tiistai 4. marraskuuta 2014

Mitäs mä sitten loppujen lopuksi teinkään syyslomalla?

En mitään. Tai siltä musta tuntuu. Hengailin vaan vaihtareiden kanssa. Niitä nyt loman aikana tuli aika paljon Budapestiin myös muista kaupungeista ja lisäksi meillä oli Halloween partyt, joihin en kyllä päässyt.. Oli ihan kiva kuitenkin nähdä muita vaihtareita! Ja oon vaan ilosempi, että asun Budapestissä.. Vaikka tosiaan onhan pienemmisäkin paikossa omat puolensa. 

Loma oli ja meni. Itseasiassa kirjoitan tätä tunnilla (se on eri asia, millon saan tän julkastua). Näin aktiivisesti mä osallistun tuntitoimintaan. Nyt meillä on unkaria, mutta meiän ope ei oo ollu täällä ainakaan kuukauteen. Nyt meillä on taas sijainen ja muut tekee vaan tehtäviä kirjasta. Tossa tunnin alussa muuten toi sijainen tuli kauheen vihasena tohon ja oikeestaan jo veikin mun puhelimen. Siinä parin sekunnin sisällä se kuitenkin katto vähän tarkemmin, huokaisi että 'jaa ainiin' ja palautti puhelimen #vaihtarioikeudet

Takaisin lomaan. Kyllä meillä oli suunnittelmissa tehdä jotain! Mutta harvemmin mitkään suunitelmat toteutuu. Yhtenä päivänä meinattiin mennä yhteen kylpylöistä, joista Budapest on tunnettu. Paremman tekemisen puutteessa menin tapaamispaikalle (Sankareiden aukio) jo vähän etuajassa (mitä ny 40 minuuttia). Tällasta oli sitten vastassa: 

 

(Antakaa anteeksi, en osaa (okei jaksa) kääntää tota videota, kun olin sen jo nätisti saanut Youtubeen, missä se sitten olikin tollanen ja asd puhelinbloggailu käy hermoille. Kaiken lisäksi se katkeaakin hassusti tossa välissä)

Ihan normi kuvakin. Tosiaan mulla ei oo mitään hajua, että miksi siellä tollanen sotilasparaati oli, mutta sainpahan muutakin tekemistä kuin suklaan syöminen siinä venaillessa. Sankareiden aukio muistuttaa mua muuten tosi paljon Berliinistä! :D
Neljäkymmentä minuuttia venasin ja eihän me sinne kylpylään sitten menty. Yksi syy oli, että Sam ja Alejandra olivat löytäneet metrosta jonkun uruguaylaisen, joten päädyttiin hengailemaan sen kanssa. 

Haluan nyt jakaa teille myös pienen pätkän meidän musikaalisuudesta. Lydialla on siis todella ihana hostkoti, joka vieläpä sijaitsee ihan melkein keskustassa. Siellä oli kaikenmaailman soittimia! Ainut pienehkö ongelma oli, että sen jälkeen en moneen tuntiin pystynyt hengittämään kunnolla... Ties mitä asbestia siellä oli.

Vähän käytiin myös nähtävyyksissä! Taino, yhdessä. Pyhän Tapanin basilikassa. Meksikaanit selitti mulle, että mitä eroa on katedraalilla, basilikalla ja kirkolla. Kirkko on kuulemma lapsi, basilika äiti ja katedraali isoäiti.

Mainittakoon vielä, että jos saan tän julkastua tänään (4. marraskuuta), niin tänään siitä on tasan vuosi, kun piiriltäkin varmistui, että musta tosiaan tulee vaihtari! Jotenkin tosi hassua ja nostalgista seurailla, kun ensivuoden vaihtarit käy jo haastatteluissa ja saa hyväksymisiä. Varsinkin, kun ittenikin tavallaan pitäisi olla vasta nyt hakemassa (oon muuten aina vaan ilosempi valinnasta lähteä jo ysin jälkeen, tässä on monta hyvää puolta! En oo ees nuorin, täällä on yksi vuotta nuorempikin..) Aika kultaa muistot ja silleen, tavallaan niitä aikoja on kiva muistella, mutta sitten taas muistan sen kaiken odottelun ja joulukuun hakemusten täytön. Juu ei kiitos, en halua enää muistaa sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti