keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Paluu vaihtovuoteen - pari päivää Budapestissä

Viime viikolla koitti pitkään odotettu hetki ja menin takasin Unkariin. Kolmeksi päiväksi vain, olisin voinut olla pidempäänkin. Olisi kiva mennä kesällä uudestaan, nythän siellä oli kylmempää kuin Skånessa. Hinnatkaan ei päätä huimaa, lennot oli yhteensä neljänkympin luokkaa. Siis kaks ihmistä sinne ja takasin. Toki kesällä sitten on lomakauden hintalaput.

Tähän postaukseen tulee Vincentin ottamia kuvia, niissä on vähän lunta ja talvisempaa. Kesäsemmät kuvat on sitten vikoilta hetkiltä vaihtovuodelta, lupasin joskus laittaa niitä tänne ja parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

Tää on niiiin tyypillinen pikkukylä
Mä nyt oon kaikki nähtävyydet nähnyt toistakymmentä kertaa ja Vincentkin oli käynyt kaupungissa jo kahdesti, joten keskityttiin lähinnä siihen olennaiseen. Ruokaan. Ihan oikeesti, Szentendren reissua lukuunottamatta oltiin koko ajan jossakin ruoka- tai tee/kahvipaikassa tai hostperheen luona. Koululla kävin moikkaamassa enkunopea ja kahvion myyjää.

Szentendre talvella...
...ja kesällä. Tää on vähemmän-turistialueella otettu, vaikka koko kaupunki nyt on aika turistillinen
Takasinolo tuntu aika jännältä. Ihan vähän turistifiilis kun oli pakko saada kaikki nähtyä lyhyessä ajassa, toisaalta taas tuntu kuin taas asuis siellä. Vaikken heti oliskaan muistanut vaikkapa jotain reittiä, muistui se kirkkaana mieleen kun vaan lähti kävelemään suunnilleen samaan suuntaan.
Joku kysy multa koulussa, että onko lempiväri punanen. Oikeestaan ei oo, vaan keltanen. Ymmärrän kyllä kysyjää, pakko myöntää
Fiiliksiin muuten liittyen voisin sanoa sen, että ekalla viikolla tuntu tosi oudolta, että mä ihan oikeesti tuun asumaan täällä Lundissa 1,5 vuotta. Oon niin tottunut menemään kaupunkiin turistina ja jättämään sen parin päivän päästä. Enkä mä ees oo asunut missään vuotta pidempään pieneen hetkeen.

Melkeen kaikki mun lempiruokapaikat oli muuttunut enemmän tai vähemmän ja tätä ihmetellessä tajusin, että siitä on kaks vuotta, kun niissä kävin. Ajatuksissani olin siellä ihan hetki sitten, mutta sitten se iski. Kaksi vuotta. Ei oo mahollista, kun paikanpäällä tuntui lähinnä kahelta kuukaudelta.

Tää on mun lempisushia. En tiiä, onko kyseessä jotkut Suomessa laittomat lisäaineet vai mikä, mutta nää sushit on paljon maukkaampia kuin Pohjoismaissa
Oon positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin kielen kanssa sujui. Ei oikeestaan yhtäkään isoa ongelmaa, vaikka muistoissa on aina kauhea selkkaus pientenkin asioiden takia eikä mun kielitaito nyt oo ainakaan parantunut. Kirjottaessa musta tuntuu aina, että oon ihan tosi huono ja unkari onkin ainoa vieras kieli, jota mielummin puhun kun kirjotan.

Musta hautausmailla on kiva kävellä ja nyt ekaa kertaa Budafokin hautausmaan portit oli auki. Unkarilaset haudat on paljon isompia ja melkeen aina perhehautoja. Mua ihmetyttää, kun suurimmassa osassa lukee vaikkapa Nagy Ferenc & Nagy Ferencné. Siis Ferenc Nagy and Ferenc Nagyin vaimo. Ite oon sitä mieltä, että jos joskus naimisiin menen ni nimeäni en muuta. Sitten tuolla on ihan uusissakin haudoissa ihmisiä haudattu ihan vaan jonkun hepun vaimoina eikä minään muuna. Sanoinkin Vincentille, että jos se nyt kuolee ni kirjotutan sen hautaan nimeksi Micaela Peltoniemen poikaystävä. Aika järjetöntä.
Budafok, eli asuttamani alue
Kotikatu
Skåne näyttää suuniilleen ihan samalta
Kőszeg on yksi söpöimpiä paikkoja ikinä
Rakastin kävellä Tonavaa pitkin auringon laskiessa ja laskettua
Hassua, että tommoset näkymät on ollut ihan tavallisia ja tylsiä. Tai nytkin tavallaan tavallisia, mutta tylsiä ei missään nimessä.

Joskus oon miettinyt, että ois pitänyt mennä vaihtoon sinne ja tänne ja tonne Unkarin sijasta. Oon yrittänyt vakuutella itelleni, että Unkari tuntuu vaan tylsältä, koska tunnen sen niin hyvin. Että kaikki tuntuisi yhtä tylsältä. Tämä reissu sai kaikki moiset aatteet pois. Unkarissa on paljon ongelmia, mutta vaihtovuosi on niin lyhyt ja vastuuton, ettei sillä ole väliä (vastuuttomalla meinaan siis sitä, ettei tarvii miettiä vaikka palkkatasoja tai politiikkaa). Unkari on upea sekoitus itää, länttä ja omia juttujaan, kuten Suomikin, mutta ihan eri tavalla. Unkari on yllättävä, erikoinen ja kaunis. On aivan mahtavaa, että sain viettää vuoden Unkarissa ja Budapestissä. Että osaan puhua unkaria ja päässäni on Budapestin kaltaisen kaupungin kartta siten, ettei koskaan tarvitse tsekata reittiopasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti