tiistai 26. syyskuuta 2017

Bangladesh osa 2 | Kieli ja historiaa

Kooste uusia lukijoita varten: Kesäkuussa vietettiin kymmenen päivää Bangladeshissä Norjassa asuvan bangladeshiläisen Naiman ja tämän Dhakassa asuvan perheen kanssa. Kirjoitan matkasta aihepostauksia.

Tässä teille vastaus viimeisen Trivial Pursuit -kolmion saamiseksi tai Haluatko miljonääriksi? -visailun miljoonan taalan kysymykseen: assamin kieli on itäisin indoeurooppalaisista kielistä (jos ei oteta huomioon siirtomaita). Tämä tietoisku siksi, että luulin sen olevan bengali, mutta assami ulottuukin Intiassa Bangladeshin itäpuolelle.

Bengali tai bangla on vähän tunnettu mutta suuri kieli. 189 miljoonalla äidinkielellisenä puhujalla tai 230 miljoonalla puhujien kokonaismäärällä on bengali maailman suurimpia kieliä. Riippuu listauksesta, mutta kyllä se aina siellä top-kympissä on. Bengalia puhutaan Bangladeshin lisäksi Intian Länsi-Bengalissa, ja se onkin hindin jälkeen Intian toiseksi suurin äidinkieli. Bengalin kieli- ja kulttuurialue hajautui vuonna 1947, kun maa jaettiin hindu-Intiaan ja muslimi-Pakistaniin (johon Bangladesh myös kuului).
Bengalilainen kirjaimisto on kehitetty brahmi-kirjoituksesta. Kirjaimet eivät ole samat, mutta logiikka on kuin mm. hindin devanagari -kirjoituksessa tai thailaisessa kirjaimistossa
Bangladesh oli nimeltään Itä-Bengali tai Itä-Pakistan vuoden 1971 itsenäisyyssotaan saakka. Wikipedian mukaan länsipakistanilaiset tappoivat kolme miljoonaa ihmistä vuonna 1971, ja noin 10 miljoonaa pakeni Intiaan. Länsivaltoja ei tämä kiinnostanut, ja lopulta intialaiset joukot kukistivat Länsi-Pakistanin, ja Bangladeshistä tuli itsenäinen. Vielä 2010-luvun jälkiselvittelyissä kaksi poliitikkoa hirtettiin kansanmurhasta syytettyinä.
Bengalit sanovat olevansa ainoa kansa, joka on sotinut kielensä puhumisen puolesta. Muistomerkki Dhakan yliopiston seuduilta.
Dhakan yliopistolla oli rooli bengalin kielen aseman parantamisessa vuonna 1952. Helmikuun 21. päivänä yliopiston opiskelijoita ja muita poliittisesti aktiivisia ihmisiä oli osallisena laittomassa mielenosoituksessa, jonka seurauksena yliopiston tiloissa oli verilöyly länsipakistanilaisten toimesta. Mielenosoitus johtui siitä, että bengalit pakotettiin käyttämään urdua (eli käytännössä hindiä, jota kirjoitetaan arabialaistyylisin aakkosin). Nykyään lähes kaikki bangladeshiläiset puhuvat tai ainakin ymmärtävät hindiä kiitos Bollywoodin, mutta pakistanilaisten kanssa ei haluta kommunikoida urduksi. Tämä siksi, että urdun puhuminen olisi loukkaavaa kuolleita kohtaan. Myöhemmin UNESCO on nimennyt tuon vuosipäivän kansainväliseksi äidinkielen päiväksi.
Yliopiston kampukselta
Yliopiston vanhimpia rakennuksia
Bengali kuulostaa vähän japanilta ja aika vähän muilta indoarjalaisilta kieliltä (kuten vaikkapa hindiltä). Suhu-ässiä on kielessä tosi paljon. Tästä videosta pääsette kuuntelemaan, tosin oikeassa elämässä ihmiset puhuu paljon nopeammin.

Meidän kaikki tuttavat kävivät koulut englanniksi, joten kielimuuri ei ollut ongelma. Dhakassa tuntui, että lähes kaikki vähänkään paremmat koulut olivat englanniksi, ja saattoivat esimerkiksi seurata brittiläistä opetussuunitelmaa. Monia englanninkielisiä sanoja on päätynyt myös bengaliin, yksi esimerkki chair, vaikka tuolille on myös omaperäinen sana. En oikeastaan tiedä, käyttääkö näitä sanoja myös köyhempi väestö koulutetuilta lainattuina, vai onko kyseessä tosi yläluokkainen puhetyyli.
Näin kävi, kun yritin kirjautua Google-tililleni
Coca Cola ja Fanta. Myös numerot eroavat, ja cokiksen pienessä valkoisessa suorakulmiossa lukee isolla 65