sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Sata päivää unkarilaista elämää

Tänään on mun sadas päivä Unkarissa. Aika menee nopeesti, mutta musta tuntuu että oon ollut täällä pienen ikuisuuden. Paikat ja tavat alkaa olla tuttuja ja osaan aina neuvoa turisteja, kun multa kysytään apua. Pelottavaa, että kohta on kulunut jo kolmannes mun vuodesta.

Huomenna mun blogikin täyttää vuoden. Siitä on siis muutamaa päivää yli vuosi, kun mentiin äidin kanssa nva:n luokse ja täytettiin se virallinen sitoutumispaperi, johon pistettiin myös (enemmän tai vähemmän) sitovat maavalinnat. 

Tästä nyt ei ole sinänsä tarkotus tulla mikään fiilispostaus. Ei mulla sen erikoisempia fiiliksiä olekaan. Joskus on huonompia päiviä (taino oikeestaan muutaman tunnin hetkiä vaan), mutta nyt taas on muutaman päivän ollut tosi hyvä fiilis koko ajan. Mutta siis, blogikaan ei niin usein päivity kun ei ole mitään sen ihmeellisempää kerrottavaa. Täällä mä elän normaalia arkea ja viikonloppuisin tapaan vanhoja tuttuja ja uusia tyyppejä. Eilen käytiin leffassa katsomassa Interstellar jenkkiläisten Haleyn ja Katen kanssa. Tänään sitten näin yhden Sabrinan (jenkeistä), joka viime vuonna oli Pohjois-Ruotsissa vaihdossa ja nyt asuu Budapestissä. Oli kiva puhua pohjoismaalaisia juttuja, vaikkei nyt ihan "aito" pohjoismaalainen ollutkaan kyseessä. Fazerin ja Maraboun suklaata, ruisleipää ja pullia. Kaikki toimii aina ajallaan (paitsi junat talvella). Ihmiset on avoimia (unkarilaiset on ihan uskomattoman rasisteja). Kaikkea sellasta. Vertailtiin myös Suomea ja Ruotsia. Paljon samaa, paljon erilaista. Sabrinan mielestä Ruotsi eroaa enemmän Unkarista kuin Jenkeistä.
Sunnuntaikävelyistä alkaa tulla mulle jo perinne. Mikäs siinä, kun aina voi mennä uuteen paikkaan ja missä tahansa on kaunista. Tänään ensin kävelin VI ja VII piireissä ja sitten muutaman kilometrin pitkin Tonavan rantaa
Tänään viimeinkin päätin mennä katsomaan tätä muistomerkkiä. Toisen maailmansodan aikaan monia juutalaisia ammuttiin Tonavaan, mutta ensin käskettiin ottamaan kengät pois, kun ne olivat kalliita. Tää sitten symboloi sitä, kuinka vaan kengät jäi jäljelle. Mukana oli myös parit ihan pienet kengät
Taivas oli nätti tänään
Sitten myös vähän muita kuvia. Ihan vaan koska teki mieli ja en oo muuallekaan näitä saanut tungettua.
Yksi mun monista lempinimistä, jolla Sam mua on päättänyt kutsua. Tätä käytän Starbucksissa silloin harvoin kun siellä jotain ostan (eli kun tunnen huonoa omatuntoa siitä että aina vaan istun siellä wifin takia), koska mun oikee nimi on ylivoimasen vaikea kirjottaa
Viimeviikon kävelyltä, VIII piiristä, jonka piti olla vähän juutalaisaluetta, mutta mä en kyllä sitä nähnyt. Ehkä liikuin kuitenkin vähän väärässä osassa. Nättiä siellä kuitenkin oli. Kävin muuten myös House of Terror -museossa. Ei kyllä tätä maata turhan hellästi olla käsitelty
Suomi ja Meksiko ♡
Mitäs tässä nyt vielä. Tänään on myös iskän synttärit siellä Suomessa ja Emilian (hostsisko) synttärit täällä Unkarissa. Onnea nyt vielä täälläkin, vaikka molemmille oonkin jo muuten onnea toivotellut ja Emilia ei edes lue tätä.

P.S. Vieläkin, vieläkin aina mun sormet meinaa kirjotaa Budaoest oolla. En tiedä miten se nyt on niin ylivoimaisen vaikeaa kirjottaa Budapest.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti