torstai 27. heinäkuuta 2017

Miten sujuu ranskan puhuminen? + löpinää kielten opiskelusta

Ranskan puhuminen oli suurin jännitys tänne tullessa. Oonhan jo erimaalasissa hostperheissä viettänyt elämästäni vuoden ja lapsiakin joskus nähnyt. Kielten suhteen taas oon tosi huono puhumisessa. Paha tapa, niin tyypillinen suomalaisille. Täydellisyyden tavoittelu ja virheiden pelkääminen. Mun kohdalla jopa motivaation puute.

Niin, kielet on yksi mun isoimmista mielenkiinnon kohteista, mutta kuitenkin kärsin motivaation puutteesta niiden puhumisen suhteen. Siis häh?

Kielissä mua kiinnostaa nimenomaan kielitiede ja kielioppi, eli just se mitä kaikki muut vihaa. Monille ihmisille kieli on vain kommunikaatioväline, mulle se on lähes kaikkea muuta.

Nationality Unknown - facesivulta
Mulla herää kuvan kanssa täysin päinvastaset mietteet, kun mietin seuraavia opiskeltavia kieliä. Oon täynnä mulle jo yllätyksettömiä germaanisia ja romaanisia kieliä (jotka mä vielä lasken aika samanlaisiksi keskenään ja jopa suomenkin kanssa maailman mittapuulla). Ennen halusin oppia kaikkia pienimpiä ja oudoimpia kieliä, ja niin kyllä vieläkin, mutta nyt myös käytännöllisyys on astunut kuvaan ja haaveilen venäjän, swahilin ja mandariinin tai kantonin opiskelusta ja osaamisesta. 

No, ranska (ja myöhemmin pois tippunut saksa) tuli valittua yläasteen valikoimista ja siinä iässä ja kielitaidossa se olikin erittäin mielenkiintoinen valinta. Lukiossa ranska jatkuu ja nyt siitä ollaan oikeasti muovaamassa sitä kommunikaatiovälinettä. Suomen kielioppipainotteiset tunnit on kaukaista historiaa ja nyt koulussakin ranskaa ihan oikeasti puhutaan, kuunnellaan ja käytetään sekä Ruotsissa että Ranskassa. Yleisesti ottaen saisi Suomikin ottaa vähän mallia, vaikka itselleni henkilökohtaisesti nykyinen meininki olikin se paras.

Mutta nyt sitä ranskaa vasta sitten puhutaankin. Kotona puhun pelkkää ranskaa (paitsi ecuadorilaisen kanssa), ja se sujuu oikeestaan ihan hyvin. Muistan subjunktiivin, sanajärjestyksen ja sanojen suvut vasta lauseiden jo tullessa ulos, mutta muistan kuitenkin. Ehkä se joskus vielä normalisoituu. 

Sanoja oon oppinut lähinnä eläimiin, leluihin ja keittiövälineisiin liittyen. Ääneen lukeminen on helpottunut kaikkien luettujen lastenkirjojen ansiosta ja oon oppinut arkisia pikkusanoja.

Vaikka teenkin paljon virheitä ja sanasto on puutteellista, usein puhun ajattelematta että hei nyt puhun ranskaa mitä sanon seuraavaksi miten tää homma menikään apua, kuten ennen tapasi käydä.

En oo ainoa, joka tekee virheitä. Perheen lapsi on kuitenkin vielä nuori, ja kyllä mäkin kuulen niitä virheitä. Väärien apuverbien käyttö (je m'ai couché vs je me suis couché) ja sanojen suvutkin tuottaa vaikeuksia. Kerran leikkien keskellä kehuin pehmolelujen kotia kauniiksi feminiinimuodossa, ja pikkunen meni hieman hämilleen ja kertoi sen olevan kaunis maskuliinimuodossa. Lapsi ei edes välttämättä tunnista sanoja samaksi, sillä belle ja beau ovat ensimmäistä äännettä lukuunottamatta ihan erilaisia (bel ja bo). Selitin sitten, että talot/kodit on feminiinejä ja kai se lopulta meni läpi :D Joskus oon myös koettanut kysellä olisiko joku sana un vai une, koskaan vastausta saamatta.

Sinänsä mielenkiintosta, sillä suomenkieliset lapset ei kohtaa näitä vaikeuksia. Oonkin aina miettinyt, että millasta olisi puhua äidinkielenään kieltä, jossa sanoilla on suvut. Miten hyvin suvut jää päähän, kun koulussa oppii uutta sanastoa vaikka solujen rakenteesta? Kerran ranskantunnilla ranskalainen opettajani esitteli muutaman quebeciläisen sanan. Onko ne niin tunnettuja ranskassa, että ranskalainenkin tietää automaattisesti niiden suvut, vai jääkö se aina päähän samalla kun sanan oppii? Tietty kielissä on sääntöjä tähän liittyen (ja näistä säännöistä natiivipuhujat on tietoisia vain alitajunnassaan), mutta ei joka ikinen sana aina mene niihin helppoihin kategorioihin.  Vaikkapa täältä löytyy sivulta 75 lähtien oikein tarkat laskennat ja todennäkösyydet, ja joillakin loppuäänteillä todennäköisyys tiettyyn sukuun on vähemmän kuin 60% eli aika arpapeliä. Toki tuon tekstin lukemalla olisin tässäkin aiheessa viisaampi, mutta nyt ei ole yhtään ylimäärästä jaksamista lukemiseen koulun kirjojen jäljiltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti