Pikareissu Ruotsiin

Ja heti alkuun pikakelaus viime viikon lauantaihin. Vincent oli ollut Ruotsissa perheensä luona suunnilleen viikon ja mä täällä Norjassa töissä. Mullakin alkoi muutaman päivän loma ja perjantaina sainkin oikean älynväläyksen: me ollaan aateltu käydä Lisebergissä eli Ruotsin isoimmassa huvipuistossa (päästään töiden kautta ilmaiseksi) ja kun Vincent oli jo seuduilla, voitais me toteuttaa reissu jo silloin. Seuraavana päivänä sitten tosiaan kävi suunta kohti Ruotsia ja sitten tiistaina aamukahdelta oltiin takaisin kotona.

Strömstadin satama-aluetta

Bussi Bøstä Porsgrunniin lähti lauantaiaamuna kello 4.35. Sieltä sitten junalla Sandefjordiin, josta laivalla Strömstadiin ja sitten mut haettiin autolla Heestrandiin. Mentiin vähän kiertoreittiä ja pysähdyttiinkin kerran, mutta perillä oltiin joskus ehkä kahelta.

Heestrandista

Nää kivet kuulemma valmistettiin natseille, niistä maksettiin ja lopulta niitä ei jostain syystä saatu Saksaan asti. Nyt rannat on täynnä tämmösiä kiviä ja joka paikassa on kivikirkkoja.

Seutu on melko erilainen muuhun Ruotsiin verrattuna (taino siihen minkä mä tunnen.. eli Tukholman ja Örebron väli (ja oikeestaan myös Örebro-Oslo) ja kerran käytiin myös Härjedalenissa). Mun mielestä ehdottomasti kivointa seutua, mitä oon täällä nähnyt. Tosin oli kesä ja vieläpä ihan hyvä sää, mutta kuitenkin. Söpöjä kyliä ja muuta kivaa.

Strömstad. Täällä kyllä vähän satoi.

Sunnuntaina lähdettiin Heestrandista kohti Göteborgia (minä ja Vincent kahdestaan, sitä ennen oli parit sukulaiset mukana), jossa yövyttiin yhden malilaisen puolitutun luona. Jöötteporissa oltiin kaksi vajaata päivää ja molemmat oli kyllä ehkä vähän turhankin lämpimiä, mutta ehkä parempi niin kuin toisinpäin.

Sunnuntaina kierreltiin vähän keskustassa ja käytiin siellä Lisebergissä, maanantaina sitten oli vähän vähemmän aikaa ja käytiin pikasesti vanhassa kaupungissa. Tästä nyt jonkinlainen kuvapläjäys.

Malilaista ruokaa

Liseberg

Lintsiin verrattuna Liseberg on alueeltaan isompi, mutta siellä on vähemmän laitteita. Sen kyllä huomasi, siellä oli aika paljon kaikkia muita härpäkkeitä, esim joku vanhaa kaupunkia muistuttava systeemi, missä oli jotain kauppoja ja ruokapaikkoja. Mun suosikki oli (yllättäen) puuvuoristorata, jonka nimi oli kai Balder. Käytiin siinä varmaan viidesti.

Tästä paikasta oon kuullut niin paljon, että oli pakko käydä. Vegaanista lángosia ja sit joku tommoi "kebab"rulla

Lángos oli vähän jännää, mutta ihan hyvää. Ilmeisesti toi lätty on muutenkin (melkeen?) vegaaninen, mutta täytteet oli tässä se erikoisuus. Syytänpä siis outoudesta ei-unkarilaisia valmistajia vegaaniuden sijaan. Ja kuka syö lángosia haarukalla ja veitsellä?

Ruokalinja jatkukoon, elämäni ensimmäinen açaí

Kaikenlaiset Ranska-aiheiset jutut oli suosittuja, esimerkiksi Le Pain Français -ketjun puljuja oli ihan joka paikassa, ja ilmeisesti ne on lähinnä (tai jopa ainoastaan) Göteborgin juttu. Sitten pienemmätkin yksittäiset kahvilat tykkäsivät teemasta, kuten kuvassa näkyy.

Otin tän kuvan lähinnä koska musta tuntu, etten ollut ottanut tarpeeksi (yhtään) kuvia modernimmasta keskustasta/mistään nähtävyyksistä :D Ja kirkkohan nyt on tosi moderni.

Kirjotin tän tekstin kai jo keskiviikkona, mutta en jaksanut tarkistaa ja julkaista ennen kuin nyt :D Heti reissun jälkeen eli tiistaina täytin 18, sekin päivä meni kyllä töissä enkä tehnyt mitään erikoista. Nyt mulla on jäljellä enää 3 työpäivää, ellen sitten saa "solvakteja" eli aurinkovuoroja hyvän sään sattuessa. Kausi loppuu 14.8. ja jostain syystä mun vika työvuoro on jo 4.8. Sen jälkeen sitten onkin kaikenlaista ohjelmaa, teen varmaan jonkinlaisen postauksen varsinaisesta lomastakin.

No millasta on ollut olla töissä siellä?

Tuon kysymyksen oon kuullut niin monta kertaa, että kaipa se ansaitsee ihan oman blogitekstinsäkin.

Ihan ekaks nyt vaikka vähän tarkemmin itse työpaikasta. Sen nimi on siis Bø Sommarland ja se on Skandinavian isoin vesipuisto. Aina me mietitään, miksi ihmeessä joku on päättänyt rakentaa vesipuiston Norjaan. Täällä sataa aina. Tosin norjalaisia se ei näytä haittaavan, joten mikäpä siinä.

Kuva täältä

Toisaalta tykkään siitä, miten paljon luonto näkyy puistossa. Seudun vuoria on hyödynnetty joissakin liukumäissä ja alueella on aika paljon metsää ja puita. En nyt löydä kovin hyvää kuvaa demostroimaan tätä :D Oon muuten eniten töissä tossa rakennuksessa, joka on noista punasista tötsistä oikeelle.

Mä kuulun ruokaosastoon, tarkemmin sanottuna oon joko jäätelökioskissa (aika isossa semmosessa, niissä myydään myös esim. vohveleita ja joskus hattaraa ja popparia yms), hampurilaispuljussa tai slush-paikassa. Jäätelöpaikoissa on aina tosi kiire, eikä ehdi katsoa kelloa moneen tuntiin. Slushissa taas joskus kellon kyttääminen monta kertaa minuutissa on ihan normaalia, joskus ei kukaan osta mitään 1,5 tuntiin. Hampurilaispaikassakin on aika kiire, mutta myös enemmän työntekijöitä. Pihvien paistamisessa menee kyllä ärsyttävän paljon aikaa. Toisin sanoen, jäätelöpaikat on stressaavia, hampurilaiset turhauttavia (kun ei itse voi tehdä muuta kuin odottaa niitä pihvejä) ja slush tylsää. Oonpa mä taas positiivinen. Sanotaan nyt sit vaikka hyvinä puolina että jäätelöpaikoissa ei oo tylsää, hampurilaisissa on aina juttuseuraa ja slush ei oo millään tasolla vaativa :D

Töissä näkee kanssa yhden erikoisen puolen norjalaisissa: nää on tosi huonoja kierrätyksessä. Töissä kaikki ylimääränen ruoka pitää heittää pois, mutta näillä ei oo ees erillistä ruokaroskista. Sitten pari muuta asiaa, joita en ymmärrä. Nää ostaa hattaraa mielummin purkissa kuin tikussa vaikka a) se on ollut siellä purkissa varmaan viikon ja tikussa saisi tuoretta b) purkki on 10 kruunua kalliimpi. Ja ne on suunnilleen samankokosia. Ja toinen, hellepäivinä nää ostaa poppareita ja sadepäivinä slushia. Okei, ei välttämättä aina, mutta aika paljon.

Töissä isoin haaste on tietty kieli. Nyt oon oppinut ymmärtämään perusnorjaa ihan hyvin ja puhun ite jotain huonoa ruotsi-norjaa (eli sönkötän jotain neljän vuoden ruotsinopintojen jälkeen ja sanon sanat norjaksi aina kun osaan ja muistan). Norjassa on kuitenkin hirveesti kaikenmaailman murteita, joita ne ei itekään ymmärrä, joten ei paljoa naurata kun yrittää ymmärtää länsinorjaa. Eilen oli muuten ihan uudenlainen haaste, asiakas puhui vain ja ainoastaan romaniaa. Ymmärsin joo sanan "trei" mutta koitappa siinä sitten arpoa, että haluaako se yhden tötterön kolmella pallolla vai kolme tötteröä yhdellä pallolla. Vai haluaako se edes jäätelöä. Kyllä se kai ihan oikein meni lopulta.

Töihin liittyen, Norjan verotoimiston kanssa on kyllä ollut touhuamista. Toukokuussa lensin Osloon parin päivän varotusajalla (jostain syystä lennot oli vielä ihan normi hintasia) ihan vaan verokortin ja väliaikasen henkilötunnuksen takia, koska ne nyt oli aivan täysin pakko saada hoidettua ennen töiden alkua (joopa joo). No eiköhän ne hukannut koko hakemuksen ja melkein heti tänne muuton jälkeen oli reissu lähimpään isoon kaupunkiin eli Skieniin (joka muuten lausutaan suunnilleen šeen) hoitamaan tää juttu uudestaan. Lähetin työnantajalle kaikki tiedot, kun sain ne parisen viikkoa sitten ja jostain syystä se sähköposti oli hävinnyt kokonaan jonnekin eli numero meni perille vasta pari päivää sitten (toivottavasti, en saanut vastausta spostiin). Vincentille kävi ihan sama juttu viime vuonna ja siellä Skienin toimistossakin ne sano, että ois vaan heti pitänyt mennä sinne. Oslossa ei kuulemma oo mikään poikkeus, jos paperit häviää.

Ensivaikutelmia Norjasta

Lupasin kirjoitella enemmän tunnelmista Norjassa, joten täältä pesee.

Norja on yllättävän erilainen Suomesta ja Ruotsistakin ja tähän mennessä se on näkynyt eniten luonnossa (ihanko tosi) ja ruoassa. Kasvisruokaa on yhtä vaikeaa löytää kuin Unkarissa ja sekään vähä ei yleensä oo mikään ravintolan erikoisuus (=yleensä tyyliin jotain mauttomia kasviksia jonkun riisin tai nuudelien kanssa). Bøssä on viisi isohkoa ruokakauppaa, eikä mistään löydy tofua. Kysyttiin jopa neljältä työntekijältä eri kaupoissa ja yksi tiesi, koska sisko oli kasvissyöjä. Ilmeisesti Kristiansandissa tilanne kyllä pitäisi olla parempi.

Kuvitukseksi tämä Gamle Oslosta, joka on yllättävän epäkuuluisa. Okei, ei siellä kauheesti mitään turisteilua ole, mutta nättiä ja värikästä

Ottaen huomioon, millainen ulkoilija-reippailija –maine norjalaisilla on, on ruoka yllättävän epäterveellistä. Pakastepizza on suunnilleen kansallisruoka ja muutenkin kaupat on täynnä valmisruokia. Varsinkin kalasta tehtyä ihan kaikkea. En oo käynyt norjalaisessa perheessä syömässä, joten en ihan tarkkaan tiedä, mitä täällä syödään, mutta ei kovin terveelliseltä meno näytä. Lounaaksi on aina vaan jotain voileipiä ja täällä on jopa suklaapatukka, jonka nimi on "lounas".

Täältä

Ruisleipää ei ole, mutta onneksi me ollaan löydetty yksi hyvä vaalea leipä, jossa on vähän jotain täysjyvää tms. Kaupoissa leivät on kokonaisina pusseissa, ja ne laitetaan leikkauskoneeseen, josta tulee ulos viipaloitu versio. Ihan kätevää.

Jos ikinä meette Norjaan, niin älkää sortuko ostamaan kebabia tai falafeliä. Kebabista en itse tiedä, mutta netissä sitä on kuvailtu "raaoiksi lihapulliksi, jotka on dipattu kanelissa" ja kuulemma se on ihan osuva. Falafel taas (kuten myös kebab) lähes aina tarjotaan maissin ja majoneesin kanssa. 

Tässä kohtaa tuli kyllä ikävä Unkaria, missä falafelit maksaa 6,7 kertaa vähemmän (kyllä, tarkistin tarkan luvun) ja on noin 100 kertaa parempia

Ihmisistä nyt en ihan kauheasti osaa sanoa, koska kaikki, joiden kanssa on tullut juteltua vähän enemmän, on ollut Norjassa asuvia ulkomaalaisia. Silleen vähän random-huomiona, että vesipuistossa töissä nyt näkee puolalastomia ihmisiä yllin kyllin ja näillä on ihan älyttömän huono maku tatuointien suhteen. Tribaaleja, outoa isoja söherryksiä, kliseitä ja jotkut oikeesti näyttää siltä, että niitten päälle on vaan heitetty kasa kuvia, koska mikään ei sovi yhteen toisen kanssa. Myös vuokra-asuntoa etsiessä huomasi, ettei norjalaisia kauheesti kiinnosta esteettisyys. Lähes poikkeuksetta kuvat oli paitsi huonolaatuisia niin myös tosi oudoista kuvakulmista otettuja ja yhdessä ilmoituksessa oli jopa kuvia Snapchatistä.. Niitä selaillessa ei kyllä tuntunut siltä, että kukaan haluaisi vuokrata yhtään mitään.

Tähän asti on ollut aikamoista negailua, mainitaan nyt vaikka se, että Oslossa ihmiset on ollut poikkeuksetta tosi kivoja ja aika suuri osa täällä Bøssäkin, vaikka toki vähän on pikkukaupunkiasenteet havaittavissa aina välillä. Kummallisinta on se, että jos bussissa tai kaupassa yms puhuu englantia, niin vastaus vaan aina tulee norjaksi :D

Sitten se luonto. Melkeen kaikki nyt varmaan tietää suunnilleen, miltä täällä näyttää, mutta pistänpä silti vähän kuvia meidän fjellturilta. Ruotsissa on kai ihan yleinen vitsi, että norjalaiset käy aina vuorilla kävelemässä. Siellä oli kyllä ihan kiitettävästi mökkejä. Lampaat käveli siellä vapaasti niin kuin mitkäkin porot, mutta harmikseni yksikään ei tullut kovin lähelle.

Mutta joo, me siis leikittiin norjalaisia ja meillä oli jopa lefset (vaalea makea leipäjuttu, jonka välissä on makeeta tahnaa, tällä kertaa kai sokeria ja voita) ja kahvit ja kaikki mukana. HC norjalaiset toki ottaa rinkat mukaan ja nukkuu jossain yön tai pari, mutta me tyydyttiin ihan päiväretkeen.

Kuulumisia (otsikoiden keksiminen on tuskaa)

Kotoa lähdöstä on nyt jo paria päivää vaille kuukausi, joten saattaisi olla aika päivittää blogiakin. Kokemuksesta tiedän, ettei tulevaisuudessakaan tekstiä tule turhan usein, mutta yritetään.

Ihan alkuun kerron nyt varmistuneen ja viime postauksessa maininneeni asian, nimittäin Norjassa tullaan viettämään enemmänkin kuin kesä - syksyllä muutetaan etelärannikolle paikkaan nimeltä Kristiansand. Poikaystävä on itseasiassa juuri nyt siellä hankkimassa töitä. Itse aion käydä koulua ja aloitan kaksivuotisen IB-lukion, jonka toisen vuoden suoritan näillä näkymin sitten Ruotsissa. Tarkemmin näistä jutuista joskus myöhemmin.

Nyt sitten ajassa vähän taaksepäin ja jonkinlainen tiivistelmä siitä, mitä tässä neljän viikon aikana on tapahtunut. Suomesta lähdin sunnuntaina 5.6. laivalla Viroon ja Tartossa vietin pari päivää siellä vaihdossa olleen kaverin luona. Ilmainen mainos Kanelille tässä.

Tartosta sitten menin junalla rajalla sijaitsevan Valgan kautta Riikaan, jossa myös oltiin pari päivää. Mulla oli jostain syystä melkeen koko ajan huono olo, mutta silti Riika on ehdottomasti mun suosikkikaupunki niistä, missä oon Baltiassa käynyt. Oon kyllä tykännyt melkeen kaikista niistä, jopa Narva on aika symppis.

 

Valgasta. Tykkään näistä puutaloista

Valgassa mulla oli pari tuntia aikaa, joten päätin kävellä keskustassa ja koittaa löytää tieni Latviaan, jossa kaupungin toinen puolisko siis sijaitsee. Löysin jonkun kartan ja lähdin suunnilleen oikeeseen suuntaan ja yhtäkkiä yksi mainos olikin latviaksi. Katoin taaksepäin ja parin metrin päässähän oli jonkinlaiset rajapylväät, joita en ollut edes huomannut.

Tää on tyyliin ainoo kuva Riikasta, en ollut sitten yhtään kuvaustuulella

Mikä Riiasta teki erityisen oli ystävälliset ihmiset (ihan eri luokkan asiakaspalvelua kuin Virossa tai Liettuassa) ja arkkitehtuuri/kaupunki itsessään. Tuntui melkein vähän pohjoismaalaiselta, mutta kivalla baltialaisella mausteella.

Tästä random Karjala-pubista piti kyllä ottaa kuva

Riian lentokentällä oli vähän nostalgiafiilikset; samasta paikasta lensin pari vuotta sitten Unkariin. Tällä kertaa suuntana oli kuitenkin Ruotsi ja poikaystävän valmistujaiset. Unkarista puheenollen, oon ollut kotona (tai no pois Unkarista, mä nyt oon ollu ties missä) jo yli vuoden. Oon huomannut, että vähän on alkanut unkari takkuilla, mistä en oo kauheen iloinen.

Muutaman Ruotsissa vietetyn päivän jälkeen lähdettiin Norjaan, oltiin täällä viikko ja mentiin juhannukseksi taas Ruotsiin. Norjassakin on jonkinlaiset juhannuspippalot, mutta ne kokkoineen muistuttaa aika paljon Suomea kun taas Ruotsissa nyt on ihan omat meiningit.

Juhannussalko, jonka pystyttämisessä meni ikuisuus

Juhannusseppele päässä. Näytänpä surulliselta

Mulla on vaikka mitä kerrottavaa ihan Norjastakin, mutta ajattelin tehdä niistä jutuista ihan erillisen postauksen kun tähän nyt tuli vähän sitä sun tätä. Nyt mulla on aika monta vapaapäivää ja uuden alun motivaatiota, joten tsäänssit pikaiseen päivitykseen ovat ihan mahdollisia.