tiistai 5. elokuuta 2014

Mähän alan olla valmis lähtöön

Niin. Tässä viimepäivinä on tullut tehtyä kaikkea lähtöön liittyvää. Nyt on pakattu, ostettu tuliaisia (okei, pitää kyllä ostaa vielä ruokaa), maksettu kaikki maksut, hankittu vakuutus, tehty Suomi -esitelmä, soitettu KELAlle (sieltä muuten vastasi itsekkin Rotaryvaihdossa ollut :D) ja siivottu (sitä kyllä teen vielä huomenna). Myös monille kavereille ja sukulaisille on jo sanottu heipat..

Mulla on enää yksi yö omassa kodissa omassa sängyssä. Huomenna illalla ensin käyn vielä Rotarykokouksessa ja sitten lähden myöhään iskälle. Viimeisen Suomipäivän ja -yöt vietän sitten siellä. Tosiaan, mulla on enää tämä ilta/yö ja kaksi kokonaista päivää. Perjantaita en laske, koska kentällä pitää olla jo viiden maissa aamulla.

Silloin joskus pienenä vitosluokkalaisena, kun ensimmäisen kerran aloin näitä vaihtojuttuja ajatella, ajattelin koko lähtemisen erilaiseksi. Tai siis, että ensin olisi hakeminen, vähän jotain paperien täyttöä, sitten odoteltaisiin sijoitustietoja (en kyllä olisi uskonut miten tuskaista touhua sekin on) ja sitten tosta noin vain pakattaisiin laukut ja lähettäisiin. Enpä vielä vuosikaan sitten tajunnut, että miten pitkän matkan mä tuun kulkemaan jo ennen koko vaihtoon lähtöä.

Sähköposteilua Mäntsälän Rotaryn kanssa. Odottelua, että pääsenkö haastatteluun. Haastattelu nva:lla. Odottelua. Piirin haastattelu Helsingissä. Musta tosiaan tulee vaihtari! Odottelua. Laitettiin pystyyn suomalaisten rotaryvaihtareiden FB- ja WhatsApp -ryhmät. Stressaavaa odottelua, milloin saan hakemukset täytettäväksi. (Tää oli kyllä varmaan kauhein kohta kaikesta! Kaikki muut oli jo saanut sen linkin sinne hakemukseen mutta mulle sitä ei kuulunut..) Jumalaton kasa stressiä ja hakemuksen täyttöä. Saanko sen tehtyä ajoissa? Ja vieläpä oikein? Odottelua, odottelua. Mihin maahan pääsen? Maatiedot, ehkä parasta ikinä. Olin niin onnellinen ja iloinen vaikka kuinka pitkään. Odottelua. Piirikoulutus. Odottelua. Pikkuhiljaa tutustumista vaihtareihin, jotka nään kolmen päivän päästä Unkarissa. Odottelua. The Lahden koulutus. Odottelua. Kesäloma. Lähtövalmisteluja. Ja vieläkin odotan.

Siinä mun viimevuosi, jos ajatellaan pelkkiä vaihtojuttuja. Sähköpostia oon käyttänyt (ja odottanut!) enemmän kun koko mun elämän aikana! Muistan kun aina esim. mopokoulun jälkeen oli pakko tarkistaa, että oliko tullut viestiä. Ja se tunne, kun oli.

Toki tässä nyt on tapahtunut vaikka mitä muuta. En kuitenkaan voi väittää, ettei vaihto olisi jo tän vuoden aikana ollut iso osa mun elämää. Joka päivä sitä kuitenkin on tullut ajateltua. Ei toki koko aikaa, mutta joka päivä kuitenkin. Joinakin päivinä enemmän, toisina vähemmän.

Muistan myös, kun Micaela-(tai oikeastaan niinä päivinä vielä Mari)-12v luki ensimmäisiä vaihtoblogeja. Italiasta. Luin juuri näitä postauksia viimeisistä päivistä Suomessa ja lähtötunnelimista. Ajattelin, että ne lähtevät vaihtarit olisivat jotenkin, en tiedä, ihan valmiita. Kuin aikuisia, jotka jo tietävät mitä ovat tekemässä. Musta ei tunnu yhtään aikuiselta ja en tosiaan tiedä, mitä oon tekemässä.

Mutta se on musta jotenkin hauskaa. Tykkään hieman eksyneestä ja pöllähtäneestä fiiliksestä, usein yritänkin eksyttää itseni esim. metsään tai vieraaseen kaupunkiin (tää ei äiti kyllä koske sitä Lahden keikkaa, jolla meinasin kuolla hypotermiaan). Silloin löytää aina jotain uutta.

En oikein tiedä, mikä idea tässäkin tekstissä on. Lähtöfiiliksistä mulla ei ihan kauheesti oo kertoa. Tai tottakai mä oon aivan älyttömän innoissani ja muuta, muttei sitä kuitenkaan jotenkin osaa kuvitella lähtevänsä. Tuntuu vähän kuin lukisi jotain todella hyvää ja koukuttavaa kirjaa, jonka päähenkilö on lähdössä. Tavallaan samaistuu päähenkilöön ja elää mukana, muttei sitten tietty kuitenkaan. Luen kirjaa aina, kun mietin vaihtojuttuja ja sitten lopetan lukemisen, kun palaan takaisin "muuhun" elämään.

Mutta niin. Kolme päivää. Enköhän mä viimeistään sitten siellä Hesa-Vantaalla tajua, että mihinkä olen nyt ryhtynyt.

Kolme päivää.

Paitsi että se on jo yli puolenyön. Korjaan.

Kaksi päivää.

Mä lähen ylihuomenna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti