perjantai 8. elokuuta 2014

Hei kaikki kuulkaa taas matkaa teen..

...ja mä tiedän, minne mä meen.

No, ainakin suunnilleen. Tiedän, että Budapestin lentokentältä mut viedään Etelä-Unkariin Szegediin kielileirille ja sieltä haetaan 19. päivä perheeseen Budapestiin. Ensimmäinen syyskuuta aloitan koulun. Eli sinänsä tiedän, mihin oon menossa. Mutta sitten oikeesti en tiedä mitään.

Vaikka oisin kuinka paljon jutellut ihmisten kanssa, en silti tiedä kunnolla keitä tulen tapaamaan, kenen kanssa asumaan, kenen kanssa käymään samaa koulua.

En tiedä, mitä haasteita ja kokemuksia tää vuosi tuo tullessaan.

Tiedän vain, missä fyysisesti tulen olemaan (muutamat ekat kuukaudet), mutta käytännösdä en tiedä vielä mitään.

Mutta kuten viime viestissä sanoin, se on ihan okei. Enemmän kuin okei. On kivaa, kun kaikki tulee olemaan ihan uutta ja ihmeellistä. Tiedän, että tuun nauttimaan näistä ekoista viikoista todella paljon.

Vaikka on se varmaan myöhemminkin ihan kiva, kun siitä elämästä siellä tulee arkipäivää. Kun osaan kieltä, tiedän kuka kukin on ja mitä pitää tehdä missäkin tilanteessa. Kun en enää ole niin avuton. Ja kun huomaan, että hei, mähän elän mun arkielämää täällä yhdessä maailman kauneimmista kaupungeista.

Kaikki kysyy, että jännittäkö. Ei jännitä. Vieläkään. Ainut mitä oon jännännyt, on että saanko kaikem tehtya ajoissa. Nyt oon vaan tosi innoissani tästä kaikesta. Se mistä haaveilin vielä vuosi sitten, on nyt tapahtumassa. Ihan oikeasti. Vaikka vieläkin on vähän epäuskoinen fiilis. Uskon, että se kohta vaihtuu turistifiilikseksi ja sitten joskus hitaasti huomaa, että ei hitsi, täällä sitä nyt pitäis vuosi elää.

Nyt kirjottelen puhelimella Riian lentokentällä Latviassa. Ei tää onneks ihan niin käpypaikka oo kun mitä ajattelin, muuten voi väittää ettei täällä tylsä tuu tän neljän tunnin aikana..

Lento tänne meni tosi hyvin. En ikinä jaksa laskea lentojen aikoja, joten mulla ei ollu hajuakaan (tai no pieni) näiden lentojen kestosta. Koska lähtö oli aikaisin (lähtö 7.40) ja olin saanut nukuttua vain pari tuntia, yritin saada vähän kirittyä niitä univelkoja tossa koneessa. Siinä sitten istuin silmät kiinni ja ajatukset harhaili jossain missälie. Hetken päästä mun päähän alkoi sattua vähän, niinkuin aina 20 min ennen laskua. Lentoa oli takana kuitenkin vajaa 40 min, joten en uskonut itseäni. Seuraavan kerran silmät avatessani oli maa parin kilsan päässä. Oli vähän hassu fiilis :D (Teitä kaikkia kiinnosti.) Latvia on muuten söpön kuulosta, vähänku venäjän ja viron sekotus :')

Pakkaamisesta en muuten tehnyt erillistä postausta, mutta sanottakoon, että meillä ei kotona tai iskällä ollut toimivaa vaakaa. Jossain vaiheessa isäpuoli mittas että 19 kg (raja 20 kg), ja siihen sitten lisäilin vielä tavaraa ja otin myös pois aika paljon. Lopputulos oli kuitenkin se, että reilu 7kg ylipainoa... Aluksi oli vaan vajaa 24kg mutta sitten käsimatkatavaroitakin oli 13 kg (max 8kg) ni piti vähän lisäillä matkalaukkuun, kun sai samalla hinnalla... Kysymys kuuluu, että mistä kaikesta mä nää kilot repäsin! (Toisaalta tuota ekaa 19kg oon vähän epäillyt alusta alkaen. Se vaaka oli rikki ja en tajuu miten sillä muka sai jotain punnittua :D) Tuliaiset (niistäkin teen joskus postauksen. Mutta esim. kolme pikku Mariskoolia painaa oman painonsa..), läppäri ja sitten vaatteet ja nää..

Mutta muutama tunti täällä Latvian maalla (okei melkeen), sitten toinen lento (sais mennä yhtä nopeesti) ja jos kaikki menee hyvin niin 14.35 olen Unkarissa.

P.S. Mun takana puhuttiin viroa ja luulin sitä pitkään suomeksi.. en kai mä ny vielä voi ruveta tällaseks vaikka ne vähän samankuulosia onkin? :'D ja lentokoneessakin tuli enkku ihan automatic

P.P.S Tän viestin tägäsin sekä "vaihdossa" että "ennen vaihtoa", en osannyt päättää. Vaikka Suomi onkin jo takanapäin niin Unkarikin on vielä edessä.

P.P.S. Lisättäköön vielä, että tuossa kierrellessäni huomasin, että täällä on ihan suht laajakin Fazerin valikoima. Ihan niin koti-ikävä ei kuitenkaan ole ehtinyt tulla :')

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti