Paluu vaihtovuoteen - pari päivää Budapestissä

Viime viikolla koitti pitkään odotettu hetki ja menin takasin Unkariin. Kolmeksi päiväksi vain, olisin voinut olla pidempäänkin. Olisi kiva mennä kesällä uudestaan, nythän siellä oli kylmempää kuin Skånessa. Hinnatkaan ei päätä huimaa, lennot oli yhteensä neljänkympin luokkaa. Siis kaks ihmistä sinne ja takasin. Toki kesällä sitten on lomakauden hintalaput.

Tähän postaukseen tulee Vincentin ottamia kuvia, niissä on vähän lunta ja talvisempaa. Kesäsemmät kuvat on sitten vikoilta hetkiltä vaihtovuodelta, lupasin joskus laittaa niitä tänne ja parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

Tää on niiiin tyypillinen pikkukylä

Mä nyt oon kaikki nähtävyydet nähnyt toistakymmentä kertaa ja Vincentkin oli käynyt kaupungissa jo kahdesti, joten keskityttiin lähinnä siihen olennaiseen. Ruokaan. Ihan oikeesti, Szentendren reissua lukuunottamatta oltiin koko ajan jossakin ruoka- tai tee/kahvipaikassa tai hostperheen luona. Koululla kävin moikkaamassa enkunopea ja kahvion myyjää.

Szentendre talvella...

...ja kesällä. Tää on vähemmän-turistialueella otettu, vaikka koko kaupunki nyt on aika turistillinen

Takasinolo tuntu aika jännältä. Ihan vähän turistifiilis kun oli pakko saada kaikki nähtyä lyhyessä ajassa, toisaalta taas tuntu kuin taas asuis siellä. Vaikken heti oliskaan muistanut vaikkapa jotain reittiä, muistui se kirkkaana mieleen kun vaan lähti kävelemään suunnilleen samaan suuntaan.

Joku kysy multa koulussa, että onko lempiväri punanen. Oikeestaan ei oo, vaan keltanen. Ymmärrän kyllä kysyjää, pakko myöntää

Fiiliksiin muuten liittyen voisin sanoa sen, että ekalla viikolla tuntu tosi oudolta, että mä ihan oikeesti tuun asumaan täällä Lundissa 1,5 vuotta. Oon niin tottunut menemään kaupunkiin turistina ja jättämään sen parin päivän päästä. Enkä mä ees oo asunut missään vuotta pidempään pieneen hetkeen.

Melkeen kaikki mun lempiruokapaikat oli muuttunut enemmän tai vähemmän ja tätä ihmetellessä tajusin, että siitä on kaks vuotta, kun niissä kävin. Ajatuksissani olin siellä ihan hetki sitten, mutta sitten se iski. Kaksi vuotta. Ei oo mahollista, kun paikanpäällä tuntui lähinnä kahelta kuukaudelta.

Tää on mun lempisushia. En tiiä, onko kyseessä jotkut Suomessa laittomat lisäaineet vai mikä, mutta nää sushit on paljon maukkaampia kuin Pohjoismaissa

Oon positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin kielen kanssa sujui. Ei oikeestaan yhtäkään isoa ongelmaa, vaikka muistoissa on aina kauhea selkkaus pientenkin asioiden takia eikä mun kielitaito nyt oo ainakaan parantunut. Kirjottaessa musta tuntuu aina, että oon ihan tosi huono ja unkari onkin ainoa vieras kieli, jota mielummin puhun kun kirjotan.

Musta hautausmailla on kiva kävellä ja nyt ekaa kertaa Budafokin hautausmaan portit oli auki. Unkarilaset haudat on paljon isompia ja melkeen aina perhehautoja. Mua ihmetyttää, kun suurimmassa osassa lukee vaikkapa Nagy Ferenc & Nagy Ferencné. Siis Ferenc Nagy and Ferenc Nagyin vaimo. Ite oon sitä mieltä, että jos joskus naimisiin menen ni nimeäni en muuta. Sitten tuolla on ihan uusissakin haudoissa ihmisiä haudattu ihan vaan jonkun hepun vaimoina eikä minään muuna. Sanoinkin Vincentille, että jos se nyt kuolee ni kirjotutan sen hautaan nimeksi Micaela Peltoniemen poikaystävä. Aika järjetöntä.

Budafok, eli asuttamani alue

Kotikatu

Skåne näyttää suuniilleen ihan samalta

Kőszeg on yksi söpöimpiä paikkoja ikinä

Rakastin kävellä Tonavaa pitkin auringon laskiessa ja laskettua

Hassua, että tommoset näkymät on ollut ihan tavallisia ja tylsiä. Tai nytkin tavallaan tavallisia, mutta tylsiä ei missään nimessä.

Joskus oon miettinyt, että ois pitänyt mennä vaihtoon sinne ja tänne ja tonne Unkarin sijasta. Oon yrittänyt vakuutella itelleni, että Unkari tuntuu vaan tylsältä, koska tunnen sen niin hyvin. Että kaikki tuntuisi yhtä tylsältä. Tämä reissu sai kaikki moiset aatteet pois. Unkarissa on paljon ongelmia, mutta vaihtovuosi on niin lyhyt ja vastuuton, ettei sillä ole väliä (vastuuttomalla meinaan siis sitä, ettei tarvii miettiä vaikka palkkatasoja tai politiikkaa). Unkari on upea sekoitus itää, länttä ja omia juttujaan, kuten Suomikin, mutta ihan eri tavalla. Unkari on yllättävä, erikoinen ja kaunis. On aivan mahtavaa, että sain viettää vuoden Unkarissa ja Budapestissä. Että osaan puhua unkaria ja päässäni on Budapestin kaltaisen kaupungin kartta siten, ettei koskaan tarvitse tsekata reittiopasta.

"Tag your squad"

Nettikulttuureista ei hirveästi puhuta. Siis siitä, miten tietyn maan ihmiset yleensä netissä (lähinnä somessa) käyttäytyvät. Mulla nyt on kavereita vähän sieltä sun täältä, joten aattelin tehä postauksen aiheesta. Lähinnä keskityn oman ikäluokan ihmisiin Suomesta, Norjasta ja Unkarista. Yleistyksiä tulee olemaan ja ei mitään absoluuttisia totuuksia tässä tule, omia huomioita vaan.

Suomalaiset on yleensä jotenkin siistejä. Facebookia ei nuoriso enää käytä, mutta vaikkapa Instagramissa kuvat on keskimäärin laadukkaampia kuin muilla. Vaikka olisi ihan vaan selfieitä täynnä oleva tili, on yleensä suomalaisen kuvia silti mielekkäämpää kattoa. Varsinkin lattarit postaa melko usein (ryhmä)selfieitä, kai ne siellä sitten tykkää kattoa erilaista materiaalia kuin me täällä.

Erään brassikaverini tili

Suomalaisten blogit on siistimpiä, mutta persoonattomampia kuin monien muiden. Tausta on valkonen, kuvat niitä vähemmän tärähtäneitä ja on niitä jaksettu rajata ja muokatakin. Siis vaikkei olisikaan mikään miljoonan seuraajan tähtiblogi. Suomalaisten kokemattomien (kuten vaihtarien) blogeja on yleisesti paljon mukavampi lukea, kun tausta ei hypi silmille ja teksti on laitettu tarpeeksi isoksi.

Facebook ei muualla maailmalla ole menettänyt suosiotaan kuten Suomessa. Unkarilaiset on tosi aktiivisia. Tärkeinä tapahtumina (nimipäivät, syntymäpäivät, vuosipäivät) toisille kirjoitetaan pitkiä, tunteellisia ja emojeita pursuavia viestejä, joihin nuoret liittävät kollaaseja tai videoita ja vanhemmat sitten kuvia kukkakimpuista (vanhemmat kyllä noissa teksteissäänkin ovat vähän hillitympiä). Joo kyllä Suomessakin toivotetaan hyvät synttärit, mutta ei ihan tällä tasolla.

Tää nyt ei oo ihan pahimmasta päästä, mutten jaksanut ettiä parempaakaan :D

Viimeaikoina on ollut tosi suosittua kirjoittaa tän tyylisten kuvien yhteyteen vaikkapa "Etsin Benceä, voisitko tägätä hänet?" Unkarissahan varsinkaan miesten nimien kanssa ei olla kovin kekseliäitä, joten ne yleisimmät nimet pyörivät näissä meemeissä.

Norjassakin tägäily on suosittua, mutta ei ihan samalla tyylillä. Meemit voi olla ihan mitä tahansa tyyliä ja ne on yleensä englanniksi. Laitanpa tuohon nyt esimerkin. Myös otsikon mukaiset tag your squad -meemit on suosittuja tägäyskohteita.

Tämmönen löyty nopeiten uutisvirrasta 

Snapchatistä en osaa nyt kauheesti sanoa muuta, kuin että norjalaiset tosi usein kommentoi toisten Mystoryja. Toisena sitten oon myös ainoostaan nähnyt suomalaisten lähettävän useamman videon, jolla ne vaan puhuu kameralle.

Whatsappista sitten sen verran, että sitä käyttää - yllättäen - lähinnä vaan suomalaiset ja lattarit. Vaikkapa Ruotsissa tai Unkarissa ei ihmiset välttämättä edes tiedä koko sovelluksesta. Niin ja se vielä, että saksalaiset ja suomalaiset tykkää lähettää ääniviestejä jopa julkisilla paikoilla. Norjassa ja Ruotsissa se on vähän hassun näköistä, kuulemma. Lieköhän syy siinä, että niiden täytyy puhua niin innostuneesti ja mennä ylös-alas kun taas vaikka suomeksi tai saksaksi voi puhua aika hiljaa ja nopeesti.

On ilmiselvää, että jokainen käyttää medioitaan miten käyttääkään (esim. mä kyllä oon aika aktiivinen facenkin puolella, vaikka sanoin että suomalaisnuoret ei oo), mutta tässä nyt tällaisia juttuja, mitä oon huomannut. Alkuvaiheessa Norjassa olin aika yllättynyt siitä, kuinka eri tavalla ne käyttäytyy suomalaisiin verrattuna. Myös netin ulkopuolella, mutta se onkin sitten jo toinen kirjotus.

Ruotsalaisista sanoisin tässä vaiheessa sen, että nuoret on aktiivisia Facessa, mutta ne kirjottaa myös vakavampia asioita politiikkaan ja semmoseen liittyen. Saa nähä, että pysynkö mielipiteessäni kun alkaa tulla enemmän kavereita tältä suunnalta. Huomenna alkais sitten koulu, iiks.

Muutinpa sitten Ruotsiin

Täällä sitä ollaan nyt oltu maanantaista lähtien, nimittäin Skånen Lundissa. Asutaan parin bussipysäkin päässä keskustassa ja asunnon kanssa kävi melko hyvä tuuri. Koulu tulee olemaan Malmössä, eilen kävin siellä tekemässä matikan ja englannin kokeet ja huomenna on ruotsin ja ranskan vuoro. Koulua käyn kyllä englanniksi, mutta ruotsi testataan, koska opiskelen sitä vieraana kielenä (kuten ranskaakin).

Lundista menee Malmöhön noin kymmenen minuuttia junalla, mistä taas päsee Kööpenhaminaan reilussa puolessa tunnissa. Vaikka Lund onkin periaatteessa Malmön ja jopa Köpiksen esikaupunki, on Lund itsessääkinkin ihan oikea kaupunki. Lundissa on ihan oikea oma keskustansa ja koko kunnasta löytyy asukkaita samanverran kuin Lahdesta (Ruotsissa siis lasketaan erikseen keskustaajaman ja kunnan väkiluvut, Suomessa taas puhutaan aina koko kunnasta). Sanoin joskus tutustumisvaiheessa Vincentille, että asun Mäntsälässä ja ihmetys oli suuri, kun asuinpaikakseni selvisikin maaseutu kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Suomessa se on Mäntsälää, koska se on Mäntsälän rajojen sisäpuolella, mutta Ruotsissa se on Mäntsälän (keskustan) ulkopuolella ja niin olisi pitänyt kuulemma kertoa.

Ehittiin maanantaina pyöriä vähän Köpiksessä. Tässä varmaan kaupunginn tunnetuin paikka, Nyhavn.

Mutta palataanpa Lundiin. Se on Uppsalan kanssa toinen Ruotsin isoista opiskelijakaupungeista, ja siksi me tänne muutettiinkin; Vincentin on tarkotus syksyllä alottaa opintonsa yliopistolla. En oo vielä ehtinyt ottaa kuvia, mutta Lundissa (/Skånessa) on omalaatuinen arkkitehtuurinsa. Matalia kivitaloja, joissa on korkeat harjakatot. Norjaan verrattuna täähän on melkeen vastakohta, sillä luonto on lähinnä tasaista peltoa. Ennen Norjassa asumista en ymmärtänyt, kuinka joitakin vuoriin tottuneita ahdistaa tasamaalla, mutta nyt ymmärrän. Siinä on niin esillä, vaikken uskokaan ufojen (tai minkään muunkaan) tulevan nappaamaan taivaalta.

Varsinkin Norjaan verrattuna tää on kasvissyöjän paratiisi. Lähes joka paikasta (kauppoja unohtamatta) löytyy useampikin vegaaninen vaihtoehto, joka on muutakin kuin jotain salaattia ja ituja. Söin hodarin ekaa kertaa vuosiin paikassa, joka ulkoapäin näytti ihan tavalliselta, hiukan rähjähtäneeltä grilliltä turkkilaisine työntekijöineen. Listalla oli kuitenkin ainakin yhtä paljon, jollei enemmän, vegaanisia vaihtoehtoja kuin lihaksellisia.

Kiireessä ehin ottaa kuvan lentokentällä, nimittäin edellinen hodari oli täältä hankittu matkalla Espanjaan joskus ehkä viis vuotta sitten. Oli niin hirveetä ketsuppia, että traumat jäi

Sen verran on kyllä pakko sanoa, että ainakin nyt skånska on mun korvaan rumin tapa puhua skandinaavisia kieliä. Saas nähä, miten korva tottuu (jos tottuu).

Oon ottanut koko tän muuton aika rennosti. Vähän kyllä ahdistaa, kun miettii taas kaikkien Kela-hakemusten täyttämistä ja ID-korttien hankkimista, mutta kyllä lopulta Pohjoismaasta toiseen muuttaminen on älyttömän helppoa. Ruotsi on kuitenkin Ruotsi, eli aika samanlainen kuin Suomi, vaikka kyllähän täältä löytyy omatkin juttunsa.