maanantai 26. maaliskuuta 2018

Bangladesh osa 3 | Uskonto, ramadan ja eid

Kooste uusia lukijoita varten: Kesäkuussa vietettiin kymmenen päivää Bangladeshissä Norjassa asuvan bangladeshiläisen Naiman ja tämän Dhakassa asuvan perheen kanssa. Kirjoitan matkasta aihepostauksia.

Bangladesh on yksi harvoja ei-kristittyjä maita, joissa olen käynyt, joten huomio kiinnittyi uskontoon ehkä enemmän kuin jossain muualla. Tämän lisäksi meidän vieraillessa (kesäkuu 2017) oli meneillään ramadan, ja uskonto näkyi paikallistenkin elämässä normaalia enemmän. Olisi ollut kiva nähdä maa myös "normaaliin" aikaan, mutta ainakin viimeisenä päivänä päästiin kokemaan toinen vuoden pääjuhlista eli id tai eid (Id al-Fitr), joka päättää ramadanin. "Toinen eid" (Id al-Adha) on myös tärkeä, joskaan sitä ei edellä kuukauden paastoaminen eikä sitä odoteta ihan samalla tavalla.

Arkielämässä ramadan näkyi eniten ruoassa - tai lähinnä sen puutteessa. Tämän lisäksi ramadanin pitäisi näkyä muuallakin, mutta sitä oli vaikea huomata ilman vertailua tavalliseen. Auton ikkunoita koputteleville köyhemmille annettiin enemmän seteleitä kuin yleensä ja oman käytöksen pitäisi ylipäätään olla parempaa. Naiman veli kävi moskeijassa useita kertoja päivässä, tosin en tiedä tapahtuiko tämä myös muina aikoina. Naiset myös rukoilivat viidesti päivässä (ainakin se oli tavoite), mutta kotona.

Moskeijoiden rukouskutsuja ei voinut olla huomaamatta - ne soitettiin jopa ostoskeskuksien kaiuttimissa. Seitsemän aikaan auringon laskettua kuului odotettu kutsu, jonka jälkeen sai syödä ja juoda. Tämän aterian nimi on iftar ja siitä kerroinkin jo aiemmassa postauksessa. Iftar syödään perheen tai kavereiden kanssa kotona tai ravintolassa.

Ulkona syödessä piti paikat varata reilusti etukäteen

Iftar kaverin luona kylässä
Meille siis ihan kysymättäkin tarjottiin lounaat ja myöhäiset aamupalat (muut heräsivät neljän aikaan syömään) eli meiltä ei todellakaan odotettu mitään osallistumista tähän. Meihin uskonto vaikutti pukeutumisessa ja vähän viileämpien välien pitämisessä miesten ja naisten välillä. Ei saatu nukkua samassa huoneessa, mutta sentään autossa saatiin istua vierekkäin (toisin kuin perheen lapset: veli ei saanut istua mun vieressä eikä siskot Vincentin).

Pukeutumisessa taas paikallisilla oli päällä salwar kameez eli löysät pitkät housut ja pitkähihainen värikäs tunika/mekko. Itse käytin pitkiä hameita ja t-paitoja ja tämä oli ok. Huivia käyttää aikalailla puolet naisista ja perheidenkin sisällä on vaihtelua, eli se on ihan oma valinta. Pari kertaa näin ihan kokonaan peitossa olevia, siis käsissäkin oli hanskat ja silmillä aurinkolasit, mutta näitä oudoksuttiin vähän paikallistenkin puolelta.
 
Eid oli pääosin, muttei pelkästään, innolla odotettu juhla. Jotkut eivät tunteneet olleensa tarpeeksi hyviä ihmisiä ramadanin aikaan ja nyt asian pystyi korjaamaan vasta seuraavana vuonna. Esimerkiksi Naimalle oli erittäin vaikeaa paastota Bangladeshin ilmastossa Norjaan tottuneena, koska edes vettä ei saa juoda auringon ollessa taivaalla. Näin paastopäiviä ei kertynyt ihan toivottua määrää.

Eidinä laitetaan parhaat päälle ja vieraillaan sukulaisilla ja kavereilla syömässä. Me pyörittiin vaan lähialueella ja oli kiva päästä näkemään muitakin bangladeshiläisiä koteja! Ruoka oli kaikkialla aikalailla samaa ja loppupäässä oli jo aika tuskaista :D 

Sari päällä ja hennat käsissä


Vincentkin sai paikallisia vaatteita päälleen

Eidin suhteen oltiin onnekkaita. Kuten sanoinkin, eid oli meidän vikana päivänä ja koska eid määräytyy kuun sirpin mukaan, olisi se saattanut olla vasta seuraavana. Onneksi päästiin mukaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti