkko. Tshekiksi tätä paikkaa kutsutaan nimellä Jiřího z Poděbrad, mamuksi se on JzP
- Tapasin myös kyllä joitakin pohjoismaalaisia, jotka Tshekkilään päätyivät Pohjoismaiden "hullunmyllyn" alta pois. Kukapa nyt mamuista tykkäisi, häh? Varsinkin jos ovat elintasopakolaisia eivätkä lähde varmaa kuolemaa pakoon. Niinpä. EU on kuulemma myös huono juttu, onneksi näitä EU-fanaatikkoja pääsee helposti pakoon muuttamalla Tshekkeihin. Köh köh.

No joo, semmoinen lista sitten tuli. Viihdyin kyllä Prahassa, mutta ihan innolla odotan myös tulevaa (sekä elän nyt tässä hetkessä Afrikan sydämessä).
Meidän kattoterassi, jolta näkyi myös Prahan linna (ei kuvassa)