tiistai 20. huhtikuuta 2021

Sellon aloittaminen aikuisena

Jossakin postauksessa olenkin tainnut mainita, että aloitin viime vuonna 21-vuotiaana sellon soittamisen. Ehdin soittaa helmikuussa kuukauden, mutta sitten koronan, kokeiden, katkenneen sellon kielen sun muun takia taukoa oli syyskuuhun asti. Tämä siis tarkoittaa, että tässä vaiheessa oon käynyt tunneilla noin kahdeksan-yhdeksän kuukauden ajan.

Musikaalinen tausta

Vaikka sello olikin aivan uusi tuttavuus, kävin lapsena pianotunneilla kai noin kahdeksan vuotta. Tuolloin en tehnyt soittoläksyjä ollenkaan tarpeeksi, joten mun tasolle pääsee kyllä paljon pienemmässäkin ajassa :D Mutta osaan soittaa Für Elisen, mikä on tarpeeksi vaikutuksen tekemiseen ei-muusikoihin. Musiikkiopistolla olen suorittanut 2/3 tutkinnon, ja jos olisin lähtenyt Suomesta puoli vuotta myöhemmin, olisin myös varmaan yrittänyt suorittaa 3/3:n. Onpahan joku tavoite, jos ikinä Suomeen palaan. 

En ikinä käynyt teoriatunneilla, korvaa en treenannut mitenkään erityisesti, en jaksanut opetella metronomin käyttöä yms. Kuvailisin sitä soittoa lähinnä siten, että opettelin vieraan kielen fraaseja ulkoa ymmärtämättä niiden kielioppia tai yksittäisiä sanoja sen enempää. Kaiken huipuksi sitä pianoa ei viritetty ikinä, joten korva tottui epävireiseen soittamiseen.

Miksi sello?

Alunperin meinasin jatkaa pianon soittoa uudella asenteella, ja katselinkin jo joitakin sähköpianoja. Tämän innostuksen syynä oli TwoSet Violinin videot. Nämä ovat siis kaksi ammattiviulistia, jotka tekevät huumorivideoita klassiseen musiikkiin liittyen.

Selloa halusin soittaa jo 12-13 vuotiaana. Seiskaluokalle mennessä piti englannin tunnilla täydentää lauseita itsensä esittelymielessä, ja "I would like to learn to..." päättyi mulla "play the cello and speak Italian." Ehkä sitten italiaakin joskus :D Nämä sellohaaveet sitten kuitenkin jäivät tauolle lähes kymmeneksi vuodeksi, kunnes näin viime vuonna Facebookissa mainoksen sellotunneista. Jännitti vähän, mutta yolo ja näin, joten laitoin viestiä parin päivän mietinnän jälkeen. 


Miten on mennyt?

Pianotunneilta on jäänyt käteen ainakin sormien hallinta ja nuottien lukeminen. Sellonuoteissa käytetään lähinnä f- eli bassoavainta, joka on myös usein käytössä pianon vasemmalla kädellä. Osaan soittaa sellolla vain parikymmentä säveltä, joten niiden löytäminen nuottiviivastolta alkoi sujua parissa viikossa melko vaivatta. Olin kyllä pianollakin aika hyvä nuotinlukija, ja sitten toisaalta korvakuulolta en osaa soittaa melkein mitään. Tässä jälkimmäisessä tosin huomasin jonkinlaisen pienen kehityksen ihan vähän aikaa sitten!

Aluksi käytin tarroja merkkaamaan vasemman käden sormien paikkaa, mutta syksyllä uusi opettaja halusi poistaa ne aika pian. Vireessä soittaminen on vieläkin hakusessa, mutta sitä pitääkin aina parannella ja harjoitella niin kauan kuin selloa meinaa soittaa. Jousisoittimissa on siis ääretön määrä mahdollisia säveliä, ja niistä oikeaa virettä ei ole merkitty esim. otenauhoin tai muuten. Lihasmuistilla ja korvakuulolla siis mennään, ja tällä hetkellä kumpikaan ei ole vielä hallussa; vaikka kuulisinkin jonkun sävelen olevan epävireessä, en välttämättä osaa korjata sitä oikeaan suuntaan varsinkaan keskellä kappaletta.

Oikean käden jousi ei ole yhtään sen helpompi. Joulukuussa huomattiin, että mun peukalo on ollut ihan väärässä paikassa, ja sen korjaaminen ei ollut helppoa. Joululomalla tuntui, että jousi ei enää pysy kädessä tai vähintääkin käsi menee johonkin ihan väärään muotoon muutaman sekunnin sisällä. Nyt tämä homma alkaa olla hoidossa, mutta muuten onkin sitten vielä pitkä matka edessä. Jousella siis hallitaan äänenvoimakkuutta, rytmiä, soittotyyliä yms, ja sen täytyy olla monella eri tavalla juuri oikeassa kulmassa, oikea paine ja oikea nopeus. Pienikin virhe aiheuttaa sitä kuuluisaa "viulun" vingutusta ja muita ei-toivottuja ääniä.

Itse tykkään tästä haasteesta, mutta helpompiakin soittimia on olemassa.

Välillä on ikävä näitä apuja (kuva helmikuulta 2020)


Paljon maksaa aikaa ja rahaa?

Paljon ja paljon. Klassinen musiikki on kallista, ja harjoitteluun kuluu aikaa. Soittimet on käsintehtyjä ja opettajat on harjoitelleet lapsesta lähtien sekä usein suorittaneet yliopistotutkinnon omasta soittimestaan. Vuokraan sellon paikalliselta viulunrakentajalta, ja kaikkine kuluineen (soittotunnit, vuokra, vakuutus) tähän harrastukseen kuluu ehkä 150e kuussa. Onneksi saan sellon vuokrattua, sillä hyvät aloittelijasellot ovat arvoltaan parin tonnin luokkaa.

Soittotunneilla (60 min) käyn kerran viikossa, mutta matkoineen (5,5 km suuntaansa) koko operaatioon menee noin 3,5 tuntia. Kävelen yleensä toisen suunnan säästääkseni rahaa ja tulen bussilla toisen säästääkseni hartioita. Hollantilaiset tietenkin pyöräilevät vaikka kontrabasso selässä, mutta itselleni yksi pyöräilykerta oli ihan tarpeeksi pelottavaa - sello osui aina välillä tarakalle ja varsinkin epätasaisilla alueilla pelkäsin koko ajan sen saavan jonkun iskun.

Kotona sitten soitan joka päivä noin 45 minuuttia, mutta yleensä viikossa jää 1-2 päivää välistä.

Soittaminen lapsena vs aikuisena

Pianoa tosiaan aloin soittamaan 8-vuotiaana. Voin puhua vain omasta kokemuksesta, mutta itselleni lapsena soittaminen oli vain semmoista päämäärätöntä pimputtelua. Tein mitä opettaja sanoi, mutta en asettanut itselleni minkäänlaisia haasteita tai muutenkaan miettinyt mitään sen kummemmin. Tykkäsin kyllä pianon soittamisesta, mutta itsestäni ei vain löytynyt tarpeeksi tavoitteellista motivaatiota.

Aikuisena taas se löytyy. Valinta alkaa soittaa oli jotenkin tietoisempi ja lähti aivan täysin omasta itsestäni, rahaa kuluu ja aika on rajallisempaa. Mulla on myös jonkinlaista musiikkitaustaa, mikä helpottaa myös uuden oppimista. Vaikka nyt alussa edistynkin nopeammin kuin olisin lapsena, myös se raja tulee jossain vaiheessa vastaan: ei musta ammattisellistiä voi enää tulla. Se tosin ei tietty ole varsinaisesti tavoitteenakaan, sillä en istu oikiksen luennoilla ihan vaan huvikseni. 

Ja kai tähän loppuun on sitten pakko laittaa todisteita nykyisestä tasosta. En jaksanut opetella näitä skotlantilaisia kappaleita ihan esiintymiskuntoon, joten niissä kuuluu näitä ei-toivottuja ääniä ja rytmi sekä vire ovat tietenkin vähän hakusessa. Onpahan realistista, sillä suunnilleen tältä mä kuulostan tällä hetkellä. Ja vaatetuskin on realistinen, sillä kotoa opiskellessa ei jaksa pukeutua kunnolla :D