torstai 28. elokuuta 2014

Kuulumisia vol.1

(Eli kun en keksi parempaakaan otsikkoa.. :D)

Mun kirjotusintoa vähän syö se, ettei mun kone suostu yhteistyöhön Wi-Fin kanssa, ja puhelimella kirjottaminen nyt ei ihan varsinaisesti oo ihan mun lempipuuhaa..

Nyt oon ollu isäntäperheessä 9 päivää ja tosi hyvin on menny! Nää ihmiset on tosi mukavia ja oon pikkuhiljaa kotiutumassa tänne. Tykkään tästä alueesta kovasti, täällä on paljon pieniä puistoja ja rauhallista, mutta keskustaan pääsee helposti ja nopeasti junalla tai pyörällä. Mulle on ihan luksusta, että juna-asema on n. kilometrin päässä ja junia menee 10 minuutin välein, Mäntsälässä asemalle on yli 10 km ja junia kerran tunnissa.. Siis häh, mä voin vaan lähteä milloin vaan kävelemään ja junaa tarvitsee odottaa ihan pieni hetki?

Mulla on ollut tässä pari päivää, että oon oikeestaan ollut vaan kotona, kerran käytiin vuorilla viikonloppuasunnolla, ollaan käyty hoitelemassa asioita ja vähän oon ollut kavereiden kanssa.

Viikonloppuasunto oli keskellä metsää ja peltoja, ei siinä mitään, sellaisessa paikassa mä asun Suomessakin (tosin metsät ja pellotkin oli ihan erilaisia täällä). Sisältäpäin mökki näytti aikalailla suomalaiselta kesämökiltä, mutta ulkopuolelta oli aika erilainen. Se oli tosi oudon mallinen (ja niin näyttivät muutkin olevan, ehkä laitan kuvan joskus) ja sitä ympäröi piikkilanka-aita. Lisäksi ikkunat sai suojattua kaltereilla..

Sitten asioiden hoitaminen, tai ainakin yrittäminen. Koululla kaikki meni hyvin ja sain esim. opiskelijakortin (okei A4:n..) Sillä saa paljon alennuksia esim leffoista, museoista ja joistakin kaupoista. Julkisilla liikun puoleen hintaan, eli 12 eurolla kuussa saan liikkua Budapestin julkisilla niin paljon kun haluan. Kelpaa.

Tiistaina ja tänään käytiin myös Maahanmuuttovirastolla, yhteensä on tähän mennessä mennyt 6,5 tuntia.. Tiistaina 1,5h ja ei minkään takia, tänään 5h ja päästiin jopa luukulle asti. Siinä sitten säädettiin paperien kanssa ja allekirjoiteltiin ja täytettiin tietoja (äidin tyttönimi oli kova sana). Lopulta selvisi, että tarvitsen johonkin lappuun vanhempien allekirjoitukset että saan olla täällä. Rotareillekin on tehty on joku sellainen vastaava, mutta ei kelvannut. Hohhoijaa sanon minä. Ainakin kolmas reissu vielä tulossa (tiistaina näin siellä myös meksikolaisen Luisin, enkä ole ainoa, jolle tämä kohtalo on langennut). Ja mä kun aattelin, että tää ois helppoo kun oon EU:n kansalainen..

Siinä samalla tiistaina käytiin myös katsomassa vähän nähtävyyksiä hostisän kanssa, kun oli aikaa. Kiivettiin Budalinnalle (ei hemmetti kun mun kunto on huonontunut) ja siellä oli kyllä kivat näköalat kaupunkiin! Eikä siellä ylhäälläkään pahalta näyttänyt. Käytiin muuten katsomassa jotain kirkkoa siellä (joo en muista nimeä), joka oli ihan hieno (oli aikoinaan myös turkkilaisten mielestä, kun se muutettiin moskeijaksi.. nyt se on taas katolinen kirkko). Siellä oli opas, joka puhui mulle vähän ihan täydellistä suomea! Se oli kuulemma tämän pääkieli, muttei ollut tarpeeksi töitä, joten joutui opastamaan englanniksi pääosin.

Ja sitten vähän ajassa taaksepäin! Maanantaina näin suomalaista Tyyniä, joka vietti muutaman päivän täällä Budapestissa. Kävelitiin täällä pohjoisosissa ainakin 15 km. Nähtiinpä ainakin paikkoja! En ihan heti olisi ajatellut törmääväni vuohiin ja kanoihin täällä melkein 2 miljoonan asukkaan kaupungissa..

Vaikka olin ollut täällä vasta reilut kaksi viikkoa, oli outoa puhua suomea! Mun ääni kuulosti aluksi ihan vieraalta. Mutta kyllä siihen nopeesti tottui :')

Eilen, eli keskiviikkona, tapasin ensimmäistä vaihtarikaveria, ja menin Samanthalle Ürömiin (joka on siis käytännössä Budapestiä, rajaa ei edes huomaa). Oli kyllä hassun tuntuista, kun mun ei annettu mennä tätä 6 km matkaa yksin. Junalla kaksi pysäkkiä ja sitten 3 km kävelyä suoraa tietä. Tokihan mä ymmärrän, että nää ei tunne mua vielä ja ei vaan halua että mä eksyn, mutta sanoinkin että tuntuu hassulta. Ja turhalta, että tuo maailman helpoin ja lyhyin matka minut sitten vietiin autolla.

Ehdin olla siellä vajaan tunnin, kunnes selvisi, että vaihtareita Miskolcista olisi tulossa piakkoin Budapestiin (tää on siis aika harvinaista, kolmen kuukauden yksinmatkustuskielto yli 20 kilometrin päähän..) Kysyttiin sitten hosteiltamme luvat, ja lopulta hengailtiin Budapestissä pari tuntia 7 vaihtarin voimin. (Ja voi luoja näitä lattareita, tapaaminen sovittiin 11.30 ketjusillalla ja lopulta nähtiin tunti myöhemmin jossain ihan muualla) Mukana oli myös australialainen Zac, joka saapui jo tammikuussa ja vähän esitteli muille paikkoja. Illalla sain jo mennä yksin kotiin Sammyltä (siihen kyllä liittyi vähän säätöä. Siellä vuorilla, missä Sam asuu, ei toiminut puhelinverkko, joten en sitten tiennyt, että haetaanko mut vai menenkö ite. Lopulta sain yhteyden facessa). Meillä oli tosi kivaa Sammyn kanssa, kun soitettiin toisillemme musiikkia kotimaistamme ja syötiin maailman parasta almáspiteä (tai omenapiirakkaa).

Tänään Maahanmuuttoviraston jälkeem käytiin hostisän ja -siskon kanssa Csopassa. Ehkä sitä kuvailisi parhaiten mini-Heureka. Siellä oli siis fysiikkaa hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla, ja kyllä se oli ihan kiva paikka vaikka fysiikkaa vihaankin lähes yhtä paljon kuin arkkivihollistani matematiikkaa.

Nojaa, joku voisi sanoa (ja itseasiassa on sanonutkin), että miksi ihmeessä mä en oo jo tehny vaikka ja mitä ja hengaillu joka päivä kaikkien vaihtareiden kanssa. Mä oon päättänyt tässä alussa panostaa hostperheeseen ja kotiutumiseen, kavereita ehtii myöhemminkin (vaikka tässä postauksessa saakin vähän toisen kuvan. Mut hei käsi ylös, kuka haluu lukee mun kotipäivistä kun en tee mitään? :D).

Parasta kaikessa on, että mulla on 10 kuukautta aikaa. Mä ehin maistaa kaikkea (oikeesti aina kaupassa kuolaan vaan kaikkea mitä mun pitää kokeilla), mä ehin nähä kaiken, mä ehin olla kavereiden kanssa.

Koulu muuten alkaa maanantaina. Tavallaan ootan sitä, koska en nytkään oo saanu nukkua pitkään ja koulussa sais kavereita helpommin ja pääsis mukaan siihen arkeen. Se varmasti helpottaa ja nopeuttaa sopeutumista.

Ja koska haluun olla rehellinen, niin mulla on ollut vähän ikävä kotia. Tai ei niinkään kotia, mutta sitä, että voi olla kuin kotona. Ei tarvitse miettiä, että haittaako tää nyt jotain, voinko mä tehä näin, pitäiskö mun nyt olla näin vai noin. Ja sitä, että muhun luotetaan, mä selviin kyllä, en eksy ja tapata itseäni. Mutta tiiän kyllä, että tääkin muuttuu ajan kanssa ja ettei tän muuten kuuluiskaan olla! Ihan hyvä, että hostit huolehtii musta. Ihan hyvä, että mä mietin vähän täällä, enkä vaan tee niinku kotona tekisin. Ihan hyvä, että täällä on erilaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti