maanantai 28. tammikuuta 2019

Elän viiden vuoden takaista unelmaani

Jos mulle olisi 15-vuotiaana eli viisi vuotta sitten kerrottu, mitä kaikkea seuraavan viiden vuoden aikana tapahtuisi, en tiedä mitä olisin tehnyt. Jo pelkkä tieto vaihtovuodesta sai mut valvomaan öitä, ja sitä innostusta pääse vähän näkemään ihan ekoissa teksteissä. Halusin vaan asua ja matkustaa mahdollisimman monissa maissa.
 
Nyt sen vaihtovuoden lisäksi pääsin kokemaan kansanvälisen koulun Norjassa sekä Ruotsissa ja tällä hetkellä oon täällä Prahassa kansainvälisessä firmassa töissä. Ranskassakin sain viettää yhden kesän au pairina. Aiemminkin oon kertonut, että juuri tuolloin 15-vuotiaana mulla oli aivan villejä unelmia ruotsalaisen lukion käymisestä. Tshekki taas oli viisi vuotta sitten mun eka vaihtoehto vaihtomaista, joten tää ei ole ihan mikä tahansa random-maa. Oon myös päässyt turisteilemaan: pelkästään vuonna 2017 kävin melkein kahdessakymmenessä maassa, kun taas tuolloin 15-vuotiaana olin yhteensä käynyt reilussa kymmenessä. Sekin jo aika hyvin.
 
Unelmat on vähän muuttuneet ja oon vähän pettynyt itteeni, kun suurin osa välivuodesta on tullut vietettyä Euroopassa. Toisaalta tässä on tullut mietittyä, että kauhonkohan tässä nyt vähän liian isolla lusikalla. Fyysisissä esineissä olen huomannut, että kun asioita lopettaa hankkimasta, ei niitä uusia enää kaipaa. Kun aina tarvitsee vain yhden uuden paidan, kyllä sen toisenkin haluaa kuukauden päästä. Eiköhän sama logiikka käy tässäkin?

Toisaalta taas mikä tässä elämässä on arvokasta ja tavoiteltavaa, jos ei kokemukset? Ja vielä sellaiset, jotka on ihan omia unelmia eikä vaan mitään kaikkien bucket listalla olevia? En nää tarpeeksi syitä näiden asioiden tavoittelemisen lopettamiseksi, sillä jokainen maa ja kokemus tulee varmasti kulkemaan mukana koko elämän. Toisin kuin ne paidat. Sitä paitsi olisi vähän surullista jos jo parikymppisenä olisi saavuttanut elämässään kaiken, mitä haluaa.

Jotkut on mulle sanoneet, että oon rohkea. Mun mielestä parempi sana olisi etuoikeutettu. Mua ei maailmalle lähtö ja maisemien vaihto ole ikinä pelottanut tai edes hermostuttanut. Se on vaan kivaa. Oon aina tiennyt, että se on se mitä haluun elämässä ja nyt mulla on se. Toisille vastaava asia voi olla vaikka lapsien hankkiminen tai tiettyyn ammattiin pääseminen, eikä mulla ole erityisesti rohkeampi olo kuin näillä ihmisillä on. Onnellisia ollaan varmaan kaikki, kun tajutaan mihin ollaan päästy.
 
Toisaalta onhan se arki arkea ulkomaillakin, ja myös unelmissa. Joka aamu ärsyttää herätys ja kahdesti päivässä pitää täälläkin pakottaa itsensä pesemään hampaat (vihaan toistuvia asioita). Mutta elämä ei voi olla yhtä juhlaa, ja tää arki on sellaista arkea, mitä mä haluun elää. Sen lapsen huutaessa tai pitkää työpäivää painaessa varmaan myös näistä muista asioista unelmoineet tarvitsevat pienen muistutuksen itselleen että hei, katopas mihin asti oot päässyt. Kaikille tekee varmasti hyvää aina välillä pysätyä ja katsoa mitä kaikkea on jo saanut, vaikka tulevaisuudenkin unelmointi on hyväksi. Ei vaan saisi liikaa elää siellä tulevaisuudessa.

Toivotaan vaan, että tuntuu samalta viidenkin vuodenkin päästä! Että voisin silloinkin sanoa, että Micaela 20v, tietäisitpä vaan mitä sulle on varalla.

Minä Prahassa, itsevarmana, kielitaitoisena, määrätietoisena, omaa itseäni ja tyyliäni löytäneenä, paljon nähneenä ja onnellisena. Kaikkea mitä viisi vuotta sitten halusin.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kielitaidoton - jee!

Siitä on aikaa, kun viimeksi oon ollut ihan ummikko. Norjassa ja Ruotsissa osasin jo alusta aika hyvin ja viimeisen vuoden aikaan ei Ruotsissa tullut montaa sanaa vastaan, joita en olisi ymmärtänyt. Unkarissakin aloin loppua kohden ymmärtää, mitä kaikkea mainoksissa lukee ja mitä kuulutuksissa puhutaan. Eli täydestä ummikkoudesta asuinmaassa on nelisen vuotta aikaa. Tietty pieneen makuun on päässyt aina matkustellessa.

Tämmöinen konsonanttinäyte löytyi eilen

Uskoisin, että monelle ihmiselle tää ei ole mitenkään mukava tilanne. Kyllähän se tuntuu vähän tyhmältä pistää nimeä alle tshekinkielisiin sopimuksiin pankissa ja asuntoa vuokratessa. Google kääntäjä toimii kyllä onneksi aika hyvin tshekin kanssa (tai siltä tuntuu... Ihan ymmärrettäviä lauseita se suoltaa). Tietty mulla on helpotuksena se, että englanti on hyvin hallitseva mun piireissä täällä. Työkieli on englanti, joulukuun kämppään haluttiin lähinnä ulkomaalaisia, nykyisessä kämpässä asuvat tshekit ovat aika kansainvälistyneitä, Rotaractissäkin on iso osa ulkomaalaisia ja tietty nyt tshekin tunneilla ei ihan hirveästi yksikielisiä tshekkejä näy. Nauttisin ummikkona olosta paljon vähemmän, jos kielimuuri olisi este kommunikoinnille.

Olin pari päivää hostellissa asuntojen välissä. Täällä vaihtui metro ratikkaan

Mutta nyt se ole este, eikä tshekin oppiminen ole välttämättömyys vaan ihan kiva juttu. Oon täällä vaan puolisen vuotta, joten mitään sujuvaa työkieltä tästä ei tule, mutta kuitenkin. On ihan sikakivaa katsella mainoksia ja kuunnella kuulutuksia, ja oppia ymmärtämään niitä. Viimepäivinä oon oppinut esim. että Anděl ei ole vain ison metropysäkin nimi, vaan tarkoittaa myös enkeliä. S kartou, kortilla, oon oppinut pyytämään kassalla. Dobrý den, hyvää päivää, on ihan ok tervehdys vielä kaheksalta illalla. Příští zastávka je na znamení, seuraava pysäkki vain pyynnöstä. Sanat kůže ja kuře, nahka ja kana, opin salakuuntelemalla edellisiä kämppiksiä: kuulostavat siis aika samalta ja tämä Louis Vuittonilla työskentelevä kämppis oli luullut jonkun kyselevän, että onko laukku tehty kanasta... Ruokalistojen ymmärtäminen onkin mulla yksi projekti, sillä täällä on tosi usein ruokalistat seinällä ravintolan ulkopuolella (eikä vain turistialueilla), joten olisi ihan kiva jos voisi aina metsästää vegaanivaihtoehtoja.

Pointti oli nyt siinä, että en muistanut, kuinka kivaa on bongailla sanoja sieltä täältä ja oppia melkeinpä joka päivä jotain uutta. Tietty Prahassa on vielä kielenkin lisäksi vaikka mitä tutkittavaa, ja keskeinen sijainti Euroopassa mahdollistaa viikonloppureissut keväämmällä. Kuten oonkin jo aiemmin sanonut, Ruotsissa oli tosi kivaa ja helppoa asua. Niin helppoa, että olin unohtanut, kuinka kivaa on olla pikkiriikkisen mukavuusalueen ulkopuolella.

Pari päivää oli vähän luntakin maassa. Työpaikan nurkilta

lauantai 15. joulukuuta 2018

Muutinpa sitten Prahaan

Tuota samaa otsikkomuotoa käytin pari vuotta sitten muutettuani Ruotsiin, mutta se kuvaa tätä tilannetta vielä paremmin. Töitä hain viime viikon keskiviikkona, torstaina oli haastattelu, muutto lauantaina ja maanantaina alkoi työt. En mitenkään erityisesti ajatellut lähteä Tsekkeihin, vaikka Ruotsista muuttoa olenkin jo pitkään kaavaillut. Täältä kuitenkin löytyi kiva työ ja tänne tultiin.

Tän keikan pitäisi kestää puolisen vuotta. En saa kertoa kovin paljoa työn sisällöstä, mutta me yritetään saada tekoäly ymmärtämään meidän äidinkieliä paremmin. Eka viikko on nyt siis takana ja jopa pikkujoulutkin, ja nyt on ihan hyvä fiilis. Eka viikko on aina mun mielestä rankin kaikissa uusissa paikoissa, ja nyt tähän tuli sen päälle uusi koti, uudet kämppikset ja uusi maa. En oo edes tehnyt kokoaikaista työtä koskaan ennen, joten mikä tässä ei olisi uutta? Tällä viikolla en siis arkisin ehtinyt/jaksanut tehdä paljoa, mutta tänään kävin vähän tutustumassa kaupunkiin.

Ruotsista oli vähän haikeaa lähteä, koska viihdyin siellä tosi hyvin. Jos nyt onnekin olisi ihan pakko asettua loppuelämäksi, kyllä se olisi siellä. Sori Suomi. Nyt itse lähdön jälkeen ei ainakaan vielä ole ollut yhtään huonoja fiiliksiä, mutta lämmöllä tuun muistelemaan ruotsalaisia aikoja. Ei sitä vaan ikinä saa elää liikaa mukavuusalueella :D Nyt syksyllä sain vähän elää enemmän perinteistä lundilaista opiskelijaelämää, kun georgian etäkurssini ansiosta pääsin osakuntiin sisälle ja muutenkin oli jaksamista kaikelle meiningille.
Joulukuun kotikatu

Tsekkihän oli viisi vuotta sitten mun ykkösvaihtoehto vaihtomaista. Vaikka alussa olinkin vähän pettynyt, oli Unkari ihan hyvä kohde mulle silloin, mutta nyt saan elää vähän viiden vuoden takaista unelmaani. Ei sillä, että nyt en olisi tyytyväinen, mutta aion kyllä mennä myös vähän kauemmaksi tän keikan jälkeen.

Nyt on projektina yliopistohakemukset ja asunnon löytäminen keväälle. Oli kiva pitää taukoa koulusta/töistä syksyllä, mutta nyt on taas kivaa aloittaa arkielämä.

Kesällä pääsin vähän kokeilemaan Prahan vegaanivalikoimaa, ja tästä oonkin aika innoissani. Praha on yksi niistä vegaanikaupungeista Euroopassa.

Nyt vaan koputetaan puuta, että kaikki jatkuisi samaan malliin!
"Eiffel" -torni - Petřín. Se on paljon pienempi kuin pariisilainen, mutta huippu on korkeammalla kukkulan ansiosta

torstai 13. joulukuuta 2018

Luukku 13: Saako poika olla lucia?

Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien yhteistä joulukalenteria, jossa voit joka päivä lukea jouluisista ja joulukuisista asioista eri puolilta maailmaa. Artikkelin lopusta löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa!

Instagram:  #ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Varmaan jokaiselle suomalaiselle tulee ruotsalaisesta joulusta mieleen lucia, sillä se on varmaan näkyvin ero naapurimaiden joulunvietossa, ja tämän lisäksi suomenruotsalaiset pitävät huolta perinteen näkyvyydestä myös kotimaassa. Meillä oli koululla viime vuonna luciakulkue, johon piti suostutella kuorolaulajia leffalipuilla useaan otteeseen... Olisin muuten mennyt Ruotsi-kokemusta täydentämään, mutta silloin oli aika monet deadlinet niskassa ja ihan kaikkiin harjoituksiin en olisi päässyt. Katsomaan kuitenkin menin, juhlasalissa valkokaapuiset kynttilöineen lauloivat lauluja. Tunnistin jopa yhden niistä, siis sen ainoan lucialaulun minkä varmaan jokainen suomalainen tietää. Taivaalla tähtivyö...

Kuvatukset Pixabaystä, sillä mulla ei nyt kerta kaikkiaan ole mitään edes vähän aiheeseen sopivaa ja hyvälaatuista

En nyt voi väittää tuon otsikon kysymyksen olevan enää mikään kuuma puheenaihe enää tänä vuonna, mutta kyllä siitä silti puhutaan. Pari vuotta sitten Åhlénsin mainoksessa näkyi tummaihoinen poika luciana, ja ilmeisesti tästä on lähtenyt kysymys liikkeelle: kuka saa olla lucia? Twitterissä oli myös häshtäg #JagÄrLucia, jossa kaikennäköiset ihmiset kuvasivat itseään luciana. Joidenkin mielestä siis ihan kaikkien pitää saada olla lucia, kun taas toisten mielestä poikalucia on verrattavissa whitewashingiin: Lucia oli ihan oikea nainen, jonka miehet polttivat elävältä. Kuten valkoihoisen ei ole soveliasta näytellä tummaihoista henkilöä, ei miehellä ole oikeutta ottaa sorretun naisen roolia. Toisaalta taas Ruotsissa monet arvostavat sukupuolitasa-arvoa, joten heidän mielestään poikien pitäisi saada tehdä samoja asioita kuin tyttöjenkin (ja tietty toisin päin). 

Tummaihoisen lucian vastustukseen/puolustukseen ei varmaankaan tarvita sen enempää selittelyjä...

Uskon, että monen mielestä tämmöinen on turhaa vinkumista. Vaikka itselläni ei olekaan lucian sukupuoleen liittyen suuria tunteita, on keskustelu ja kyseenalaistaminen ihan tervetullutta. Aina sanotaan, että pitäisi keskittyä "oikeisiin" ongelmiin, mutta tämmöisiin pienemmän skaalan ongelmiin on hieman helpompi puuttua kuin nälänhätä ja sodat on lopettaa. Ihmisiä on tyhmää leimata vinkujiksi tai naisvihaajiksi vain asiallisen keskustelun perusteella.

Sitten taas siihen jouluun.

Ehkä Skåne on Skåne, mutta mielestäni ei lucia ollut paljoakaan enemmän esillä kuin Suomessa. Suomessa se ehkä jopa korostuu, sillä se on vähän erikoinen vähemmistön juhla. Lucia ja Ruotsi = myytti. Ainakin vähän.

Muuten ruotsalaiseen joulunodotukseen kuuluu lussekatit eli sahramipullat, sahrami ylipäätään, piparit ja miedosti alkoholillinen glögi. Ruotsinsuomalaiset saavat vääntää torttuhillot kuivatuista luumuista tai käyttää outoja kroatialaisia hilloja (khm).

Hyväntekeväisyystapahtuma Musikhjälpen on myös uudempi osa joulunaikaa, ja tänä vuona tämä viikonmittainen tapahtuma on oikeastaan Lundissa käynnissä juuri nyt. Tämän vuoden teema on "Alla har rätt att funka olika."

Eilisen luukusta Tahdon Asiat - Luukku12: Christmas in the Rain voi käydä lukemassa Jenkkilän joulunajasta!

Tässä sitten kunnon lista joulua ulkomailla:

Luukku 12: Tahdon Asiat / USA
Luukku 24: Life in English / Australia sekä Konalla / Hawaii, USA

torstai 29. marraskuuta 2018

Video Makedoniasta

Oon jo jonkun aikaa halunnut kokeilla vloggausta kun tämä blogaaminen on jo aika tuttua. Toisaalta siinä saa paremmin fiilistä esille, mutta toisaalta taas infopuolta piti leikata aika roimalla otteella. Tykkään siis aina selittää kaikkea historiaan ja muuhun liittyvää.

Tää on siis mun ensimmäinen "kunnollinen" video, joten piti opetella _ihan_ kaikki. 

Skopjessa ollaan käyty ennenkin, siitä tavallinen blogiteksti täällä.

Videon pääse näkemään myös suoraan YouTubesta tästä, jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.


keskiviikko 21. marraskuuta 2018

To IB or not to IB - Suosittelenko IB:tä?

Tästä olen jo useamman kerran maininnut joskus postaavani ja nyt sen teen. Ysiluokkalaiset varmaan jo miettivät että mihin pitäisi hakea ja ehkä joku miettii IB:tä. Tämä teksti on aika salty mutta sain ihan hyvät arvosanat, eli tämä ei johdu katkeruudesta :D

Ihmisiä on tosi paljon erilaisia ja joillekin IB sopii, mutta itselleni ei oikeastaan. Sen tiesin jo alkuun ja mitä enemmän sain tietää IB:stä sitä enemmän se ärsytti. Nyt viimeisimpänä tänään sain nähdä eri aineiden pistetaulukot, ja parhaimman arvosanan saaneiden määrä vaihteli 1,5 ja 67,9 prosentin välillä... Toki joissakin aineissa voi olla keskimääräisesti parempaa porukkaa ja joku aine voi olla vaan helpompi, mutta tällaiset erot on kuitenkin mun mielestä ihan liian isoja. Esimerkiksi jo eri äidinkielien (Language A) välillä erot olivat tätä luokkaa, vaikka periaatteessa kyseessä pitäisi olla sama aine eri kielillä. Tänne voi itse mennä vertailemaan.

IB Memes for Risk-Taking Teens (Facebook)
Toinen IB:ssä kyrpivä asia on Internal Assessment (IA) ja niiden arvostelut. Näiden osuus arvioinnista on usein n. 20%, mutta joskus jopa 50%. IA:t siis ovat yleensä esseitä mutta joskus myös esitelmiä tai suullisia kokeita, jotka opettaja arvioi ja joista lähetetään muutama näyte IB:lle. Näiden näytteiden mukaan sitten kaikkien pisteitä voidaan muuttaa, ilman että niitä tekstejä edes luetaan. Sen lisäksi, että tämä systeemi vaatii opettajalta äärimmäistä johdonmukaisuutta, se on myös todella epäreilu paremmille oppilaille. Jos joku oppilas ansaitsee täydet pisteet ja ne myös saa, mutta opettaja on muuten ollut liian lepsu, otetaan pisteitä pois myös tältä täydet pisteet ansaitsevalta. Näitä ei edes saa tarkastettua Enquiry Upon Resultissa (EUR), josta siis maksetaan. Satasella kyllä katsotaan ne mitä on jo kerran katsottu, mutta IA pitäisi tarkistaa koko luokalta niin eihän niitä IB tarkista vaikka maksettaisiin. Terkuin: Multa otettiin viisi pistettä, ja tarvitsin vain kaksi parempaan arvosanaan (edes täydet pisteet eivät olisi auttaneet kun sain 19/20 opettajalta).

Smart IB Memes (Facebook)
Nuo nyt voivat vaikuttaa keneen tahansa tuurin mukaan, mutta on myös pari asiaa miksi IB ei välttämättä sovi tietynlaisille ihmisille. Jos haluat vaikkapa lääkikseen, sun täytyy tehdä yksi luonnontiede IB:n ulkopuolella, sillä IB sallii maksimissaan kaksi ainetta samasta ryhmästä. Tästä en ole ihan varma Suomessa, mutta näin Ruotsissa ja Norjassa.

Itselläni ei ollut vastaavaa ongelmaa, mutta kyllä Suomen lukioon verrattuna on vähän valinnanvaraa. Tää oli siis lähinnä vähän ärsyttävää, mutta ei mitenkään järisyttävää. Jos et vielä tiedä, IB:llä siis valitaan yksi aine kuudesta ryhmästä (äidinkieli, vieras kieli, yhteiskuntatieteet, luonnontieteet, matikka ja taide tai toinen aine yhdessä edellisistä ryhmistä). Itselläni nämä siis olivat English A language&literature, Swedish B, French B, History, Environmental Systems and Societies ja Math. Studies, joista hissa ja vieraat kielet laajempaa kurssia eli HL (higher level). Tämmösellä setillä tämmönen humanistihippi pääsi menemään.

IB Memes for Risk-Taking Teens (Facebook)

Kaikista typerintä on ehkä se, että siitä ei oikeastaan ole mitään hyötyä ulkomaalaisiin yliopistoihin hakemisessa. Kaikki mun valitsemat koulut hyväksyy myös Ylioppilastutkinnon, ja mun pitää kuitenkin tehdä kielitesti. Enhän tässä opiskellutkaan kuin pari vuotta englanniksi ja englantia äidinkielenä hyvin arvosanoin. Ei juu kirpase maksaa 150€ enkkutestistä tämän jälkeen. Tässä toki on yliopistoilla eroa ja jotkut eivät vaadi enää mitään testejä. 


Mutta olihan siinä IB:ssä jotain hyvääkin. Oli tosi kivaa päästä kokemaan kansanvälisessä ympäristössä opiskelua. Hissassa mentiin tosi syvälle niihin meidän aiheisiin, mitä ei Suomessa tehdä samalla tavalla. Ranskaa opin ihan oikeasti puhumaankin, enkä vain kirjoittamaan kuten moni Suomessa valmistuva. Englantikin vahvistui. Vaikka valinnanvara onkin pieni, on se isompi kuin monien muiden lukiotutkintojen. Joidenkin mukaan IB valmistaa yliopistoon paremmin kun monet muut tutkinnot, mutta tästä en oikein tiedä.

Mun täytyy myös ihan rehellisesti sanoa, että IB ei ainakaan mulle tuottanut yhtä paljon töitä kuin odotin. Joo kyllähän vikana vuotena piti kirjoittaa monta tuhatta sanaa sinne ja tänne, mutta olin aika laiska ja sain kuitenkin ihan hyviä tuloksia. Tän ei nyt ole tarkoitus rohkaista muita olemaan laiskoja, mutta tää oli mun oma kokemus. Ekana IB-vuotena oli hommaa suunnilleen yhtä paljon kuin suomalaisessa lukiossa, jota kävin siis yhden vuoden. Kakkosvuosi oli tosiaan kiireisempi, mutta kuitenkin ihan ok.
Smart IB Memes (Facebook)
Kaikki IB:läiset valittaa CAS:istä, joka on siis pakollista koulun ulkopuolista toimintaa (Creativity, Action, Service). En kyllä tiedä yhtään ketään, joka ei olisi viimeistään reflection -vaiheessa suoltanut vähän sitä itseään, koska ei se joogaminen nyt ihan oikeasti muuttanut mun elämää kovin paljoa. Tämä blogi oli muuten yksi noista CAS-jutuista, ja luovalla mielellä tästä osiosta suoriutuu aika helposti.
IB Memes for Risk-Taking Teens (Facebook)

Itselleni IB ei siis ollut se nappivalinta, mutta ei myöskään helvetin seitsemäs taso. Se sopii parhaiten ihmisille, jotka pitävät vähän kaikesta ja erityisesti luonnontieteistä, sillä niissä aineissa IB kuulemma kukoistaa. Mitä paremmin osaa englantia, sitä helpompaa oppiminen tietenkin on, mutta englannin ei tarvitse olla täydellistä alussa (eikä edes lopussa). Koulussa oppii kyllä sen mitä tarvitsee ja englanniksi opiskeluun tottuu todella helposti. En puhu ranskaa sujuvasti, ja silti alkukankeuden jälkeen oli aika helppoa kirjoittaa 4000 -sanainen essee ranskaksi. Toki olen vähän kieli-ihmisiä, mutta englanti ei useinmiten ole se kynnyskysymys. Sen ei pitäisi myöskään olla se syy, miksi tälle linjalle lähtee, sillä IB on paljon muutakin kuin englantia ja kansainvälisyyttä.

Tällainen oli mun kokemus, mutta monilla muilla oli paljon parempi. Kaikki riippuu koulusta ja siitä, millainen oppilas on kyseessä. En siis voi sanoa suoraan joo tai ei tuohon otsikon kysymykseen.

Tältä tuntuu nyt. IB Memes for Risk-Taking Teens (Facebook)

lauantai 18. elokuuta 2018

Ruotsin väreissä Kielitietieteen olympiadissa Prahassa

Kuten otsikkokin kertoo, pääsin edustamaan Ruotsia kansainvälisessä kielitieteen olympiadissa (International Linguistics Olympiad - IOL). Tämänvuotinen kilpailu oli kuudestoista ja se järjestettiin Prahassa. Ennen varsinaista kilpailua (26.-30.7.) Ruotsin joukkue vietti viikon Prahassa harjoitusleirillä.

Sven, Ruotsin maskotti

Nämä oli hyviä viuhkoja siinä kuumuudessa

Tämä olympiadi taitaa olla yksi vähiten suosituista lukio-olympiadeista, ja Suomestakin lähetettiin ensimmäinen joukkue yli kymmeneen vuoteen tänä vuonna. Kilpailun laatua on vähän vaikea selittää, mutta lyhyesti sanottuna tehtävät ovat kieliin liittyviä logiikkaongelmia. Kilpailijoiden ei ole tarkoitus puhua kyseisiä kieliä, ja tehtävistä voi suoriutua ilman minkäänlaista kielitiedeosaamista (tokihan se auttaa, kun osaa etsiä tietynlaisia asioita). Suurin osa osallistujista olikin siis matematiikkaihmisiä. Täältä löytyy tän vuoden yksilöfinaalitehtävät suomeksi. Tehtävä numero kakkosen tyyliset tehtävät on mun suosikkeja, ja tänä vuonna tuo sattui vielä olemaan helpoin sekä äänestyksen että pisteiden perusteella.

Itselläni varsinainen kilpailuosuus ei mennyt erityisen hienosti, enkä sitä odottanutkaan. Sen sijaan yllätin itteni olemalla yksi sosiaalisimmista osallistujista (nörttien seassa se nyt ei varmaan mikään saavutus ole) ja käteen jäi tuttujen lisäksi myös potentiaalisia ystäviä.

Vaikeimman tehtävän (nro 4) tilastoja... Maksimipisteet on siis 20


Ensimmäinen viikko vietettiin hotellissa vain ruotsalaisten kesken. Lähes joka päivä harjoiteltiin kymmenestä seitsemään, joten aikaa kaupungin näkemiselle ei ollut ihan hirveästi. Ehdin kuitenkin nähdä tärkeimmät nähtävyydet ja vähän muutakin. Yllätyksekseni olin ainoa, jota moiset hommat kiinnostivat, joten seuraa ei oikein herunut.











John Lennonin muuri







Varsinaisen kisan aikana sitten majoituttiin yliopiston kampuksella (Czech University of Life Sciences Prague). Muuten tässä ei ollut mitään valittamista, mutta ruokalasta ilmoitettiin vain paria päivää ennen kilpailua, että vegaaniruokaa ei ole tarjolla ":)" Voin kertoa, että Budapestin (muutenkin hyvä) tarjonta oli aika taivaallista muutaman päivän riisin/perunoiden ja salaatin jälkeen. Ruotsin joukkueessa yli puolet oli lakto-ovoja, joten harjoitusleirin aikana ruoka-asiat oli kyllä otettu hyvin huomioon.
Prahan vegaanivalikoima on erinomainen, mutta valitettavasti en päässyt sitä paljoa kokemaan yhteisten ruokailujen takia. Kerran pääsin maistamaan perinteistä svíčkováta tempellä

Asuntoloita
 Varsinaisten kilpailujen lisäksi tshekkiläiset olivat järjestäneet luentoja, matkan Kutná Horaan ja perinteisen Jeopardy-illan. Jeopardy on siis anglomaailmassa suosittu visailupeli, josta meillä oli kyllä ihan eri versio käytössä.

Jeopardy


Kutná Horassa mielenkiintoisin asia oli luukirkko, josta löytyy 40 000 ihmisen luita.




Olen todella iloinen, että sain mahdollisuuden osallistua tähän! Muistan, kun joskus Ressussa puhuttiin biologian olympiadista, ja mieten miten siistiä olisi osallistua sellaiseen (jos en siis vihaisi biologiaa ja lähes kaikkia muita aineita, joissa näitä olympiadeja järjestetään). 

Prahasta sitten matka jatkui bussilla Budapestiin, josta enemmän seuraavassa postauksessa.