torstai 29. elokuuta 2019

Muutinpa sitten Hollantiin

Otsikko on jatkoa edellisille Muutinpa sitten Prahaan ja Muutinpa sitten Ruotsiin, vaikka tällä kertaa muutto olikin aika suunniteltu.

Ugandan jälkeen olin pari päivää Lundissa, pari viikkoa Suomessa ja taas pari päivää Ruotsissa. Tulin koko matkan Suomesta lentämättä: laivalla Tukholmaan, junalla Örebrohon ja Lundiin ja lopulta bussilla Hampurin kautta Groningeniin Pohjois-Hollantiin. 

Täällä oon nyt sitten seuraavat kolme vuotta vaihtoa lukuun ottamatta. Viimeisen viiden vuoden aikana on tullut asuttua viidessä maassa ja noin kymmenessä eri kämpässä, joten ihan kiva vähän asettua hetkeksi.

Tutkinnon nimi on LLB International and European Law, ja se onkin syy Hollantiin muuttamiselle. Homma on nimittäin niin, että kanditasolla ei monessa paikassa pääse vielä opiskelemaan kansainvälistä oikeustiedettä. Mun kriteereillä (hinta, koulutuksen laatu, englannin kieli) ei löytynyt muuta kuin Groningen ja sitten etelästä Tilburgin Global Law. Näistä kahdesta sitten valitsin Groningenin.

Heti saapumispäivänä eli eilen oli jo ensimmäinen tietopläjäys opintoihin liittyen, ja huomenna homma jatkuu pienemmässä porukassa. Tänä vuonna meitä on enemmän kuin koskaan, pikaisen laskun mukaan 240 (saattaa olla väärässä, mutta noilla suunnilla ollaan).

Paljoa en oo ehtinyt nähdä, mutta tuntuu aika samalta kuin Skåne. Ihan yhtä lättänä, Groningen näyttää olevan vähän kuin sekoitus Malmötä ja Lundia, ja paikallinen lippu liehuu valtion lippua useammin. Kulttuurieroja on tähän mennessä huomattu seuraavat:

- Lidlistä löytyi jääkaappiranskalaisia
- Edes skootterilla ajavat eivät käytä kypäriä
- Visa ja Mastercard ei toimi läheskään kaikkialla
- Ei niinkään nyt ero, mutta kauppojen tervehdys kuulostaa ihan englannin "hellolta". Mietin, että olinkohan mennyt johonkin ihan kakkakauppaan, jonka paikalliset osaavat välttää, kun myyjä automaattisesti alkoi puhumaan englantia. Hinta tuli kuitenkin hollanniksi. Tämä on kyllä vähän huono homma, kun ei pelkällä tervehdyksellä voi ilmiantaa kielitaidottomuuttaan
- Kanaaleita löytyy, ei nyt ihan Amsterdamin verran, mutta kuitenkin

Tässä näitä ranskalaisia


Ens viikolla alkaa sitten varsinaiset luennot, hollannin tunnit ja muute sellaiset. Kirjoitettua hollantia ymmärrän jo yllättävän paljon, mutta se on tosi vaivanloista. Esimerkkinä vaika zekerheid on kyllä pääteltävissä ruotsin sanasta säkerhet, mutta ei se ihan heti samalla sekunnilla tule mieleen. Ja on sitten kyllä hidasta, kun joka sanan kohdalla miettii, että olisikohan sillä joku vastine englannissa tai ruotsissa. Ensimmäinen ihan hollantilainen oppimani sana oli fiets, polkupyörä, mutta sellaista en taida hetkeen uskaltaa hankkia :D

perjantai 16. elokuuta 2019

Workaway - Vapaaehtoistöitä ympäri maailmaa

Multa on moni kysynyt, minkä järjestön kautta menin Ugandaan. En itse asiassa varsinaisesti mennyt minkään järjestön kautta, sillä Workawayllä on paljon pienempi rooli tässä hommassa kuin järjestöllä olisi. Vertaan sitä tori.fihin, jos sitten tavallinen järjestö olisi kauppa kaikkine lisäpalveluineen. Eli Workaway vain auttaa saamaan yhteyden vapaaehtoistyöpaikkoihin, mutta ei sitten sen jälkeen auta esim. viisumeissa, lennoissa, ongelmatapauksissa yms.

Itsehän nyt olen jopa kerran käyttänyt tätä sivustoa, joten olen nyt ihan ekspertti tämän asian kanssa. No, haluun nyt kuitenkin jakaa tämän vähänkin kokemuksen, koska mun mielestä Workaway on tosi hyvä juttu ja useammat saisivat olla siitä tietoisia. 

Kuvituksena vähän kuvia Ugandasta, vaikka niistä aionkin ihan oman postauksen tehdä.

Miten se toimii?

Workawayssä voi etsiä itselleen sopivaa paikkaa mantereen, maan, työn laadun, ajoituksen ja muun tuollaisen mukaan. Paikkoja löytyy lähes joka puolelta, ja työtä voi tehdä kuinka kauan tahansa parista päivästä useisiin kuukausiin. Joillakin paikoilla on minimivaatimus ja rajoitettu saatavuus, toiset taas ottavat jengiä paljon helpommin. Hommia on melkein rajattomiin: hostellijuttuja, puutarhatöitä, lastenhoitoa, opettamista, taideprojekteja, eläintenhoitoa, rakentamista, ihan vaan juttelemista (! katsookaa vaikka tämä paikka)... Jokaiselle varmasti jotakin!

Namakwekwen aluetta Mbalessa
Sopivan paikan löydyttyä kannattaa lukea niiden suosituksia ja tutkailla muualtakin netistä tietoa paikasta. Ilmeisesti myös arvostelun jättäneisiin paikassa jo käyneisiin vapaaehtoistyöläisiin voi olla yhteyksissä. Sitten paikalle laitetaan ihan suoraan vaan viestiä ja kysellään onko tilaa, enemmän yksityiskohtia töistä ja muuta käytännön juttua. Workawayllä on ohjeita hyvän ensimmäisen viestin kirjoittamiseen. Lähes aina vapaaehtoistyöntekijä ottaa yhteyttä työtä tarjoavaan paikkaan, mutta se on mahdollista myös toisin päin. Kannattaa jossain välissä yrittää saada aikaiseksi videopuhelu.

Itse voi päättää, valitseeko maan paikan mukaan vai etsiikö paikkoja jostain tietystä maasta lentoliput jo hankittuna. Itse olin rajannut muutaman maan Afrikasta, joissa oleviin paikkoihin pistin viestiä, ja kaikki lennoista viisumiin hoitui vasta paikan löytymisen jälkeen.

Workawaystä voi myös löytää matkaseuralaisen, mutta sitä en ole kokeillut enkä siitä tiedä sen kummemmin.

Kampala
 

Mitä maksaa?

Workawaylle maksetaan muutama kymppi vuodessa, jos haluaa laittaa hosteille viestiä. Sivuston ja hostien selailu on ilmaista.

Jotkut paikat pyytävät muutaman US-dollarin maksua päivästä, mutta varsinkin rikkaammissa maissa on yöpyminen ja ruuat yleensä ilmaisia. Sivustolla on kyllä selkeästi ilmoitettu näistä maksuista, jos mitään ei lue, ei tästä pitäisi olla maksua.

Maakohtaisesti jää sitten lennot, viisumit, rokotteet, vakuutukset yms, mutta mitään isoja ohjelmamaksuja ei ole. 


Miksi Workaway?

Hinnankin lisäksi Workaway on mielestäni itselleni vaihtoehto kuin järjestöt. Ensinnäkin, paikat ovat lähinnä pieniä ruohonjuuritason hommia, ja koska isoja rahoja ei liiku, voi olla varmempi homman eettisyydestä. Volontourismi on ilmiö, jossa vapaaehtoistyöntekijöitä bisneksenä roudataan Afrikkaan ja muuallekin, mutta heidän työpanoksestaan on oikeastaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Workawayllä ei rahaa juurikaan kulje ja apua tarvitsevat paikat ihan suoraan itse laittavat ilmoituksensa nettiin, joten uskon tämän ilmiön uhan olevan paljon pienempi. Itse kyllä punniskelin vapaaehtoistyön eettisyyttä aika paljon, ja toivon päätyneeni oikeisiin ratkaisuihin. On se maailman pelastaminen sitten vaikeeta. No ei.

Paviaani

Tietenkin sitten toisella puolella on se, että tosiaan tässä joutuu ihan itse vastuuseen kaikesta ja hoitamaan kaiken, eikä kukaan ole varsinaisesti tarkastanut niitä paikkoja. Eli isommat riskithän siinä on vähän kaiken suhteen. Onko se paikka varmasti turvallinen? Onko se varmasti semmoinen paikka, jota haluaa tukea? Vastaako kuvaus oikeasti paikkaa? Miten onnistuu lentokentältä matka siihen kaupunkiin? Kukaan ei auta viisumivaikuksissa. Mitä jos sieltä on ihan pakko päästä pois, menikö kaikki hukkaan? Ynnä muuta ynnä muuta. Mitä enemmän taustatyötä tekee, sitä pienemmät riskit näissä kaikissa on. Yksi syy Ugandan valinnalle oli myös se, että siellä oli paljon vapaaehtoispaikkoja: jos olisin halunnut vaihtaa maisemia syystä tai toisesta, olisi vaihtoehtoja ollut yli sata muuta.

Sisiyi-vesiputoukselta
Tällainen on mun kokemus tämän yhden keikan jälkeen. Selailin ihan vähän esim. Etelä-Korean vaihtoehtoja tässä huvikseni (kun yhden sinne lähtevän kaverini neuvoin Workawayn maailmaan), ja tekisi kyllä mieli lähteä sinnekin tätä tekemään! Ugandassa kokemus oli varmasti paljon parempi tämän mahdollisuuden ansiosta, joten aion kyllä tehdä vastaavaa uudestaankin kun tilaisuus koittaa!

P.S. Ei ole maksettu mainos enkä muutenkaan hyödy tästä mitenkään :D