Kesä Telemarkissa

Kesä tuli siis vietettyä Telemarkissa. Meidän bussikorteilla pääsi matkustamaan koko läänissä, joten me tehtiin aika paljon päiväretkiä aina vapaapäivien osuessa samaan aikaan.

Telemarkissa asuessa aattelin, että se on varmaan yksi tylsimmistä Norjan lääneistä, koska luonto on siellä vielä aika keskivertoista, eikä isoja kaupunkejakaan ole. En kyllä vieläkään sinne ihan ekana muuttaisi, mutta Kristiansandiin verrattuna luonto oli kyllä aika hienoa ja arkkitehtuuri aika omalaatuista. Kristiansand on tunnettu valkoisista taloistaan, mikä on sinällään siistin näköstä ja tavallaan vähän tylsää. Ainakin Telemarkissa valkoinen talo tarkoitti aikoinaan rikasta perhettä ja muillakin väreillä oli omat merkityksensä (muistaakseni joko keltainen tai punainen oli köyhien väri), mutta Kristiansandissa valkoinen on niin yleistä, että en tiedä ollaanko täällä vain oltu tosi rikkaita vai oliko sitä täällä helposti saatavilla.

Tässä postauksessa on nyt lähinnä kuvia, mutta selitän jotain niistä kaupungeista, joissa tuli käytyä paljon tai jotka on muuten vaan erikoisia.

Tässä nyt kartta, että tiiätte vähän missä mikäkin on. Kuva täältä

Bø

Varmaan mun ainoa kuva keskustasta, ja tässäkin on nyt jotkut markkinat meneillään

Bøssä nyt tuli luonnollisesti vietettyä eniten aikaa. Ei siellä Sommarlandin ja maatilojen lisäksi oikein mitään ole. Neljä ruokakauppaa ja yliopisto kylläkin, mikä on aika yllättävää. Bøhön on kai aika yleistä tulla lukioon vieläkin pienemmistä ympäröivistä kylistä.

Näkymä meiän ikkunasta

Bussipysäkiltä matkalla töihin

Skien ja Porsgrunn 

 

Skien ja Porgrunn ovat läänin kaksi suurinta kaupunkia ja oikeastaan kyseessä on kyllä melkeen yksi kaupunki kahdella keskustalla. Bøstä Skieniin on matkaa reilu tunti ja siellä tuli aina välillä käytyä.

Skienissä ehkä merkittävintä on se, että kirjailija Henrik Ibsen syntyi siellä. Käytiin ihan syntymäkodissakin, jonne menoa julkisilla ei oltu kyllä tehty turhan helpoksi.

Porsgrunnista

Porsgrunnin pääkatu. Ei kyllä mikään kauheen eloisa paikka, vaikka kyllä toki tässä kuvassa on vielä vähän vähemmän väkeä kuin yleensä

Perus katolinen kirkko Porsgrunnissa

Skienin vanhasta kaupungista, jota on siis tulipalon jäljiltä enää kaksi katua. Valkosia puutaloja lähinnä

Skienin keskustasta

Yllättävän paljon tollasia vanhoja puutaloja. Aasialaiset ruokakaupat on tosi yleisiä, yksi näkyy tässä

Näitä ranskalaisia tullaan muistelemaan lämmöllä. Oli hyviä ja (norjalaisittain) halpoja. Söin muutaman kerran.

Seljord

Seljord on aika pieni paikka ja siellä käytiin vaan kerran. Erikoista Seljordissa on se, että pääkielimuotona on nynorsk.

Tämmöset korkeella olevat aitat on Telemarkissa tosi yleisiä. Myös ruohokattoiset talot ja rakennukset oli aika perusjuttuja

Lohikäärme! :D Koti-Mätsälässä meillä on kuulkaas ihan hirvi vaakunassa, ai että.

Tässä nyt aika huono esimerkki, mutta kuitenkin taloissa on paljon enemmän kaiken maailman koristuksia, näissä nyt aika yksinkertaset tossa katon harjassa

Rjukan

Kuva täältä

Rjukan on pieni kylä ja Tinn-kunnan keskusta. Se on aika kaukana kaikesta, ja sielläkin käytiin vaan kerran. Koostaan huolimatta Rjukan on aika mielenkiintoinen paikka.

Kuten kuvassa näkyy, on kylä korkeiden vuorien välissä ja tosi pitkänomainen. Vuoret ovat niin korkeat, että talvella aurinko ei paista alas asti. Ongelma on korjattu asentamalla rinteille peilit, jotka heijastavat valoa kansalle. Norjassa mennessä aina välillä miettii, että miksi ihmeessä joku päättäisi asettua asumaan milloin minkäkinlaiseen paikkaan.

 

Mihin tahansa sitä katsoi, niin kohta oli jo joku vuori vastassa

Toisen maailmansodan aikaan oli Rjukanin naapurikylä Vemork tärkeä päikka. Lyhyesti sanottuna siellä tehtiin raskasta vettä, jota saksalaiset aikoivat käyttää ydinpommin valmistuksessa, mutta norjalaiset vastarintaliikkeet onnistuivat näiden suunnitelmien romuttamisessa. Lisää voi lukea vaikka täältä, jos kiinnostaa.

Notodden

Kuva täältä

Notodden oli lähin vähän isompi paikka, sinnekin oli matkaa melkeen tunti. Aika usein tuli vaihdettua bussia siellä Osloon mennessä tai sieltä tullessa, mutta ihan muuten vaan myös käytiin siellä. Sieltä sai hyvää ja halpaa sushia. Tai ainakin halpaa. Jostain syytä mulla ei ollut yhtään omia kuvia, otin nyt googlesta jonkun tommosen.

Notoddenin ehkä merkittävin saavutus on Rjukan-Notodden –tehdasalue, joka on Unescon maailmanperintölistalla. En niitä mitenkään tarkemmin käynyt koskaan kattelemassa.

Vuoristoilut

 

Kai sitä Norjassa asuessa aina välillä pitää käydä vuorilla kiipeilemässä (siis muutenkin kun ihan kotiin tai kylään mennessä... Jostakin syystä näistä on kivaa asua korkeella).

Ekalta reissulta eli "fjellturilta". Jotain kuvia oon postannut aikasemminkin, niin ei nyt sen enempää

Rjukanin läheisyydessä on myös Gaustatoppen, joka on Telemarkin isoin vuori. Se on vaivaiset 1 883 metriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä pitäisi nähdä kuudennes koko manner-Norjasta. Paino sanalla pitäisi, sillon kun me oltiin siellä, ei nähnyt eteensä kuin ehkä kaksi metriä. Tuulista ja märkää oli. Toisin sanoen vuoren huippu oli pilven ympäröimänä. Kokemushan sekin.

Tänne asti päästiin autolla. Korkeus nyt ei näy muusta kuin kasveista, mutta kylmä oli jo tuolla

 

Huipulle voi ihan kävellä, mutta me ei ryhdytty semmoseen turhaan reippailuun, vaan päätettiin mennä tollasella vuoren sisällä kulkevalla hissillä. Viiskytluvulla armeijan käyttöön rakennetussa vaunussa on kyllä oma tunnelmansa. Oiskohan ollut parikytä vuotta sitten, kun tästäkin tuli turismihärpäke.