Millaista on matkustaa vegaanina?

Tässä postauksessa keskityn vain ruokaan. Sen lisäksi esim. eläintarhat, elefanttiratsastukset ja huumattujen tiikerien silittelyt ei kuulu vegaaniseen elämäntapaan.

Jätin lihan ruokavaliosta 13-vuotiaana, joten sekaanina söin ulkomailla aina vanhempien valitsemissa ruokamestoissa. Mulla oli yleensä kolme vaihtoehtoa: tomaattipasta, spaghetti bolognese tai mozzarellapizza (järkytys oli suuri kun ulkomailta ei saanut kotimaan vakkariani: jauhelihapitsaa). Espanjassa tähän tuli lisänä espanjalainen tortilla eli perunamunakas.

Toisin sanoen ihan jo alun alkaenkin mulla oli aika rajoittuneet vaihtoehdot ruokalistassa. Söin ainoastaan jauhelihaa ja sitä ei aina ulkomailta löytynyt yhtä helposti kuin Suomesta. Nuo kasvisvaihtoehdot löysivät paikkansa vakkarilistastani ihan silkkaa nirsouttani. Pari kertaa taivuin ravintoloissa ja otin kokolihaa, ikinä en syönyt kokonaan.

Sienipastaa Romaniassa

Kasvissyöjäksi aloin päivää ennen 13-vuotissyntymäpäivääni. Harppaus tuosta jauhelihanirsoilijasta kasvissyöjäksi ei ollut suuri, sillä vaihtoehtojen määrä pysyi suunnilleen samana. Lähes joka paikasta löytyi ainakin joku fetasalaatti tai leivitetty juusto. Jälkimmäistä söin Unkarissa suunnilleen aina, kun olin hostperheen kanssa ulkona syömässä tavisravintoloissa. Hyppy kasvissyöjästä vegaaniksi oli siis paljon isompi kuin sekaanista kasvissyöjäksi.

Nykyään ensimmäinen askel lentojen ja majapaikkojen varauksen jälkeen on HappyCow, jonne on listattu suurin osa kaupunkien vegaanitarjonnoista. Joskus myös liityn kyseisen kaupungin vegaaniryhmään Facebookissa, jos on tarkempia kysymyksiä.

Joskus käy hyvä tuuri ja kohteessa on joko tosi paljon veganisoitua ruokaa tai sitten jotkut paikalliset ruoat on ihan itsestään vegaanisia. Esimerkkejä tästä on vaikkapa tavče gravče Makedoniassa ja çiğ köfte Turkissa.

Tavče gravče-papupata. Oikeassa alareunassa on Vincentin epävegaaninen salaatti 

Viimekin postauksesta tuttu çiğ köfte, raaka lihapulla. Hygieniasyistä lähes aina vegaaninen

Valikoiman vähyys on tehnyt meistä ruokamatkailijoita. Meillä on usein ainakin pari ravintolaa listalla ja joskus matkustetaan pitkiäkin matkoja ihan niiden takia. Esim. Madridissa B13-ravintolaa etsiessä ihan huomaamattamme löydettiinkin itsemme tosi kivalta alueelta ja saatiin vielä parhaat espanjalaiset tortillat ikinä, munamaitoajat mukaan lukien!

Tietty aina kaikki ei mene hyvin. Joskus ne kaikki etukäteen katotut ravintolat on remontissa ja kesälomilla, paikallinen ruoka on luokkaa munamaidossa keitetty liha ja nälkä kurnii. Tuossa tilanteessa suunnataan yleensä italialaiseen mestaan, koska sienipizza on ihan syötävää ilman juustoakin ja usein löytyy pastaa tomaattikastikkeessa. Sushi avokadolla tai kurkulla on toinen vaihtoehto.

Tässä pari esimerkkiä mun vegaanikokemuksista viime vuoden reissuilta:

Intia

Kasvissyöjän paratiisi? Kyllä. Vegaanin paratiisi? Ei ihan. Intian suurin ongelma on se, että usein ei tiedetä että onko tuotteessa maitoa. Kananmunista ei tarvitse huolehtia, koska Intiassa ne ei ole kasvisruokaa. Meillä oli vain kolme päivää Delhin vilinässä, joten kovin monipuolisesti ei ehditty syödä. Curryn ja mykyjen lisäksi syötiin panipuria. Intiasta löytyy miljardi ihmistä ja vaikka ja mitä, joten tämä ei kerro paljoakaan maan tarjonnasta.

Momoja eli mykyjä. Luultavasti sienitäytteellä, koska rakastan sieniä

Panipuri/phuchka. Melken sama ruokalaji, tämä kuva otettu Bangladeshissä

Bangladesh

Bangladesh ei ole paratiisi enää edes kasvissyöjälle. Meillä oli kotona monia kasviksia, mutta ulkona syödessä oli lähes kaikkeen tungettu vähintääkin maitoa. Söin mm. kiinalaistyylistä wokkia, phuchkia ja iftarilla (eli päivän paaston päättymisaterialla) uppopaistettuja perunoita ja muita kasviksia. Kerran saatiin tomaattipastaa juustolla, jonka syötin Vincentille. Bangladeshissä en varsinkaan halunnut joustaa yhtään, sillä näin kaduilla miten huonosti eläimiä kohdeltiin. Kuinkakohan monta kanaa saa yhteen häkkiin tungettua.

Vasemman etunurkan lautasella suurin osa ellei kaikki on vegaanista. Iftar-ateria kotona

Ranska

Ranskassa kävin sekä viikonmittaisella koulureissulla että vietin suurimman osan kesästä siellä. Koulureissun host-äitini oli itse nuorempana ollut kasvissyöjä ja ymmärsi mun touhuja aika hyvin. Mulle oltiin hankittu mm. vegaanista margariinia, munakoisotahnaa, soijavanukkaita ja -maitoa. Ruoaksi oli monenlaisia eineksiä mm. bulgurpihvejä. En syönyt oikeastaan yhtään ulkona, sillä otin kotoa mukaan eväät joka päivä.

Kesän perhe oli taas ymmärtäväinen, vaikka oma ruokavalio olikin kaukana vegaaniudesta. Kolumbialainen äiti rakasti lihaa, normandialainen isä juustoja ja poika molempia. Ranskassa syödään usein papuja ja linssejä lisukkeena, joten sain minäkin tehtyä omat ruokani perheellekin tutuista raaka-aineista. Ranskalaisissa kaupoissa on ihan kiitettävästi vegaanituotteita, mutta ravintoloiden tarjonta on onnetonta. Juustoton pizza, here I come. Vai pitäisköhän sanoa että me voilà! 

Joka paikan vakiopelastus. Tää kuva taitaa olla Italiasta

Bulgaria

Plovdivista löytyy HappyCow:n mukaan useitakin vaihtoehtoja, mutta tietenkin kaikki keskusta-alueella oli kiinni syystä tai toisesta. Päädyttiin perusravintolaan ja syötiin polentaa sienillä ja tomaattipastaa. Kerran syötiin texmexiä, johon oli kyllä eksynyt epävegaanisia nachoja. Sushi oli hyvää, kuten aina. Aika perus Itä-Eurooppa.

Espanja

Madridin vegaaniravintoloista löytyy vaikka mitä herkkuja. Perinteistä espanjalaista ruokaa, kermakakkuja, jäätelöä, nomnom. Tavallisesta ravintolasta ei meinaa löytyä sitten ei yhtään mitään. Jo kasvissyöjäaikoina tämä oli tuskaa ("Käykö kinkkusalaatti?"), mutta nyt ollaan jo ihan uudella tasolla. Sain oman mixin, jossa taisi olla sieniä ja pastaa. Sienet pelastaa usein.

Saksa

Berliini on vegaanien mekka. Siellä on vegaanista ruokakauppaa, vegaanisia kahviloita ja vegaanisia ravintoloita. Saa ihan roimalla kädellä karsia ihan jo monien suosittelemia paikkoja. Itse söin lämpimät ruoat koulun kanssa ja maksamina Vapianossa ja vapaa-ajalla ehdin käydä ostamassa upeita donitseja ja tsekkaamassa parit kahvilat. Veganz-ruokakaupasta ostin mm. täytepastoja ja Baileysiä.

Hampuri ei oo Berliinin tasolla, mutta sielläkin saatin syödyksi mm. spätzleä ja currywurstia. Ruokakaupasta ostettiin mm. maustettua tuorejuustoa, täytepastaa, kinkkua, juustoa ja makkaroita. Näitä saa kaikkia Ruotsistakin, mutta eri merkit vaihtelee tosi paljon.

Currywurst Hampurissa

Euroopassa on pärjännyt aina, kunhan on vaan vähän selvitellyt etukäteen. Kaikkialta saa ainakin kuivan pizzan ja hyvällä taustatyöllä voi saada vaikka mitä herkkuja. Joskus vegaanius ärsyttää ja turhauttaa kun haluaisi vaan mennä ekaan mestaan tai maistaa paikallisia ruokia, mutta usein vegaanius on myös avannut matkailua kun on nähnyt uusia paikkoja ja joskus tutustunut uusiin ihmisiin. Ruotsissa itse asiassa oon saanut ihan kavereita vegaaniuden ansiosta.

Vegaanimatkailua helpottamaan on olemassa HappyCow:n ja Facebookin lisäksi vegaanikortteja, joissa on tärkeimmillä kielillä selitettynä vegaanius. Joskus paikallisesta kulttuurista löytyy vegaaniutta vastaava käsite, useinmiten uskonnollisista syistä. Vaikkapa Romaniassa paastoruoka on vegaanista, ja "de post" tulee varmasti paremmin ymmäretyksi kuin "vegan".

Ihan varmasti joskus jollakin reissulla olen varmaan jotain eläinperäistä syönyt, mutta parhaani olen tehnyt ja ihan hyvin pärjännyt. Taustatyö ja ennakkoluulojen hylkääminen vie pitkälle. Joskus joku asia vaikuttaa varmalta vegaaniselta ei sitä olekaan (esim. Jenkeissä Mäkkärin ranskalaisissa on ainakin ennen ollut jotain ihraa) ja joskus yllättäen todella perinteiset paikalliset ruoat ovat vegaanisia (esim. turkkilaiset raa'at lihapullat).

Koulustressiä, Bulgaria, Istanbul ja muuta

IB on tunnetusti aikaa ja energiaa vievä lukiotutkinto, mutta sitä ei vielä viime lukuvuotena huomannut. Nyt kuitenkin syyslukukausi oli ohi hetkessä ja nyt opetusta on jäljellä enää alle sata päivää ennen parin viikon lukulomaa ja sitten toukokuun final examsejä. Jos meno jatkuu samaan malliin, en huomaakaan kun jo vuosi ja lukio on paketissa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni koulu aiheuttaa minkäänlaista stressiä. Syksyllä kirjoitin Extended Essayn eli mun kohdalla kolmekymmentä sivua ranskaksi ja nyt olisi vuorossa jokaisen aineen omat pidemmät esseet (pituudeltaan suunnilleen puolet tuosta EE:stä). Kahdessa aineessa oon puoliksi valmis ja viidessä muussa tuskin edes alottanut. Deadline kaikille on helmikuun ekoilla viikoilla, tosin sitä ennen kaikissa on first draft eli ensimmäinen versio. Sentään melkein kaikissa aineissa aletaan olla valmiita kurssien sisältöjen kanssa ja kohta päästään kertaamaan.

"Now is not the time for a vacation" - tämä ei ole hetki matkustelulle- näin totesi eräs luokkalaiseni mutta minäpä totean vaan että puhu omasta puolestasi. Joulukuussa käytiin viikonloppureissulla Plovdivissa (Bulgaria) ja Istanbulissa ja joululomankin vietin Suomessa. Unkariin olis nyt halpoja lentoja, mutta yritän säästää sen kivemmille säille. Viimeksi kun ei viittinyt hytistä ulkona melkeen yhtään. Vincent on menossa Portugaliin helmikuussa, sille osasin sentään sanoa ei. Kovasti se kyllä yrittää mua suostutella edes pariin reissuun tässä keväällä.

Matkalla meillä oli parin tunnin pysähdys Charleroissa. Tämä EU:n päämajojen takapihalla oleva kaupunki oli pieni shokki, vaikka tiesinkin työttömyyden olevan iso ongelma. Monet kadut olivat tyhjentyneet kaikenlaisista kaupoista H&M:t mukaan lukien ja täyttyneet makuupusseissa nukkuvista

Charleroi. Näissä kuvissa näyttää ihan normaalilta, mutta tunnelma oli kuollut

Tuosta viikonloppureissusta Euroopan kaakkoisosiin meinasin tehdä postauksen, mutta tässä sitä ollaan puoltatoista kuukautta myöhemmin edelleen ilman postausta. Tulkoon nyt tässä koosteessa. Onneksi mulle ei makseta tästä mitään että olisi enemmänkin paineita.

Plovdivin pääkatu

Moskeija. Ei ihan ekana tulisi mieleen, että Itä-Euroopasta saa tällaisia kuvia. Jotkut tosin laskee Bulgarian Balkaniin eikä itään

Hipsterialue Kapana

Plovdiv on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista

Plovdivista mentiin bussilla Istanbuliin, ja tämä bussimatka olikin pieni kulttuurielämys. Balkanilaisesta bussityylistä kerroinkin jo vähän Makedonia ja Kosovo -postauksessa, mutta tämä oli vielä astetta erikoisempi. Taas työntekijöitä oli kaksi: kuski sekä lippujen tarkastaja ja eväiden jakelija. Ainakin viidesti tyyppi kävi jakelemassa (ilmaista) vettä, kahvia, teetä ja leivoksia kuuden tunnin matkalla. Paristi pysähdyttiin, sillä turkkilaiset täyttivät alkoholivarastojaan. Tuo jakelijatyyppi kävi kerran kiertämässä kaikilta ihan tilauksetkin rajojen välissä olevaa tax free -myymälää varten. Rajalla sitten oli tietenkin kaksi pistettä (Bulgariasta poistuminen ja Turkkiin meneminen), joilla molemmilla piti mennä ulos bussista passitarkastukseen. Turkin pistessä kaikki matkatavarat läpivalastiin, mutta huumekoiria ei ollut missään. Passintarkastajat eivät olleen kovin kokeneita, sillä meiltä alettiin kyselemään paljon kysymyksiä hostelliin ja muuhun liittyen, mutta kyselyt loppuivat heti kun Vincent kysyi että miksi näitä nyt udellaan.

Istanbulissa oli todella rajallisesti aikaa ja kaiken lisäksi ei erinäisistä syistä päästy käymään Sinisessä moskeijassa, Hagia Sofiassa tai Dolmabahçen palatsissa, mutta turkkilaisen kaverin Dilaran opastamina nähtiin kuitenkin aika paljon.

Çiğ köfte - raaka lihapulla, joka kuitenkin hygieniasyistä on melkein aina vegaaninen. Taustalla näkyy Vincentin ayran eli suosittu suolainen jogurttijuoma

Aamupalaksi simit-leivoksia ja teetä

Sitten hyppäys ajassa (melkein) nykyhetkeen. Tällä viikolla on tapahtunut muutamia erikoisempia asioita. Torstaina kävin äänestämässä ensimmäistä kertaa kuten kunnon kansalaisen kuuluukin. Perjantaina sitten kunnalta saamani ilmainen koulumatkakorttini ei yllättäen toiminut ja 1,5 tunnin selvittelyiden jälkeen selvisi, että mulla on koko lukuvuoden ajan ollut jonkun toisen kortti! Toi kortti siis lähetettiin mulle postilla kotiin, mutta sen numerosarja kuuluu jollekkin toiselle. Ilmeisesti tällä tytöllä oli ollut vaikeuksia oman korttinsa kanssa viime viikolla. En kyllä tiedä, miksi se on tähän asti toiminut ja nyt ihan yllättäen lopetti.

Tänään sitten oltiin fikailemassa uudessa vegaanikahvilassa True Foodissa (suosittelen täällä päin pyöriville!) ja kuulin erään porukan puhuvan vaihtareista ja Rotarystä. Rikoin sitten pohjoismaalaisia normeja ja menin puhumaan näille, ja kaksi porukasta oli Rotary-vaihtareita. Toinen Kaliforniasta ja toinen Botswanasta, joista jälkimmäinen on aika harvinaista. Ensi viikolla olin tapaamassa meidän koulussa olevaa brassivaihtaria, ja tässä jutellessa kävi ilmi että kalifornialainen on hyviäkin ystäviä tämän brassin kanssa. Kutsuin kaikki kolme keskiviikkoiseen Rotaract-tapahtumaan, joten toivottavasti nähdään taas siellä!

Ja loppuun vielä se kaikista ehdottomasti tärkein - hiuksissa on taas tapahtunut muutosta

Pyydän anteeksi postauksen sekavuutta, mutta sen siitä saa kun yrittää tunkea pari kuukautta yhteen pakettiin.